Skoder, Albania

Ehdotin omistajalle uuden kyltin maalaamista, hänen vastauksensa oli, että onhan siellä kyltti. //  I asked the owner if I could make a new sign. He replied that there is already a sign.

Aina uudessa paikassa sitä on intoa täynnä ja haluaa olla avuksi niin paljon kuin mahdollista. Olimme sopineet hostellin omistajan kanssa, että työskentelen viisi tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, ja työtä vastaan saan majoituksen ja ateriat. Muutaman päivän homma toimikin ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa huomasin olevani koko ajan töissä. Jouduin kantamaan vastuuta enemmän, kuin mielestäni oli kohtuullista. Tehtäväni oli alun alkaen hankkia asiakkaita kaupungin keskustassa sijaitsevaan pieneen hostelliin. Sainkin asiakkaita ihan kivasti, mutta ilmeisesti omistaja ei ollutkaan varautunut siihen, sillä hostellissa ei ollut ollenkaan henkilökuntaa. Eli kun vein vieraita hostelliin, jouduin myös opastamaan heitä ja olemaan tarvittaessa paikalla - puhumattakaan siivoamisesta ja pyykinpesusta. Pesuaineitahan siellä ei ollut, meillä oli vain yhdet avaimet, netti ei lupauksista huolimatta toiminut, paikka oli todella likainen.... Mittani täyttyi, kun omistaja rupesi painostamaan minua ja vaati, että tekisin varauksia hänen hostelleihinsa ja kirjoittaisin niistä sitten kiittäviä eli valheellisia arvosteluja nettiin.

Zoya saapuu juuri sopivast paikalle pelastavana enkelinä. Työskentelin hänen hostellissaan vapaaehtoisena Skopjessa ja nyt hän on matkalla Skoderin kautta Ulcinjiin, Montenegroon ja nappaa minut kyytiinsä. Huh, tuntuu helpottavalta päästä täältä pois. Skoder on ihana pikkukaupunki ja Albania on kaunis maa. Ihmiset täällä ovat enimmäkseen todella ihania ja avuliaita - kiitos heille!

* * * 

When you come to a new place, you are full of energy and you want to help your host as much as possible. We had agreed that I work five hours a day, five days a week and I get free accommondation and free meals. Few days that system worked well, but soon I noticed that I´m working all day long. I had to take more responsibility than was fair. My job was to find guests to the small city hostel and I actually did pritty well. Apparently the owner wasn´t prepared to that and there was no staff in the hostel. So, I had to find guests, bring them to the hostel, guide them, be around when needed - and then I had to clean and make laundry too.  There were no washing powder, no keys, internet didn´t work even promised, the place was dirty.... I had enough when the owner started to push me to write false reviews online of his hostels. 

Zoya is arriving just in time. I was volunteering in her hostel in Skopje. She is on her way from Macedonia to Ulcinj, Montenegro and she is coming to pick me up from here. Huh, what a relief to get out of here! Skoder is a lovely small town and Albania is a beautiful country. Most of the people are very kind and helpfull - thanks for them!

Skoder, Albania

 (English text below)

Olen löytänyt suosikkipaikkani Skoderista. Hostellin omistajan sisko työskentelee osa-aikaisesti ravintola Arti Zavanessa ja kävin kohteluaisuuttani siellä lounaalla. Ruoka oli albaanialaista perinne-/kotiruokaa ja todella hyvää. Usein albanialainen ruoka on makuuni liian öljyistä ja mautonta, mutta Arti Zavanen ruuissa maistui ihanasti tuoreet raaka-aineet. Listalla on keitto, kasvisruoka ja liharuoka. Hinnat ovat 1-3 euroa ja hela hoidon saa viidellä eurolla eli keitto, pääruoka ja oluet. Paikassa myydään myös paikallisia käsitöitä; koruja, laukkuja, vaatteita yms.
 
Ravintola on perustettu tukemaan köyhiä tai muuten hädässä olevia albaanialaisia naisia. Kansalaisjärjestö Hapate te Lehte eli kevyet askeleet antaa naisille turvaa ja majapaikan hädän hetkellä. Järjestö auttaa mm. eronneita, perheväkivallan tai hyväksikäytön uhreiksi joutuneita naisia Skoderista ja lähikylistä. Järjestö antaa mahdollisuuden hankkia toimeentulon tai lisäansioita käsitöitä tekemällä. Järjestöllä on myös lastentarha, joka antaa esim. yksinhuoltajaäideille mahdollisuuden työssäkäyntiin ellei isovanhempia tai muuta turvaverkkoa ole käytettävissä.

Kevyet askeleet toimii lahjoitusten varassa ja toimintaa tukee mm. Unifem eli YK:n naisten kehitysrahasto,  EU ja moni moni muu pienempi organisaatio.

Voitte käydä tykkäämässä järjestöstä ja ravintolasta facebookissa www.facebook/qendresociale.hapatelehte.

* * *

I have found my favorite place in Skoder. The hostel owner's sister is working part-time in the restaurant Arti Zavane. First I went there  for a lunch just for being polite. The food is traditional home-made Albanian food. Normally I don't like much Albanian food, for my taste it is too oily and tasteless. But the food in Arti Zavane is delicious and you can taste the freshness of the ingredients. There is soup, vegetarian and meat dish on the menu and prices are 1-3 euros. For five euros you can have it all: soup, main dish and beer. They also sell local handicraft there, like jewelleries, clothes, bags etc.

The restaurant is set up to support the poor or otherwise in need of Albanian women. NGO Hapa te Lehte ie Easy Steps gives women protection and a place to stay in moments of crisis. The organization helps for example divorced women, victims of domestic violence or abuse in Skoderista and villages nearby. The organization provides an opportunity to create a livelihood or additional income by making handicrafts. There is also a nursery, which gives eg. single mothers an opportunity to go to work when grandparents or other safety net is not available.
 
Light steps relies on donations and is supported by UNIFEM ie. UN Development Fund for Women, the EU and a number of other smaller organizations.

You can like the organization and the restaurant in facebook www.facebook/qendresociale.hapatelehte.

Shengjin, Albania

(English text below)

Päivät hostellissa alkoivat olla kokopäivätyötä 24/7, viiden tunnin työpäivän sijaan, mutta siitä myöhemmin. Tarvitsin lomaa lomasta, joten ajattelin ottaa pari päivää vapaata.

Kyselin paikallisilta ja muilta reissaajilta, minne kannattaisi lähteä. Yleensä vastaus oli joko vuorille tai Skodra -järvelle. Kun olin aikana kuunnellut ihmisten juttuja, tuntui, että olisin jo käynyt kyseisissä paikoissa, niin samanlaisia, kliseisiäkin, tarinoita ihmiset kertoivat. Molemmat kohteet ovat turistikohteita. Esim. läheisessä vuoristokylässä (neljän tunnin ajomatkan päässä) asukkaita on suunnilleen yhtä paljon kun hotellejakin eli 27. Joten ei kiitos. Ja järven rantoja olin jo pyöräillyt, enkä uskonut järven voittavan koto-Suomen järvien kauneutta. Päätin siis lähteä rentoutumaan merenrannalle.

Matkasin 40 minuuttia bussilla pieneen Lezhen kaupunkiin ja sieltä pikkubussilla parikymmentä minuuttia Shengjinin kylään. Ja aikamoiseen kylään saavuinkin, suoranaiseen lomahelvettiin! Vaikka paratiisihan se taisi olla ainakin paikallisille lapsiperheille. Merta ei näkynyt hotelliketjun takaa ja lähempääkin päivävarjot peittivät merinäkymän. Veden tuntumassa oli mahdotonta kävellä, niin monta hiekkalinnojen rakentajaa siellä oli. Mielenkiinnosta kävin kyselemässä hotellien hintoja, mutta paikat olivat täynnä tai sitten ne olivat tyhjillään olevia lomahuoneistoja. Netistä katsottuani huoneen olisi saanut 50 eurolla. Kaksi tuntia riitti ja sitten otin bussin takaisin Lezheen ja Skodraan.

Aina ei voi onnistua. Jos reissu ei muuta poikinutkaan, niin ainakin tämän postauksen.

* * *

Instead of five-hours working days in hostel, I´m working now full time, 24/7. But more about that later. I needed a holiday from a holiday.

I asked locals and travellers where should I go. Everyone said mountains or Lake Skoder. By listening to people, I felt like I had visited those places already, so similar and little bit cliche those stories were. Well, those places are tourist spots, for example in the mountain village nearby (four hour ride away) is about same amount inhabitants than hotels, 27 pieces. So, no thank you. And I had cycled along the lake beaches and I couldn´t believe, that the lake would beat the Finnish lakes in beauty. So I decided to go to sea side.

After fourty-minutes by bus I arrived to the small town called Lezhe. From there I took minibus to seaside village Shengjin - and what a village was that! For me it was a holiday hell, but for a lot of Albanian family it seemed to be a paradise. I couldn´t see sea, there was a massive wall of hotels and when I went nearer, the sea was hidden behind the parasols. There was so many kids building their sand castles, that it was difficult to walk there. Just for the curiosity I went to few hotels to ask prices. All the hotels where I went, were full and the many of those buildings were time-shares. Two hours was enough for me. Then I took a bus back to Lezhe and Skoder.

Well, you can´t win everytime. If I didn´t get anything else from that place, at least I get this update

Skoder, Albania

(English texy below)

Arki on astunut kuvioihin reissussakin. Pieni tylsyys tuntuu hyvältä, vaikka kaikki on kuitenkin uutta ja erilaista. Aamulla herään - kirjaimellisesti! - kukonlaulun aikaan. Seuraavaksi naapurin koirat alkavat räksyttämään, joten turha edes yrittää jatkaa unia. Teen itse aamiaisen; munakkaan pihalla juoksentelevien kanojen munista, ja turkkilaista kahvia, Aamupäivällä päivitän hostellin nettisivuja, luon uusia profiileja, otan/muokkaan/lataan kuvia verkkoon.... kaikkea mitä keksitään markkinoinnin edistämiseksi. Iltapäivällä 13.30 ja 17.30 saapuvat bussit Montenegrosta ja käyn katsomassa, tulisiko sieltä meille asiakkaita. Sesonki alkaa olla jo lopuillaan joten aika hiljaista on. 

Tänään pyöräilin Skoder (tai Skutari) -järven rantoja pitkin. Skoder on Balkanin alueen suurin järvi ja se jakautuu sekä Albanian että Montenegron puolelle. Kaupungin keskustasta sinne on matkaa viitisen kilometriä. Tienvarret ja järvenrannat olivat todella roskaisia ja likaisia - surullista. Näin myös pienen slummialueeen ja siitä parinsadan metrin päässä överi- siis aivan naurettavan suuruudenhullun valtavan massiivisen ravintolan, jossa oli vain pari asiakasta. Kerroksia ravintolassa oli ainakin viisi ja joka kerroksessa oli vielä useita eri tasoja. Täällä jos jossain elintasokuilu on todella syvä ja leveä.

* * *

Now I have some daily routines in my life. It feels good to get a little bit bored, even thou everything is new and interesting. In the morning I get a rooster wake-up call. Next the dogs next door start to bark and there is no point to sleep anymore. I make the breakfast by myself; an omelet (eggs come from the henhouse in the garden) and some Turkish coffee. In the morning I update hostel´s website, create new profiles, take/edit/load photos online... we do everything we come up with to advertise the hostel. In the afternoon there is two buses from Montenegro, at 13.30 and 17.30, and I go to bus station to look for a new guests. It´s already late season here and it´s getting quiet.

Today I cycled to Lake Skoder. It is the biggest lake in Balkans and  it divides into one half of both Albania and Montenegro. The lake is about five kilometers away from the city center. The roadsides and lake beaches are really littered and dirty - sad. I also saw a small slum area and a couple of hundred meters away there was a ridiculously megalomaniac restaurant. There was only few customers, even though there was five layers and each floor had still a number of different levels. Here the gap in living standards is really deep and wide.

 

Skoder, Albania

(English text below)

Työskentelen Skoderissa perhehostellissa. Poika pyörittää paikkaa, äiti ja siskot kokkaavat ja siivoavat, isä valmistaa viiniä. Täällä on aina muutama eno/täti/serkku/naapuri käymässä - ja tietenkin vielä hostellin asukkaat. Pihassa pörrää kanoja ja kissoja. Usein tuntuu, etten kuule omia ajatuksiani, sen verran tohinaa täällä on. Nukun dormissa, joten en voi paeta omaan huoneeseenikaan jos haluaisin olla rauhassa. Minun tehtäväni on auttaa asiakkaitten hankkimisessa, niin netistä kuin kadultakin. 

Pari vuotta sitten Skoderissa ei ollut yhtään hostellia, vain muutamia isoja hotelleja. Nyt monet ovat avanneet hostellin tai guesthousen kotiinsa ja niitä alkaa olla täällä jo liikaa. Kokemusta turismista ei ole ja aika omaperäisellä tyylillä ja ratkaisuilla hommaa hoidetaan. Moni on kuvitellut toimintaa kultakaivokseksi ja pettymys on suuri, kun asiakkaita ei oli tai he yöpyvät vain yhden yön. Usein reissaajien vaatimukset ja hostellien tarjonta eivät kohtaa. Siinäpä onkin haastetta yrittää selittää hienovaraisesti, millaiseen palveluun/kohteluun länsimaiset turistit ovat tottuneet. Albania on ollut todella suljettu maa kommunismin aikaan ja turistit ovat päässeet maahan vain viimeisen kymmenen vuoden ajan. Paikalliset eivät ole päässeet matkustamaan, eikä monellakaan hostellin omistajalla ole omakohtaista kokemusta turismista. 

Vapaa-ajallani olen tutustunut lähiympäristöön pyöräillen. Täällä se on helppoa, maasto on tasaista ja tie kohtalaisen hyvässä kunnossa. Myös paikalliset pyöräilevät paljon ja autoilijat ottavat pyöräilijät huomioon. Kaupinkia ympäröivät vuoret ja Skoder-järvelle kaupungista on matkaa vain muutama kilometri.  

* * * 

I´m working in a family-run hostel in Skoder, Albania. The son is leading the place, mother and sisters are cooking and cleaning and father is making wine. There are always an uncle / aunt / cousin / neighbor coming or going - and, of course, the hostel guests. In the yard there is chickens and cats running and shouting. I often feel that I can´t even hear my own thoughts. I sleep in a dorm, so I can not escape to my room if I need some privacy. My job is to help in marketing, online and on streets aswell.

A couple of years ago there were no hostels in Skoder, only few big hotels. Now many families have opened a hostel or a guest house  in their houses. Experience in tourism is very limited and the Albanian style can be very peculiar. They think it´s easy money and they get disappointed when there is not tourists enough for everyone. Often the travelers´ demands and hostels´ supply doesn´t meet. It is a challenge to try to explain subtly, what kind of service / treatment Western tourists are accustomed to. Albania has been a very closed country at the communism period and the tourists have been allowed to travel here only in the last ten years. Locals have not been able to travel abroad and only few hostel owners have first hand experience in travelling.

In my free time I go around by bicycle. Here it is easy, the terrain is flat and the roads are in good condition. Also locals are cycling and drivers take cyclists into account. The town is surrounded by mountains and a lake Skoder is only a few kilometers away.

Tirana, Albania

(English text below)

Matka jatkuu maisemallisesti Itä-Euroopasta Etelä-Eurooppaan ja mentaalisesti slaavilaisesta latinokulttuuriin. Tirana näyttää pikku-Italialta ja ihmiset näyttävät enemmän länsieurooppalaisilta kuin muualla Balkanilla. Yllättävää. Liikenne on täällä luovaa; vaikka liikennevaloja on melkeinpä joka kadunkulmassa, liikenne tuntuu noudattavan aivan omaa logiikkaansa. Varovainen siis täytyy olla. Kommunismin aika näkyy täälläkin mahtipontisine bulevardeineen ja palatsimaisine hallintorakennuksineen. Palmutkin ovat ilmestyneet katujen varsille.

Ollaan taas lähellä merta. Kalaravintoloita on paljon ja kaupoissa kalatiskejä runsaine valikoimineen. Jäätelöbaareja on paljon, kuten muuallakin Balkanilla. Lisäksi täältä saa smoothieita ja terveysruokaa - vaikuttaa herkulliselta ja monipuoliselta. Pikaruokapaikkoja täällä ei paljoa ole, ainoastaan paikallisia pieniä kebabpaikkoja. Ja tietenkin muutama pizzeria, ollaanhan nyt jo Italian vaikutuspiirissä. Täällä näin reissuni ensimmäisen sushiravintolan sitten Helsingin. Intialaiset ja kiinalaiset ravintolat loistavat poissaolollaan täälläpäin maailmaa.

* * *

My journey continues scenically from East Europe to South Europe and mentally from Slavic culture to Latin culture. Tirana looks like a little Italy and people look here more like westerns than elsewhere in Balkans. Unexpected. Traffic is very creative here; it seems to follow its own rules. So you have to be very, very careful when you cross the street. The flamboyant boulevards and huge palatial Government buildings remains of the communism period in Albania. Also palm trees have appeared along the streets.


We are close to sea. There is many fish restaurants in the city and beautiful fish desks in the markets. There is plenty of ice cream bars, as elsewhere in the Balkans. In addition you can get smoothies and health food - looks delicious and versatile. You can´t find many fast food restaurants here, only those small local kebab places. And - of course - some pizzerias, after all we are now Italian sphere of influence. I saw the first sushi restaurant here since leaving Helsinki one month ago. And for some reason there is no Chinese or Indian restaurants at all here in Tirana.

Prizren, Kosovo

 (English text below)

Suunnitellun kahden viikon sijaan Makedoniassa vierähti kolme viikkoa. Matka Skopjesta Prizreniin olisi kestänyt pikallisbussilla 4,5 tuntia, vaikka matkaa on vain vajaa sata kilometriä. Siispä oli helpompaa hypätä makedonialaisen lähimatkailua harrastavan porukan kyytiin ja ottaa osaa heidän päiväretkelleen Prizreniin. Matka kesti vain kaksi tuntia, rajamuodollisuudet ja kaksi taukoa mukaan lukien. Ryhmän mukana pääsin tutustumaan muutamaan kirkkoon, moskeijaan ja kaupungin yllä kohoavaan linnoi- tukseen. Illan päätteeksi hyppäsin kyydistä pois ja etsin tieni hostelliin.

Kosovon valuutta on euro. Outoa, sillä maa ei kuulu EU:in. Loogista, sillä maalla ei ole koskaan ollut omaa valuuttaa. Eikä myöskään omaa kieltä; täällä puhutaan enimmäkseen albaniaa ja serbiaa. Jugoslavian hajoamisen jäljiltä täällä on vieläkin YK:n KFOR-joukkoja rauhaa turvaamassa. Maassa on rauhallista, ainoastaan Serbian vastaisella rajalla esiintyy aik'ajoin levottomuuksia.

Prizren on kaunis pikkukaupunki, jolla on rikas historia. Kaupungin läpi virtaa Bristica -joki ja kaupunki on vuorten ympäröimä. Vanha kaupunki on idyllinen, mutta valitetettavasti senkin ovat vallanneet pikaruokapaikat. Sunnuntai-iltaisin paikalliset pukeutuvat parhaimpiinsa ja lähtevät näyttäytymään keskustaan. Kyseistä iltakävelyä kutsutaan nimellä "korso". Kaupungissa on valtavasti iltapuku- ja hääpukuliikkeitä. Täällä täytyy näyttää hyvältä, vaikka kukkaro ei sitä kestäisikään. Hääpuku saattaa maksaa jopa vuoden palkan.

* * *

Instead of two weeks, I was staying in Macedonia for three weeks. It would have taken 4,5 hours from Skopje to Prizren by local bus, even the distance is less than one hundred kilometers. So it was easier for me to join the Macedonian group, which was making a day trip to Prizren. The journey took only two hours, inluding the boarder formalities and two stops. With the group I was visiting some churches, mosque and a fortress rising above the city. At the end of the day I jumped off and searched my way to hostel.

A currency in Kosovo is euro. It's weird, because Kosovo is not part of the EU. And at the same time it's logical, because Kosovo has never had a currency of its own. Nor their own language. In Kosovo they speak Albanian and Serbian. There is still KFOR troops in Kosovo after the disintegration of Yugoslavia. It's mostly peaceful here; only at the border with Serbia there is restless every now and then.

Prizren is a charming small town with a long and rich history. Through the city flows the river Bristica and Prizren is surrounded by mountains. There is an idyllic old town here, unfortunatelly it has been taken over by fast food restaurants. On Sunday evenings the locals dress in their best and  show off in the center. That evening walking is called "korso". The city has a huge amount of evening dress and wedding dress shops. Here you have to look good, even if you really can´t afford it. Awedding dress may cost up to one year's salary.