Nyaung Shwe, Myanmar
Jäähyväiset Myanmarille. Viimeisenä päivänä vuokrasin fillarin ja kiertelin ympäri kaupunkia ja lähikyliä. Kävin mm. perinteisessä myanmarilaisessa hieronnassa, pienessä bambumajassa, joka sijaitsi Suen, hierojan kotipihassa. Samalla pääsin tutustumaan hänen kotiinsa ja perheeseensä: Sue, hänen miehensä ja kaksi lasta, hänen äitinsä, siskonsa + mies ja kaksi lasta, veli + vaimo ja neljä lasta..... Kaikki tapaamani myanmarilaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia, todella sydämellisiä.
Pienessä kylässä, Ywan Thit (asukasluku 620) päätin käydä lounaalla, kuvitellen saavani mitä aidoimman paikallisen aterian. Yllätyksekseni sain MAMA -nuudeleita, joita syön kotonakin pikaruokana :)
Paikallisessa luostarissa minut otti lämpimästi vastaan munkki U Kon Da La. Hän on asunut yksin luostarissa 35 vuotta ja oli todella mielissään saadessaan juttuseuraa. Vieraskirjan mukaan luostarissa käy vieraita 1-2 kertaa viikossa. U Kon Da La tiesi Suomesta Helsingin, Nokian ja Mannerheimin. Innokkaana hän esitteli omaa nokiaansa ja kertoi tarinoita euroopasta ja maailmansodista. Välipalaksi sain luostarin puutarhassa kasvaneita banaaneja.
Turistina olo on joskus vaikeaa. Sitä haluaisi tukea paikallisia, mutta kaikki tuntuu olevan kytköksissä hallitukseen ja valtaa pitävään eliittiin. Esim. kaikki hotellit ja bussifirmat, vaikka ovatkin yksityisiä, maksavat puolet tuloistaan valtiolle ja tarvitsevat erityisluvan toiminnalleen. Myös ristiriita perinteisen ja kehityksen välillä on kaksipiippuinen juttu. Turistien takia perinteitä pidetään yllä, vaikkei niillä ole enää merkitystä paikallisille ja näin turismi on kehityksen jarruna. Ja taas toisaalta: turistit haluavat mukavuuksia ja palveluita, joten kehitys kehittyy turistien ehdoilla eikä paikallisten. Usein luonto ja paikalliset erityisyydet jäävät nopean kehityksen jalkoihin. Turistien tuoma raha on varmaan tervetullutta, mutta se nyös kasvattaa paikallisia tuloeroja.
Yöbussilla Yangoniin, taksilla lentokentälle ja sitten Vietnamiin. Farewell, Myanmar!
Jäähyväiset Myanmarille. Viimeisenä päivänä vuokrasin fillarin ja kiertelin ympäri kaupunkia ja lähikyliä. Kävin mm. perinteisessä myanmarilaisessa hieronnassa, pienessä bambumajassa, joka sijaitsi Suen, hierojan kotipihassa. Samalla pääsin tutustumaan hänen kotiinsa ja perheeseensä: Sue, hänen miehensä ja kaksi lasta, hänen äitinsä, siskonsa + mies ja kaksi lasta, veli + vaimo ja neljä lasta..... Kaikki tapaamani myanmarilaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia, todella sydämellisiä.
Pienessä kylässä, Ywan Thit (asukasluku 620) päätin käydä lounaalla, kuvitellen saavani mitä aidoimman paikallisen aterian. Yllätyksekseni sain MAMA -nuudeleita, joita syön kotonakin pikaruokana :)
Paikallisessa luostarissa minut otti lämpimästi vastaan munkki U Kon Da La. Hän on asunut yksin luostarissa 35 vuotta ja oli todella mielissään saadessaan juttuseuraa. Vieraskirjan mukaan luostarissa käy vieraita 1-2 kertaa viikossa. U Kon Da La tiesi Suomesta Helsingin, Nokian ja Mannerheimin. Innokkaana hän esitteli omaa nokiaansa ja kertoi tarinoita euroopasta ja maailmansodista. Välipalaksi sain luostarin puutarhassa kasvaneita banaaneja.
Turistina olo on joskus vaikeaa. Sitä haluaisi tukea paikallisia, mutta kaikki tuntuu olevan kytköksissä hallitukseen ja valtaa pitävään eliittiin. Esim. kaikki hotellit ja bussifirmat, vaikka ovatkin yksityisiä, maksavat puolet tuloistaan valtiolle ja tarvitsevat erityisluvan toiminnalleen. Myös ristiriita perinteisen ja kehityksen välillä on kaksipiippuinen juttu. Turistien takia perinteitä pidetään yllä, vaikkei niillä ole enää merkitystä paikallisille ja näin turismi on kehityksen jarruna. Ja taas toisaalta: turistit haluavat mukavuuksia ja palveluita, joten kehitys kehittyy turistien ehdoilla eikä paikallisten. Usein luonto ja paikalliset erityisyydet jäävät nopean kehityksen jalkoihin. Turistien tuoma raha on varmaan tervetullutta, mutta se nyös kasvattaa paikallisia tuloeroja.
Yöbussilla Yangoniin, taksilla lentokentälle ja sitten Vietnamiin. Farewell, Myanmar!
 |
| U Kon Da La ja Nokia. |
 |
| Nuo eväsboxit on hienoja. |
 |
| Bussiasema. Pojalla on perinteinen myanmarilainen laukku, jossa on alhaalla sivuilla pienet tupsut. |
 |
| Satunnainen ohikulkija. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti