Sydney, Australia

Lauantaitorit

Lauantaisin monessa kaupunginosassa on toripäivä. Kings Crossilla on lauantaisin luomutori, jossa ruuan lisäksi on tarjolla myös kukkia, käsitöitä ja vaatteita. Ruisleipääkin oli myynnissä, pieni limppu maksoi 10 AU$ eli kuusi euroa. Silmiini sattui SISUU-brändi, joka valmisti omenasiiderietikkaa - luomua tietysti. Kun ihmettelin nimeä, myyjä kertoi, että he olisivat halunneet firman nimeksi SISUn, mutta se oli jo rekisteröity. Ja koska he ihailivat Suomea, maailman onnellisinta maata, muokkasivat he sanan muotoon SISUU. Kysyin, mitä sisu heille sanana merkitsee. Nainen vastasi, että kun ei anna periksi pienissä asioissa, ei anna periksi isoissakaan asioissa. Aika hienosti kiteytetty. 

Kings Crossilla on hienoja design- ja antiikkiliikkeitä. Pari kirppistäkin tuli koluttua. Kahvilat ja terassit olivat täynnä, aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti. 

Sydney, Australia

Newtown, Sydney

Oikeastaan Newtownin kierros alkoi Chippendalesta, White Rabbit - galleriasta. Hieno galleria ja hienosti rakennettu näyttely. Ja myös hienoja näyttelyitä. Esillä oli kiinalaisten taiteilijoiden töitä. Täällä museoihin on ilmainen sisäänpääsy ja museoita on paljon! Joskus saattaa olla museon yhteen näyttelyyn pääsymaksu - ihan kohtuullista. Olen niin tottunut eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen kuvastoon, että täällä kaikki näyttelyt tuntuvat uusilta ja mielenkiintoisilta. Esillä on australialaisen taiteen lisäksi paljon aasialaista ja Oseanian alueen taidetta. Virkistävää.

Sää suosi näyttely/shoppailu/kahvittelukierrostamme Newtownissa. Lämpöä oli parikymmentä astetta ja välillä aurinko pilkisti poutapilvien lomasta. Kotimatkalla alkuillasta ripeksi vähän vettä. Newtownin kaupunginosassa on rento meininki. Arkkitehtuuri on samanlaista kuin kaikkialla muuallakin; kaksikerroksisia terassitaloja - matalaa ja moni-ilmeistä. King street -katu on pääkatu ja kadun varrella on kymmeniä pieniä ravintoloita, mutta kahviloita ei nimeksikään. Ja thailounaan jälkeen piti kytätä kelloa, että ehditään päiväkahville ennen kello kolmea, jolloin täällä Sydneyssä kahvilat sulkeutuvat.

Alueella on ravintoloiden lisäksi kirjakauppoja, muutamia kirppareita, katutaidetta ja pikkuputiikkeja. Mielenkiintoisia putiikkeja olivat mm. paikallisen suunnittelijan, Ruth Taten, liike (alla toinen kuva). The Social Outfit (kolmas kuva) tukee maahanmuuttajanaisia antamalla heille mahdollisuuden työskennellä ja kotiutua koruja, laukkuja, vaatteita yms. valmistaen. Melbournen ja Sydneyn välillä tuntuu olevan kisa, kumpi kaupunki on coolimpi. Alpha 60 tuo tuulahduksen Melbournea Sydneyyn. Ei paha, kasvavalla mielenkiinnolla odotan Melbournen kissanhoitokeikkaa. Toiseksi alimpana olevassa kuvassa aivan superihana ja viehättävä That Retro Piece-liike, jossa oli myynnissä lähinnä eurooppalaisia lasi- ja keramiikka-astioita. Olipa hyllyssä tuttua Iittalaa ja Arabiaa mm. maitokannuja -50-luvulta.

Bussille suuntasimme yliopiston kampuksen läpi. Aivan kuin se olisi pudotettu suoraan Iso-Britanniasta, opiskelijoita lukuunottamatta. Suuri osa opiskelijoista taitaa tulla Kiinasta. Kampuksen kupeessa oli vielä yksi museo, Chau Chalk Wing -museo. Nopea piipahdus kstsomaan papuauusiguinealaisten Ömie-heimoon kuuluvien taiteilijoiden parkkiteoksia. Sitten bussilla kotiin sadetta suojaan.

Sydney, Australia

Sain lounaaksi karjalanpiirakoita ja munavoita. Ja tietysti myös kahvia. Ruisleipääkin oli tarjolla. Keskiviikkoisin suomalaiset kokoontuvat St. Paulin luterilaisen kirkon tiloissa Sydneyssä. Tämän viikon ohjelmana oli luento lääkkeistä. Ensi viikolla sitten on suomalaisen pastori Pappisen vuoro. Ja tietenkin ohjelman päälle kahvitellaan ja rupatellaan. Täällä porukka on eläkeikäistä, nuorilla on omat kokoontumiset muualla.

Sisäministeriön mukaan maailmalla asuu 300 000 suomalaista. Jos toisen polven suomalaiset lasketaan mukaan, on ulkosuomalaisia jopa kaksi miljoonaa! Eniten Suomesta ollaan lähdettyä Ruotsiin, Australiassa suomalaisia on noin 30 000. Ensimmäiset tänne tulleet suomalaiset olivat merimiehiä ja valaanpyytäjiä, seuraavaksi tänne tultiin kultaryntäyksen myötä. Nykyään taidetaan tulla opiskelemaan ja töihin rennon elämäntavan ja lämpimän ilmaston perässä.

Ensimmäinen Suomi-seura perustettiin vuonna 1935. Suomenkielinen lehti, Suomi-newspaper on ilmestynyt vuodesta 1926 saakka! Se ilmestyy kaksi kertaa kuukaudessa ja siinä on uutisia, urheilua ja juttuja Suomesta ja vähän Australiastakin. Sanaristikkokin lehdestä löytyy. Pikkujouluissa tutustuin yhteen lehden toimittajista ja seuraavassa lehdessä ilmestyy minun haastatteluni. Siitä parin viikon päästä lisää.

Suomalaisille oma kulttuuri - ja erityisesti oma kieli - on tärkeää ja se halutaan siirtää omille lapsille ja lapsenlapsille. Tässä auttaa maailmalla toimiva Suomi-koulu, jossa lapset voivat suorittaa peruskoulun suomenkielen tutkinnon. Monella suomalaisella on sauna kotonaan, tietysti. Ja sana kulkee jos jostain ruokakaupasta löytyy suomalaisia tuotteita kuten vaikka hapankorppuja tai suklaata. Ja Suomi-vieras kiinnostaa kaikkia; ihmiset haluavat kuulla viimeiset kuulumiset Suomesta. Eniten minulta kysyttiin tulevista presidentin vaaleista: kuka on suosikki ja joko vaalikeskustelut ovat alkaneet. Ja joulun alla keskusteltiin myös siitä kuka lähtee jouluksi Suomeen, kauanko on ja millä lentoyhtiöllä lentää ja mitä kautta. Tai tuleeko jouluksi vieraita Suomesta. Vaikka jotkut tapaamani ihmiset ovat asuneet Australiassa jo 50 vuotta, on Suomi silti heidän sydämessään.

Katoomba-Leura, Australia

Katoomba-Leura

Olipa upeat maisemat ja upea päivä! Sinisille vuorille, Blue Mountains-kansallispuistoon, pääsi näppärästi junalla Sydneystä. Kaksi tuntia Katoombaan ja päälle puoli tuntia reippailua viehättävän pikkukaupungin läpi Echo Pointille. Katoomba on hieman hippimäinen, rento paikka. Täällä näkyy paljon katutaidetta ja mielenkiintoisia pikkukauppoja. Asukkaita Katoombassa on noin 8 000. Pidemmäksi aikaa emme malttaneet kaupunkiin jäädä vaan kiiruhdimme Echo Pointille.

Echo Pointilta lähti eri pituisia ja vaikeusasteisia vaellusreittejä Blue Mountains-kansallispuistoon. Näköalatasanteelta näkyivät Kolme sisarta, Three Sisters, jotka ovat 200 miljoonaa vuotta vanhoja hiekkakivimuodostelmia. Aboriginaalien uniajan tarinan mukaan sisarukset; Meehni, Wimlah and Gunnedoo, jotka kuuluivat Katoomba-heimoon, rakastuivat Nepean-heimoon kuuluviin poikiin. Heimolaki ei kuitenkaan sallinut heidän liittojaan ja tästä pojat hurjistuivat ja kävivät taistoon.  Katoombaheimon vanhin muutti tytöt kivipaaseiksi suojellakseen heitä taistelulta. Heimon vanhin kuoli taistelussa. Vain hänellä oli voima muuttaa tytöt takaisin ihmisiksi ja niinpä saamme nykyään ihailla kivipaaseja Echo Pointilla.

Valitsimme kävelyreitiksemme Prince Henry Cliff-reitin, joka kulkee Katoombasta Leuraan. Reitti on vaikeusasteeltaan keskitasoa ja meillä meni sen kävelemiseen tunti. Ohjeistus ontui paikoin, voi olla että välillä kuljimme omia polkujamme. Reitillä riitti nousuja ja laskuja, paljon portaita! Miten aina tuntuukin että niitä on enemmän ylös- kuin alaspäin! Polku oli varjoisa, kasvillisuutta mm. eukalyptuspuita oli rehevästi ja upeat näkymät jäivät välillä piiloon. Onneksi reitillä oli näköalapaikkoja, joilta oli avoin näkymä kauas laaksoon. Kaukaiset vuoret todellakin näyttivät sinisiltä! Pidimme pari eväs- ja rupattelutaukoa ja palkitsimme itsemme vaelluksen jälkeen Leuran suloisessa pikkukylässä kahvilla ja mantelikekseillä. Junaan hyppäsimme Leurasta ja matkasimme takaisin Sydneyyn väsyneinä mutta onnellisina.

Sydney, Australia

Kaupungintalon torni pilvenpiirtäjiä vasten.

Hitsi, täällä on viileää. Luulin tulleeni kevääseen, mutta sää on kuin Suomen  syksyssä. Päivälämpötila on 16°-20° C ja sekä eilen että tänään on satanut vettä. Säätiedotuksen mukaan vielä muutama päivä tällaista, sitten lämpenee. Kadulla näkyy ihmisiä sekä t-paidassa että toppatakissa - itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan.

Lauantaisin eri kaupunginosissa on markkinoita. Eilen yritin mennä Rozellan markkinoille, mutta ei mennyt matka ihan suunnitelmien mukaan. Minun piti vaihtaa bussia Hide park-puiston laidalla, mutta bussi ei kulkenutkaan sinne vaan lähti menemään kiertotietä puistossa olleen mielenosoituksen takia. Jäin bussista pois ja kävelin puistoon. Siellä oli rauhanomainen mielenosoitus Palestiinan hyväksi. Liikenne oli poikki ja poliiseja kymmenittäin joka kulmalla. Useita helikoptereita pörräsi taivaalla, turvatoimet tuntuivat liioitelluilta. Jatkoin matkaa puiston toiselle puolelle ja yritin etsiä oikeaa bussia. Odotin 25 minuuttia, bussi ei ikinä tullut. Tässä vaiheessa olin tunnin myöhässä omasta aikataulustani ja päätin jättää markkinat väliin. 

Suuntasin kulkuni - oikean bussin löydettyäni - Balmainin kaupunginosaan. Sydneyssä kaikki kaupunginosat tuntuvat omilta pikkukaupungeiltaan omine keskustoineen ja  pääkatuineen. Kaupunki on matala; talot enimmäkseen kaksikerroksisia kaupunkitaloja, kerrostaloja on vähän. Yli viiden miljoonan asukkaan kaupungissa tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki levittäytyy todella laajalle. 

Balmainissa menin penkomaan VENLAn rekkejä ja tapaamaan siellä työskentelevää ystävääni. VENLA on suomalaisnaisten omistama second hand shop - tai yksi niistä. Shoppeja löytyy myös neljästä muusta kaupunginosasta. Liike on todella siisti, myynnissä olevat vaatteet hyväkuntoisia ja kohtuuhintaisia. Täältä voi tehdä löytöjä; Marimekon mekko maksoi 35 AU$ eli 20 euroa. Aussit pukeutuvat todella rennosti, melkein voisi sanoa että huonosti. Vähänkin jos pukeudut siistimmin, olet ylipukeutunut. Kovin persoonallista pukeutuminen ei täällä ole, ennemminkin tylsää. Joo, tiedän. En ole itsekään mikään muotiguru mutta kyllä Euroopassa pukeutuminen on mielenkiintoisempaa.

Kun kauppa saatiin kiinni, lähdimme syömään Leichhardtin kaupunginosaan ja siellä Little Italyyn. Tänne on aikanaan tullut siirtolaisia Italiasta ja heidän peruinaan täällä on Sydneyn parhaat italialaiset ravintolat. Juomaksi austraalialaista olutta, alkuruuaksi kreikkalaista salaattia ja pääruuaksi italialaista pastaa. Sitten taas takaisin sateeseen etsimään oikeaa bussia kotiin Paddingtoniin.

Sydney, Australia

Aamu alkaa täällä toisella puolella maapalloa samalla tavalla kuin Suomessakin: aamiainen ja aamutv. Kahvia on saatava, mustaa ja vahvaa. Usein munakas, joskus vain hedelmä. Aamutv:tä olen halunnut katsoa päästäkseni sisään Australian uutisvirtaan ja ajankohtaisiin puheenaiheisiin. Uutiset ovat varsin paikallisia, Ukrainasta tai Israelista ei uutisoida. Trump Amerikasta ylittää uutiskynnyksen täälläkin ja hänen oikeudenkäynnistään uutisoidaan joka aamu. Suurin paikallinen uutinen on oikeudenkäynnistä naista vastaan, joka tappoi kolme miehensä sukulaista vakmistamallaan myrkkysieniaterialla. Samalla aterialla ollut aviomies selvisi hengissä. Rugbyn ja kriketin lisäksi uutisissa kohistaan Melbourne cupista, joka on ensi viikon tiistaina. Taitaa olla aikamoinen seurapiiritapahtuma laukkakisan lisäksi.

Kun Frankie-kissa huomasi että tein lähtöä, rojahti se makaamaan kenkieni päälle. Liekkö haju kiehtonut vai mahtoiko se haluta minun jäävän kotiin?

Sain kutsun pikkujouluun. Ystäväni kutsui kotiinsa kymmenisen australiansuomalaista naista, oli ilo ja kunnia päästä joukkoon mukaan. Pöytä oli koreana suomalaisista jouluruuista: joulutorttuja, pipareita, ruisleipää ja lohta, rosollia, piirasta... Ja tietenkin Marimekon pöytäliina ja Iittalan juomalasit. Kotoinen tunnelma kaukana kotoa. Puhetta ja naurua riitti, jouluvisailukin kisattiin. Opin, että ensimmäinen joulukuusi Suomessa pystytettiin Tampereelle ja että joulukranssin suosio kasvoi hitaasti Suomessa, sillä ihmiset yhdistivät kranssin hautajaisiin.

Kuulemma ihan parasta viihdettä Sydneyssä on mennä oikeustalolle kuuntelemaan oikeudenistuntoa. Siellä näkee loistavia näyttelijäsuorituksia, parempia kuin missään saippuaoopperassa. 

Sydneyssa (tai Australiassa?) ilmestyy suomalainen lehti. Nimi ehti jo unohtua, mutta otan siitä selvää.  Keskiviikkoisin suomalaiset kokoontuvat Australian luterilaiselle kirkolle. Nyt on sitten tekemistä ensi viikon keskiviikolle, kerron sitten tästä palvelupisteestä lisää. 

Kotiin tulin Centralin kautta, josta kävelin noin kolmen kilometrin matkan Surry Hillsin kautta Paddingtoniin. Kotona Frankie tuli ovelle minua vastaan, taisi jo olla ikävä (tai nälkä).

Sydney, Australua

Keizo Ushio: Oushi zokei

 Sculptures by the sea, Bondi 2023

- veistoksia meren äärellä

Maailman suurin ulkoilmataidenäyttely levittäytyy noin kahden kilometrin pituiselle rantakaistaleelle alkaen Tamaraman rannalta ja päättyen Bondin rannalle. Tasmaninmeri ja rantakalliot tarjoavat jyhkeän taustan teoksille. Myös Tamaraman hiekkarannalla ja puistoalueilla on veistoksia, kaikkiaan 105 kappaletta! Valtava määrä. Välillä teokset olivat väkisinkin lähekkäin ja ehkä eivät päässeet parhaiten oikeuksiinsa. Mutta upea kattaus oli 112:lta taiteilijalta 21:stä maasta. 

Näyttelyaika on 20.10.-6.11. eli reilut kaksi viikkoa - lyhyt aika suhteessa näyttelyn rakentamiseen. Saimme kävellä reitin suht rauhassa vaikka paljon muitakin taiteenystäviä oli liikkeellä. Näyttelyyn odotetaan vierailijoita puoli miljoonaa. Ja mikä parasta; näyttely on ilmainen ja samalla saa päivän ulkoilut. 

Vasemnalla Em Ingram-Shute: "No color in war" eli ei Värejä sodassa.

Oikealla Mond Qu (Sonny Do, Edward Yee): Chasing the sun eli Aurinkoa jahtaamassa.

Coady: Dave eli Taavetti. Lieneeköhän tämä moderni versio Michelangelon Davidistä?

Anton Forde: Protection eli Suojelus

Deanne Nielson: Do you realize?? Eli Ymmärrätkö?? Tämä teos on valmistettu yli 10 000:sta pullonkorkista.

Yoko Takahashi: Dignity eli Arvokkuus

Cottage Industries: Architecture on the Rocks eli Arkkitehtuuria kalliolla. The Rocks viittaa myös Sydneyn vanhaan kaupunginosaan, The Rocksiin.