Ho Chi Minh City, Vietnam

Tää on niin Vietnamia: skootteriruuhka, koko perhe satulassa ja hengityssuojain.

Vietnamilainen kahvi paahdetaan kuulemma voin kanssa. Hyvää.

Ho Chi Minh City, Vietnam.

Good morning, Vietnam!

No, saavuin Ho Chi Minh Cityyn myöhään illalla, 30 tunnin matkustamisen jälkeen. Edellisyön unet jäi vähiin, bussimatka oli töyssyinen ja vierustoveri oksensi tasaisin väliajoin. Ensimmäiset päivät HCMC:ssä menivät lepäillessä ja matkasta sekä Myanmarista toipuessa. Ensivaikutelma kaupungista oli positiivinen: kaoottinen, mutta siisti. Liikenteen täyttävät varmaankin miljoonat skootterit ja liikenne ei näytä noudattavan mitään logiikkaa.

Aasiassa on mahdotonta sulautua massaan, niin ihanaa kuin se olisikin. Länsimaalainen tuntuu olevan täällä vain kävelevä lompakko, jota yritetään huijata koko ajan, kaikin mahdollisin keinoin. Kaduilla ja toreilla ei voi kävellä montaakaan metriä, etteikä kuuluisi "madame!madame!" ja joku roikkuisi käsipuolessa ja työntäisi tavaroita ja esitteitä nenäsi eteen. Varsinkin tuo kosketteleminen on ärsyttävää, suomalainen tarvitsee omaa tilaa. Jos aion matkustaa mopotaksilla, varmistan etukäteen matkan pituuden kartalta ja hinnan hotellista. Kuskin kanssa neuvoteltaessa kolme kilometriä muuttuu kymmeneksi ja hinta vähintään kolminkertaistuu. Ja aina jostain tupsahtaa joku "ulkopuolinen" vakuuttelemaan, että joo, on kaukana ja hankala matka. Rasittavaa. Koko ajan pitää olla varuillaan.

Vietnamissa ollessa ei voi jättää käymättä museota, joka kertoo Vietnamin sodasta. War remnants museum. Vaikka museo oli täynnä kauhutarinoita, lohdullista oli se, että koko maailma vastusti Vietnamin sotaa. Siitä huolimatta sota kesti parikymmentä vuotta, tappoi 3 miljoonaa vietnamilaista, 2 miljoonaa haavoittui. Amerikkalaiset ampuivat 2 555 miljoonaa luotia, pudottivat 14 300 000 tonnia pommeja ja 72 miljoonaa litraa kemikaaleja. Ja tämä kaikki tuli maksamaan jenkeille 676 biljoonaa $. Sairasta.

Nyaung Shwe, Myanmar

Jäähyväiset Myanmarille. Viimeisenä päivänä vuokrasin fillarin ja kiertelin ympäri kaupunkia ja lähikyliä. Kävin mm. perinteisessä myanmarilaisessa hieronnassa, pienessä bambumajassa, joka sijaitsi Suen, hierojan kotipihassa. Samalla pääsin tutustumaan hänen kotiinsa ja perheeseensä: Sue, hänen miehensä ja kaksi lasta, hänen äitinsä, siskonsa + mies ja kaksi lasta, veli + vaimo ja neljä lasta..... Kaikki tapaamani myanmarilaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia, todella sydämellisiä.

Pienessä kylässä, Ywan Thit (asukasluku 620) päätin käydä lounaalla, kuvitellen saavani mitä aidoimman paikallisen aterian. Yllätyksekseni sain MAMA -nuudeleita, joita syön kotonakin pikaruokana :)

Paikallisessa luostarissa minut otti lämpimästi vastaan munkki U Kon Da La. Hän on asunut yksin luostarissa 35 vuotta ja oli todella mielissään saadessaan juttuseuraa. Vieraskirjan mukaan luostarissa käy vieraita 1-2 kertaa viikossa. U Kon Da La tiesi Suomesta Helsingin, Nokian ja Mannerheimin. Innokkaana hän esitteli omaa nokiaansa ja kertoi tarinoita euroopasta ja maailmansodista. Välipalaksi sain luostarin puutarhassa kasvaneita banaaneja.

Turistina olo on joskus vaikeaa. Sitä haluaisi tukea paikallisia, mutta kaikki tuntuu olevan kytköksissä hallitukseen ja valtaa pitävään eliittiin. Esim. kaikki hotellit ja bussifirmat, vaikka ovatkin yksityisiä, maksavat puolet tuloistaan valtiolle ja tarvitsevat erityisluvan toiminnalleen. Myös ristiriita perinteisen ja kehityksen välillä on kaksipiippuinen juttu. Turistien takia perinteitä pidetään yllä, vaikkei niillä ole enää merkitystä paikallisille ja näin turismi on kehityksen jarruna. Ja taas toisaalta: turistit haluavat mukavuuksia ja palveluita, joten kehitys kehittyy turistien ehdoilla eikä paikallisten. Usein luonto ja paikalliset erityisyydet jäävät nopean kehityksen jalkoihin. Turistien tuoma raha on varmaan tervetullutta, mutta se nyös kasvattaa paikallisia tuloeroja. 

Yöbussilla Yangoniin, taksilla lentokentälle ja sitten Vietnamiin. Farewell, Myanmar!

U Kon Da La ja Nokia.

Nuo eväsboxit on hienoja.

Bussiasema. Pojalla on perinteinen myanmarilainen laukku, jossa on alhaalla sivuilla pienet tupsut.

Satunnainen ohikulkija.

Nyaung Shwe, Myanmar

Oli virkistävää saapua kuivasta ja pölyisestä Baganista niin vihreälle ja vehreälle Inle lake´n alueelle. Riisipellotkin näyttävät täällä neonvihreiltä. Alueen sisäänpääsymaksu on 10 $ (Baganiin 15$). Mielelläänhän noita maksuja maksasi, jos tietäisi, että rahat menevät alueen kehittämiseen ja yhteiseen hyvään. Kuulemman talouspolitiikka on nykyään läpinäkyvää, tiedä sitten. Myanmarissa on ensi vuonna ensimmäiset vapaat demokraattiset vaalit. Poliittinen ilmapiiri on vapautunut lyhyessä ajassa ja kaduilla näki  kuvia The Ladystä, Aung Sai Suu Kyistä. Vielä vuosi sitten hänen nimeensä ei uskaltanut kadulla edes mainita.

Nyaung Shwe sijaitsee Inle-järven pohjoispuolella. Vuokrasin amerikkalaisen Jet´n kanssa veneen, kuskin ja apupojan päiväksi. Lähdimme aamulla viiden aikaan nähdäksemme Buddha -festivaaliin liittyvän buddhapatsaan kuljetuksen. Ennen festivaalin alkua buddhapatsas vierailee yön kerrallaan alueen luostareissa ja aamuisin venekulkue (n. 30 venettä, joissa jokaisessa n. 50 soutajaa) siirtävät sen seuraavaan luostariin. Rituaaliin osallistuvat kaikki alueen kylät omine veneineen, vain miehet soutavat. Soututyyli heillä on varsin erikoinen; he soutavat seisten, toinen jalka kietoutuneena melan ympäri ja ikäänkuin potkivat melan avulla eteenpäin.

Kävimme katsomassa kelluvia kyliä ja puutarhoja, vierailimme luostareissa ja pagodoissa. Päivän päätteeksi katsoimme kylien välisiä soutukilpailuja, jännää oli!

Bussimatka Bagan - Inle Lake, Myanmar

Otin Baganista minibussin Nyaung Shwe'en, Inle Lakelle. 360 kilometrin matka taittui minibussilla 8 tunnissa, bussilta se olisi vienyt 11 tuntia. Oli mukavaa matkustaa päivällä, nähdä maisemia ja elämää tien varrelta. Matkaseurakseni sain australialaisen Michellen, joka oli Lontoossa työskennellyt suomalaisten omistamassa kahvilaketjussa. Tuolta ajalta hänen sanavarastoonsa oli jäänyt yksi suomenkielinen sana: mustikka.

Meno bussissa oli kuin entisaikaan postiautossa; ihmisiä tuli ja meni, paketteja otettiin kyytiin ja jätettiin matkan varrelle. Ja tietenkin pysähdyttiin juttelemaan serkkujen ja kummin kaimojen kanssa. Kylissä pidettiin aina tupakan mittainen tauko ja tässä otoksia noilta pysähdyksiltä.

Bagan, Myanmar

Nettiyhteys on ollut melkeinpä olematon Myanmarissa, varsinkin maaseudulla. Nyt taas Yangonissa, joten voin jakaa kanssanne viimehetken fiilistelyjä Myanmarissa. Viimeisenä iltana Baganissa oli tarkoitus lähteä metsästämään auringonlaskua temppeleille, mutta sade muutti suunnitelmat. Nyt eletään sadekauden loppua ja Baganissa on satanut tänä vuonna todella vähän. Niinpä paikalliset olivat tyytyväisiä illan sateeseen. Monsuunisade oli mullekin uusi kokemus; sade todellakin piiskasi peltikattoja ja meteli oli sanoinkuvaamaton.

Bagan, Myanmar.

Yöbussilla matkaaminen Yangonista Baganiin oli yllättävän vaivatona, vaikka matka kestikin 10 tuntia. Matkaan lähdettiin puolituntia myöhässä eli 22.00. Bussi oli mukava express, jossa penkillä pystyi hyvin nukkumaan. Aluksi tarjoiltiin kahvia ja kakkua, sen jälkeen kaikki saivat hammasharjan :) Yöllä yhden aikoihin  pysähdyttiin syömään  ja kaikkien oli noustava pois bussista tauon ajaksi. Mutta sen jälkeen nukuin Baganiin saakka.

Perillä täytyi ottaa taksi, sillä täällä bussiasemat näyttävät sijaitsevan noin 10 kilsaa keskustasta. Eka päivänä vuokrasin fillarin, jolla oli helppoa tutustua lähiseutuun - mitä nyt ketjut tippuivat vähän väliä. No, sainpahan syyn ottaa kontaktia paikallisiin, kun pyysin apua ketjujen paikoille laittamisessa. Tänään vuokrasin sähköfillarin, jolla matka taittui helpommin ja kauemmaksi. Baganissa on noin 10 000 asukasta ja alueella on kolme "keskusta": New Bagan, Old Bagan ja Downtown. Temppeleiden lisäksi täällä on markkinat ja ....no, eipä sitten juuri muuta.

Alueella on noin 2 300 temppeliä. Aikoinaan niitä on ollut 10 000, mutta ne ovat aikojen saatossa tuhoutuneet. Nykyään temppeleitä restauroidaan ja täällä on nähtävillä koko kirjo raunioista kullattuihin kupoleihin. Bagan on listalla Unescon maailmanperintökohteeksi, mutta valitettavasti sotilashallinto on rakentanut alueelle pari uutta rakennusta, joita ei perintökohteissa saisi olla sekä restauroinut temppeleitä  nopeaa tahtia turismin lisäämiseksi eli laatu ei aina ole kohdillaan.

Paikalliset ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Nuoret haluavat valokuvaan ja vähän vanhemmat haluavat jutella ja harjoitella englanninkielentaitoaan. Mopo on täällä peruskulkuväline hevoskärryjen ohella.