Canberra, Australia

Canberrassa - ja koko Australiassa - on ehkä ihan parasta ilmaiset museot. Kaikkiin museoihin on ilmainen sisäänpääsy ja kynnys piipahtaa sisällä on matala. Kävin Muotokuvagalleriassa eli Museum of Portrait'ssa. Siellä mutokuvataide käsitetään laajasti, tekotapa on vapaa. Australiassa järjestetään vuosittain muotokuvakilpailu. Voittajalle on luvassa hyvä rahapalkinto ja mainetta. Tällä muotokuvataidetta todellakin arvostetaan.

Kansalligalleria eli National Gallery oli iso ja hieno paikka. Monia näyttelyitä mm. aboriginaalien teos, jossa jokainen ontto puunrunko kuvastaa yhtä sielua. Pihalla oli amerikkalaiseen taiteilija James Tirrellin teos Within without (kuva yllä). Teos on museon pihalla ja kun kävelin sisään teokseen, alkoi kaukaa kuulua huilunsoittoa; ihan kuin seireenit olisivat houkutelleet minua lähemmäksi ja lähemmäksi. Mieleenpainuva kokemus. Musiikki, veden äänet, valot ja varjot, sekä hienot värisävyt muodostivat suorastaan mykistävän kokonaisuuden.

Museon takaa alkoi  Veistospuisto, Sculpture park. Paljon upeita töitä mutta kiintiöni alkoi tältä päivältä olla jo täysi. Paljon tuli nähtyä, nyt ei mieleni ota enää vastaan. Parasta siis lopettaa ja jatkaa kävelyä tekojärven ympäri ja nauttia Canberrasta ja auringon paisteesta.

Canberra, Australia

Majoituin kaksi yötä Canberrassa Akan ja Ukon - kuten he itseään kutsuvat - luona. He ovat suomenaustralialaisia. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä; ensiksi suomalaisia ja sitten australialaisia. Molemmat saapuivat Australiaan pieninä lapsina perheidensä kanssa. Suomi on heillä sydämessään ja näkyy myös kotona monissa pienissä yksityiskohdissa. Ensiksi katse osuu kolmeen Marimekon tyynyyn sohvalla, sen jälkeen silmä alkaa napata muita suomi-viitteitä kuten tuohikontin ja Porin olut-mainostarjottimen. Ja tietenkin talossa on sauna ja saunassa koivuvasta.

On mielenkiintoista keskustella heidän kanssaan. Opin paljon siirtolaisuudesta ja suomalaisista Australiassa. Keskustelimme aboriginaaleista - aboista - turkulaisista. Kun käytin nimitystä "abo", minua neuvottiin olemaan käyttämättä kyseistä termiä, sillä se on nykyään halventava nimitys. Virallisesti he ovat The first nation eli ensimmäinen kansa. 

Aamulla Ukko vei minut Canberraan ja antoi suunnan. Kun ollaan Australian pääkaupungissa, sopi kuvioon tutustua maan parlamenttiin ja hallintoon. Vanhassa parlamenttitalossa on nykyään Demokratian museo, MoAD. Siellä oli erittäin ajankohtainen näyttely mediasta ja totuudesta. 

Uusi parlamenttitalo oli vain kiven heiton päässä, ylhäällä kukkulalla. Se on avoinna kaikille vierailijoille päivittäin ja ilmaiseksi. Turvatarkastuksen läpi piti toki kulkea. Mutta ennen kun pääsin sisälle, kävin katsomassa parlamentin edustalla olleita mielenilmauksia. Ruohikolla istui mies, 14:ttä päivää nälkälakossa ilmastonmuutoksen vuoksi. Nuori taiteilija oli maalannut miehestä muotokuvan ja tv-kamerat kuvasivat ja haastattelivat heitä. Tämä näytettiin iltauutisissa.

Ruohikolle oli levitetty kenkäpareja, täytyyhän niitä käydä ihmettelemässä. Tosin kuvanottohetkellä kenkiä jo raivattiin takaisin laatikoihin. Kyseessä oli Australian aivosyöpäyhdistyksen mielenilmaus rahoituksen saamiseksi tutkimukseen ja sairaanhoitajien palkkaamista varten. Taas oli kuvausryhmä paikalla ja tämänkin haastattelun näin iltauutisissa. Tunsin todellakin olevani asioiden ytimessä!

Parlamenttitalossa raikuivat joululaulut lasten esittäminä - ja taas oli kuvausryhmä paikalla. Talossa pääsi vapaasti kiertelemään. Esillä oli paljon muotokuvia, dokumentteja, historiaa, taidetta.... Myös istuntosaliin pääsin kurkistamaan - myös tämän paikan näin iltauutisissa. Näin varmasti monta julkkista, vaikken ketään tunnistanutkaan. Kansanedustajat liikkuvat kansan parissa ja lounastivat samassa ravintolassa kuin me tavikset.

Kävin vielä taidekierroksella (siitä lisää seuraavassa postauksessa) ennen kun Ukko tuli hakemaan minut. Käytiin ajelemassa suurlähetystöalueella ja pysähdyttiin Suomen suurlähetystön pihaan. Lähetystö on Ukolle tuttu, kuulemma ainut paikka minne hän laittaa nykyään puvun päälle. Viimeksi hän oli nauttinut lähetystössä samppanjaa Timo Sarpanevan näyttelyn avajaisissa. Hetken mielijohteesta hän soittaa ovikelloa ja pääsemme sisään. Käymme katsomassa em. näyttelyn ja rupattelemme lähetystön työntekijän kanssa niitä näitä.

Kotiin kurvaamme arboretumin kautta. Koivujakin siellä kasvaa. Akka on jo odottamassa meitä kotona
ruuan kanssa. Ruoka-aika on kello viisi, kuten Suomessa yleensäkin.

Sydney-Canberra, Australia

Aamulla viimeiset silitykset Frankille ja asemalle. Juna Sydneystä lähti Centralin asemalta, jonne oma lähijunani pysähtyy. Laiturilta kuusi lähtee juna Canberraan. Suomalaisittain olin paikalla hyvissä ajoin, junaa vielä siivottiin. Kun sitten päästiin junaan, tuli sen kolme vaunua täyteen viimeistä paikkaa myöten. Minulla oli paikka numero 7, ikkunapaikka.

Sydneyn lähiöitä riitti ja riitti. Ohitettiin muutamia tuttuja asemia kunnes seutu muuttui haja-asutusalueeksi. Omakotitaloja siellä täällä ja vähän matkaa taitettuamme alkoi tulla laitumia ja niillä karjaa ja lampaita. Matkan varrelle sattui viimekesänä palanut eukalyptusmetsä, puiden rungot olivat hiilenmustia ja aluskasvillisuus oli alkanut jo kasvaa uudelleen. Pysähdeltiin muutamalla asemalla, Taragonan ohi mentiin hiljakseen, kukaan ei sinne halunnut eikä ollut kyytiin tulijoita.

Matkan aluksi konduktööri otti lounastilaukset haluavilta ja tunnin kuluttua lounaat olivat noudettavissa ravintolavaunusta - "buffet" kuten täällä sanotaan. Varsinaista ravintolavaunua ei ollut, ainoastaan tiski, josta ruuat sai hakea. Kävin kahvin ja kakkupalan "caramel slice". Kahvi oli pikakahvia teepussin tapaan. Tavarat pahviselle tarjottimelle ja omalle paikalle herkuttelemaan. Kaikki astiat oli kertakäyttöisiä, kyllä tympi.

Näin elämäni ensimmäisen kengurun! Puoli tuntia ennen Canberraan saapumistamme, metsässä loikki yksi pienen näköinen kenguru. Ehdin jo olla huolissani näenkö niitä ollenkaan tällä reissulla. Olipa se söpö! (Valitettavasti 'kotimatkalla' näin vielä kaksi kengurua - kuolleina tienposkessa, auton alle jääneitä. Olin vähän järkyttynyt.)

Neljän tunnin jälkeen saavuin Canberraan. Australian pääkaupunkiin toivotti minut tervetulleeksi vesipisaroiden kera. Tuttavan tuttavat olivat minua asemalla vastassa.

Sydney, Australia

Lauantaitorit

Lauantaisin monessa kaupunginosassa on toripäivä. Kings Crossilla on lauantaisin luomutori, jossa ruuan lisäksi on tarjolla myös kukkia, käsitöitä ja vaatteita. Ruisleipääkin oli myynnissä, pieni limppu maksoi 10 AU$ eli kuusi euroa. Silmiini sattui SISUU-brändi, joka valmisti omenasiiderietikkaa - luomua tietysti. Kun ihmettelin nimeä, myyjä kertoi, että he olisivat halunneet firman nimeksi SISUn, mutta se oli jo rekisteröity. Ja koska he ihailivat Suomea, maailman onnellisinta maata, muokkasivat he sanan muotoon SISUU. Kysyin, mitä sisu heille sanana merkitsee. Nainen vastasi, että kun ei anna periksi pienissä asioissa, ei anna periksi isoissakaan asioissa. Aika hienosti kiteytetty. 

Kings Crossilla on hienoja design- ja antiikkiliikkeitä. Pari kirppistäkin tuli koluttua. Kahvilat ja terassit olivat täynnä, aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti. 

Sydney, Australia

Newtown, Sydney

Oikeastaan Newtownin kierros alkoi Chippendalesta, White Rabbit - galleriasta. Hieno galleria ja hienosti rakennettu näyttely. Ja myös hienoja näyttelyitä. Esillä oli kiinalaisten taiteilijoiden töitä. Täällä museoihin on ilmainen sisäänpääsy ja museoita on paljon! Joskus saattaa olla museon yhteen näyttelyyn pääsymaksu - ihan kohtuullista. Olen niin tottunut eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen kuvastoon, että täällä kaikki näyttelyt tuntuvat uusilta ja mielenkiintoisilta. Esillä on australialaisen taiteen lisäksi paljon aasialaista ja Oseanian alueen taidetta. Virkistävää.

Sää suosi näyttely/shoppailu/kahvittelukierrostamme Newtownissa. Lämpöä oli parikymmentä astetta ja välillä aurinko pilkisti poutapilvien lomasta. Kotimatkalla alkuillasta ripeksi vähän vettä. Newtownin kaupunginosassa on rento meininki. Arkkitehtuuri on samanlaista kuin kaikkialla muuallakin; kaksikerroksisia terassitaloja - matalaa ja moni-ilmeistä. King street -katu on pääkatu ja kadun varrella on kymmeniä pieniä ravintoloita, mutta kahviloita ei nimeksikään. Ja thailounaan jälkeen piti kytätä kelloa, että ehditään päiväkahville ennen kello kolmea, jolloin täällä Sydneyssä kahvilat sulkeutuvat.

Alueella on ravintoloiden lisäksi kirjakauppoja, muutamia kirppareita, katutaidetta ja pikkuputiikkeja. Mielenkiintoisia putiikkeja olivat mm. paikallisen suunnittelijan, Ruth Taten, liike (alla toinen kuva). The Social Outfit (kolmas kuva) tukee maahanmuuttajanaisia antamalla heille mahdollisuuden työskennellä ja kotiutua koruja, laukkuja, vaatteita yms. valmistaen. Melbournen ja Sydneyn välillä tuntuu olevan kisa, kumpi kaupunki on coolimpi. Alpha 60 tuo tuulahduksen Melbournea Sydneyyn. Ei paha, kasvavalla mielenkiinnolla odotan Melbournen kissanhoitokeikkaa. Toiseksi alimpana olevassa kuvassa aivan superihana ja viehättävä That Retro Piece-liike, jossa oli myynnissä lähinnä eurooppalaisia lasi- ja keramiikka-astioita. Olipa hyllyssä tuttua Iittalaa ja Arabiaa mm. maitokannuja -50-luvulta.

Bussille suuntasimme yliopiston kampuksen läpi. Aivan kuin se olisi pudotettu suoraan Iso-Britanniasta, opiskelijoita lukuunottamatta. Suuri osa opiskelijoista taitaa tulla Kiinasta. Kampuksen kupeessa oli vielä yksi museo, Chau Chalk Wing -museo. Nopea piipahdus kstsomaan papuauusiguinealaisten Ömie-heimoon kuuluvien taiteilijoiden parkkiteoksia. Sitten bussilla kotiin sadetta suojaan.

Sydney, Australia

Sain lounaaksi karjalanpiirakoita ja munavoita. Ja tietysti myös kahvia. Ruisleipääkin oli tarjolla. Keskiviikkoisin suomalaiset kokoontuvat St. Paulin luterilaisen kirkon tiloissa Sydneyssä. Tämän viikon ohjelmana oli luento lääkkeistä. Ensi viikolla sitten on suomalaisen pastori Pappisen vuoro. Ja tietenkin ohjelman päälle kahvitellaan ja rupatellaan. Täällä porukka on eläkeikäistä, nuorilla on omat kokoontumiset muualla.

Sisäministeriön mukaan maailmalla asuu 300 000 suomalaista. Jos toisen polven suomalaiset lasketaan mukaan, on ulkosuomalaisia jopa kaksi miljoonaa! Eniten Suomesta ollaan lähdettyä Ruotsiin, Australiassa suomalaisia on noin 30 000. Ensimmäiset tänne tulleet suomalaiset olivat merimiehiä ja valaanpyytäjiä, seuraavaksi tänne tultiin kultaryntäyksen myötä. Nykyään taidetaan tulla opiskelemaan ja töihin rennon elämäntavan ja lämpimän ilmaston perässä.

Ensimmäinen Suomi-seura perustettiin vuonna 1935. Suomenkielinen lehti, Suomi-newspaper on ilmestynyt vuodesta 1926 saakka! Se ilmestyy kaksi kertaa kuukaudessa ja siinä on uutisia, urheilua ja juttuja Suomesta ja vähän Australiastakin. Sanaristikkokin lehdestä löytyy. Pikkujouluissa tutustuin yhteen lehden toimittajista ja seuraavassa lehdessä ilmestyy minun haastatteluni. Siitä parin viikon päästä lisää.

Suomalaisille oma kulttuuri - ja erityisesti oma kieli - on tärkeää ja se halutaan siirtää omille lapsille ja lapsenlapsille. Tässä auttaa maailmalla toimiva Suomi-koulu, jossa lapset voivat suorittaa peruskoulun suomenkielen tutkinnon. Monella suomalaisella on sauna kotonaan, tietysti. Ja sana kulkee jos jostain ruokakaupasta löytyy suomalaisia tuotteita kuten vaikka hapankorppuja tai suklaata. Ja Suomi-vieras kiinnostaa kaikkia; ihmiset haluavat kuulla viimeiset kuulumiset Suomesta. Eniten minulta kysyttiin tulevista presidentin vaaleista: kuka on suosikki ja joko vaalikeskustelut ovat alkaneet. Ja joulun alla keskusteltiin myös siitä kuka lähtee jouluksi Suomeen, kauanko on ja millä lentoyhtiöllä lentää ja mitä kautta. Tai tuleeko jouluksi vieraita Suomesta. Vaikka jotkut tapaamani ihmiset ovat asuneet Australiassa jo 50 vuotta, on Suomi silti heidän sydämessään.

Katoomba-Leura, Australia

Katoomba-Leura

Olipa upeat maisemat ja upea päivä! Sinisille vuorille, Blue Mountains-kansallispuistoon, pääsi näppärästi junalla Sydneystä. Kaksi tuntia Katoombaan ja päälle puoli tuntia reippailua viehättävän pikkukaupungin läpi Echo Pointille. Katoomba on hieman hippimäinen, rento paikka. Täällä näkyy paljon katutaidetta ja mielenkiintoisia pikkukauppoja. Asukkaita Katoombassa on noin 8 000. Pidemmäksi aikaa emme malttaneet kaupunkiin jäädä vaan kiiruhdimme Echo Pointille.

Echo Pointilta lähti eri pituisia ja vaikeusasteisia vaellusreittejä Blue Mountains-kansallispuistoon. Näköalatasanteelta näkyivät Kolme sisarta, Three Sisters, jotka ovat 200 miljoonaa vuotta vanhoja hiekkakivimuodostelmia. Aboriginaalien uniajan tarinan mukaan sisarukset; Meehni, Wimlah and Gunnedoo, jotka kuuluivat Katoomba-heimoon, rakastuivat Nepean-heimoon kuuluviin poikiin. Heimolaki ei kuitenkaan sallinut heidän liittojaan ja tästä pojat hurjistuivat ja kävivät taistoon.  Katoombaheimon vanhin muutti tytöt kivipaaseiksi suojellakseen heitä taistelulta. Heimon vanhin kuoli taistelussa. Vain hänellä oli voima muuttaa tytöt takaisin ihmisiksi ja niinpä saamme nykyään ihailla kivipaaseja Echo Pointilla.

Valitsimme kävelyreitiksemme Prince Henry Cliff-reitin, joka kulkee Katoombasta Leuraan. Reitti on vaikeusasteeltaan keskitasoa ja meillä meni sen kävelemiseen tunti. Ohjeistus ontui paikoin, voi olla että välillä kuljimme omia polkujamme. Reitillä riitti nousuja ja laskuja, paljon portaita! Miten aina tuntuukin että niitä on enemmän ylös- kuin alaspäin! Polku oli varjoisa, kasvillisuutta mm. eukalyptuspuita oli rehevästi ja upeat näkymät jäivät välillä piiloon. Onneksi reitillä oli näköalapaikkoja, joilta oli avoin näkymä kauas laaksoon. Kaukaiset vuoret todellakin näyttivät sinisiltä! Pidimme pari eväs- ja rupattelutaukoa ja palkitsimme itsemme vaelluksen jälkeen Leuran suloisessa pikkukylässä kahvilla ja mantelikekseillä. Junaan hyppäsimme Leurasta ja matkasimme takaisin Sydneyyn väsyneinä mutta onnellisina.