Skoder, Albania

(English texy below)

Arki on astunut kuvioihin reissussakin. Pieni tylsyys tuntuu hyvältä, vaikka kaikki on kuitenkin uutta ja erilaista. Aamulla herään - kirjaimellisesti! - kukonlaulun aikaan. Seuraavaksi naapurin koirat alkavat räksyttämään, joten turha edes yrittää jatkaa unia. Teen itse aamiaisen; munakkaan pihalla juoksentelevien kanojen munista, ja turkkilaista kahvia, Aamupäivällä päivitän hostellin nettisivuja, luon uusia profiileja, otan/muokkaan/lataan kuvia verkkoon.... kaikkea mitä keksitään markkinoinnin edistämiseksi. Iltapäivällä 13.30 ja 17.30 saapuvat bussit Montenegrosta ja käyn katsomassa, tulisiko sieltä meille asiakkaita. Sesonki alkaa olla jo lopuillaan joten aika hiljaista on. 

Tänään pyöräilin Skoder (tai Skutari) -järven rantoja pitkin. Skoder on Balkanin alueen suurin järvi ja se jakautuu sekä Albanian että Montenegron puolelle. Kaupungin keskustasta sinne on matkaa viitisen kilometriä. Tienvarret ja järvenrannat olivat todella roskaisia ja likaisia - surullista. Näin myös pienen slummialueeen ja siitä parinsadan metrin päässä överi- siis aivan naurettavan suuruudenhullun valtavan massiivisen ravintolan, jossa oli vain pari asiakasta. Kerroksia ravintolassa oli ainakin viisi ja joka kerroksessa oli vielä useita eri tasoja. Täällä jos jossain elintasokuilu on todella syvä ja leveä.

* * *

Now I have some daily routines in my life. It feels good to get a little bit bored, even thou everything is new and interesting. In the morning I get a rooster wake-up call. Next the dogs next door start to bark and there is no point to sleep anymore. I make the breakfast by myself; an omelet (eggs come from the henhouse in the garden) and some Turkish coffee. In the morning I update hostel´s website, create new profiles, take/edit/load photos online... we do everything we come up with to advertise the hostel. In the afternoon there is two buses from Montenegro, at 13.30 and 17.30, and I go to bus station to look for a new guests. It´s already late season here and it´s getting quiet.

Today I cycled to Lake Skoder. It is the biggest lake in Balkans and  it divides into one half of both Albania and Montenegro. The lake is about five kilometers away from the city center. The roadsides and lake beaches are really littered and dirty - sad. I also saw a small slum area and a couple of hundred meters away there was a ridiculously megalomaniac restaurant. There was only few customers, even though there was five layers and each floor had still a number of different levels. Here the gap in living standards is really deep and wide.