Dar es Salaam, Tansania

Shoppers on lähisupermarkettini. Asun Mikochenin alueella ja kauppa on ainoa paikka jossa näen joskus muita länsimaalaisia, muuten siellä käy keskiluokkaisia darilaisia. Tansaniassa muovipussit on kielletty - ihan mahtavaa! Kaupasta saa kangaskassin, maksusta. Eli useimmilla näyttää olevan oma kassi mukana. Eiköhän olisi jo aika Suomessakin bannata muovipussit?

Muovipulloista ei taideta sen sijaan ihan heti päästä eroon. Harmi. Ja vielä hölmömpää että Suomessa pullovedestä yritetään tehdä luksustuotetta - suomalainen kraanavesihän on jo todellinen luksustuote! Täällä hikoilee +32 asteen lämmössä, eikä vettä jaksa juoda tarpeeksi. Vichyä on harvassa paikassa tarjolla, mutta silloin kun sitä on, pitää sitä ostaa. Yleensä ostan vettä isossa kuuden litran pullossa. Silloin pitää tulla alle kilometrin kotimatka bajaj´illa ja pyytää kuskia tuomaan pullo toiseen kerrokseen. Aina tuovat mielellään ja aina tippaan mielelläni.

Tansania on yllättäen viinintuottajamaa. Viini ei ole kallista, eikä kuulemma kovin hyvää. Toistaiseksi viini on jäänyt hyllyyn.

Jos koti-ikävä yllättää, sitä voi yrittää helpottaa tutuilla näkkäreillä. Kumpikaan firma ei taida olla enää suomalaisomistuksessa.

Vihannekset ja kananmunat ostan yleensä kadun varrelta, pienistä kojuista. Näin -  ainakin kuvittelen - tukevani paikallisia pienyrittäjiä.

Suomalaiselle pitää aina olla kahvia, mustaa ja vahvaa. Täältä löytyy hyviä paikallisia kahveja, mutta näköjään tänne tuodaan paljon kahvia Keniasta. Kauniita pakkauksia, maasaihelmikoristeen kera.

Tänään Shoppersissa tapahtui erikoinen välikohtaus. Vanhempi, keskiluokkainen, paikallinen `herrasmies` maisteli maustehyllyllä chilikastikkeita. Hän avasi pullon kerrallaan, kallisti pulloa sormellensa niin että chiliä tarttui siihen, nuolaisi, laittoi pullon kiinni ja takaisin hyllyyn. Tämä toistui muutaman kerran. Lopulta ilmeisesti löytyi kastike, joka miellytti hänen makunystyröitään.

 Dar es Salaam, Tansania

Morogoro Stores, osa 2

Morogoro Stores alue on tunnettu ennen kaikkea tinga tinga-maalauksista. Alueeella on useita pajoja ja myymälöitä, joissa maalauksia valmistetaan ja myydään. Tinga tinga-maalaukset näyttävät "turisti- tai toritaiteelta" ja sitähän ne ihan positiivisesti sanottuna ovatkin. Taidesuuntaus syntyi 1960-luvulla Dar es Salaamissa ja on levinnyt täältä muualle Afrikkaan. Usein niissä on samat teemat - afrikkalainen luonto, eläimet ja ihmiset - ja tekijät kopioivat paljon toisiaan. Osa teoksista on harrastelijamaisia mutta on joukossa toki taidokkaita ja laadukkaita teoksiakin. Tähän turistinäkökohtaan kuuluu myös se, että teokset ovat pienikokoisia jotta ne saisi helposti kuljetettua lentokoneessa. Koska rahasta ja materiaaleista on usein puutetta, on maalausvärinä alkujaan käytetty mm. polkupyörämaaleja.

Oheisessa Yle:n jutussa tinga tinga yhdistyy hienosti polkupyöräilyyn. 

 Dae es Salaam, Tansania

Morogoro Stores osa 1

Piti saada hame. Tansania on muuttunut viime vuosina konservatiivisemmaksi ja omat hameeni olivat aivan liian lyhyitä. Lämmintä on noin 32 astetta, joten pitkät housut eivät tule kyseeseen tässä helteessä. Yksi pidempi hame minulla oli - äidiltäni lainattu - jolla pääsin alkuun. Mutta eihän se omalta tuntunut ja niinpä lähdin ostoksille. Ei löytynyt hametta. Paikallisissa vaateliikkeissä on lähinnä mekkoja ja nekin Kiinasta tuotuja tekokuitukrumeluureja. Pomoni vei minut Morogoro Stores -alueelle, jossa oli pari hyvää kirppistä. Kirppiksillä on länsimaisia vaatteita, lienevätkö lähtöisin UFF:n vai Fidan laatikoista. Hametta en niistäkään löytänyt mutta yhdestä paikasta löytyi röykkiöittäin kankaita. Sieltä löytyi mieleinen - mielestäni perusafrikkalainen - kangas, sitä oli vaan liian vähän. Onneksi kasasta löytyi farkun lahkeita ja noita kahta kangasta yhdistämällä sain mieleisen hameen - 30 000 shillinkiä eli noin 5,5 euroa. Olin tyytyväinen. Kunnes.

Pomoni kysyi oliko hamekangas Hollannista. Hollannista!? Mitä ihmettä se horisee. Ja todella, kun katsoin kankaan reunoja luki siellä "Holland wax". Mikä pettymys. Tästä alkoi tutkimusmatkani batiikin maailmaan ja selvisi että Hollannista todellakin tuodaan teollisesti tuotettuja batiikkikankaita Tansaniaan. Ja paikallisista nuo kankaat on hienoja; kertovathan ne, että vaatteen kantajalla on varaa ostaa tuontikankaita. Tansanialaiset batiikit ovat yleensä käsintehtyjä, abstrakteja ja ehkä vähän huonompi laatuisia. Mutta ei haittaa, tansanialainen tai ei, hame on ihana!

Morogoro Stores alueella on myös muutama `ravintola`, oikeastaan ruokakoju, luomukauppa ja käsityömyymälä. Alue on tunnettu erityisesti tinga tinga- maalauksista, joita valmistetaan ja myydään Morogoro Storessa. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

 Dar es Salaam, Tansania

Fish market ja tansanialainen ruoka

Oikeastaan kalatorista ja ruuasta ei pitäisi puhua samassa lauseessa. Dar es Salaamin keskustassa sijaitseva Kivukonin kalatori oli tyrmäävä kokemus. Haju iski vastaan jo portilla - ja voimalla. En ole kovin herkkä mutta oksennus meinasi tulla. Tuohon löyhkään kun lisää vielä kuumuuden, tungoksen ja ahdistavan huutelun ... huh huh!  Kävelin puolijuoksua torin läpi rannalle, missä kalastajat purkivat lastejaan. Löyhkä seurasi perässä, eikä jättänyt rauhaan. En tiedä kumpi häiritsi enemmän, haju vai perässäni norkoilevat ja huutelevat miehet. Vierailu jäi lyhyeksi, mutta tulipahan käytyä.

Kalaruuat täällä ovat kuitenkin todella herkullisia ja kala on aina varmasti tuoretta. Tonnikalaa, hummeria, mustekalaa, katkarapuja, purppuranapsija, meriantura.... kaikkia lajeja en edes tunnista enkä nimiäkään ole koskaan aiemmin kuullut. Parhaimmillaan kala on kokonaisena grillattuna, yrttisen kastikkeen kera. Ja ugalia rinnalle, maissipuuroa. Itse lisäisin vielä chiliä antamaan lisäpotkua, aika miedon makuisia ruuat ovat. Ehkä keskihinta kalalounaalle on noin 20 000 shillinkiä eli seitsemisen euroa. Kasviskeiton saa 5 000 shillingillä.

Mutta ihan parhaita täällä ovat hedelmät; mangot, papaijat, vesimelonit ja avokadot. Suomessa ei osaa edes uneksiakaan kuinka makeita ja mehukkaita ne ovat, kun ovat saaneet kypsyä rauhassa loppuun saakka polttavan auringon alla. Pitkästä aikaa maistoin banaania, miten voikin olla niin maukas! Hyvä ruoka, parempi mieli!

 Dar es Salaam, Tansania

Coco beach

Mulla oli tänään etätyöpäivä. Tehtävänä oli kirjoittaa juttu tulevasta tapahtumastamme. Aamulla piti kuitenkin päästä ulos ennen töihin ryhtymistä. Halusin kävelemään rannalle, olemmehan rantakaupungissa. Asun noin puolen kilometrin päässä rannasta mutta sinne ei ole pääsyä - ei vaikka kuinka etsin tietä tai edes pientä polkua. Ranta on rakennettu täyteen. Ennen tämä olisi suututtanut minua; kaikilla pitää olla pääsy rannalle! Mutta ne yleiset rannat joita olen täällä nähnyt, ovat todella surullinen näky, kuin kaatopaikkoja. Hyvä vaan ettei kaikilla ole pääsyä rannalle, pysyvätpähän rannat siistimpinä.

Coco beach on tunnettu ranta Masakin kaupunginosassa. Matkaoppaissa sitä mainostetaan paikallisena rantana, jossa `darilaiset` hengailevat. Tänään siellä oli hiljaista; yksi auringonpalvoja ja yksi lenkkeilijä - keltainen villapipo päässään! Ja ranta on kuitenkin kilometrin pituinen. Kun pörhälsin paikalle bajaj´lla (tuktukilla) oli vastassa varsinainen vastaanottokomitea. Olisinkohan ollut päivän ensimmäinen potentiaalinen asiakas, sillä nuoret miehen toivottivat minut kilvan tervetulleeksi juuri heidän ravintolaansa. Ihan piti tietä tehdä, että pääsin heidän ohitse rannalle. 

Taisi olla laskuveden aika, sillä vesiraja oli karannut kauaksi rannalta. Kahlaaminen ei onnistunut mutta kyllä varpailleni kelpasi lämmin valkoinen hiekkakin. Ravintoloiden lisäksi rannalla oli muutama koju, joissa myytiin käytettyjä uima- ja helleasuja. Farkkushortseja hieman himoitsin, mutta olin niin hikinen etten jaksanut sovittaa. Halpa aurinkorasva, kerroin 50, jäi ikävästi ihon pinnalle lillumaan ja hiostamaan. Mutta suojasi kuitenkin eli hyvin ajoi asiansa.

Kävelin rannan päästä päähän ja istahdin viimeiseen rantakuppilaan nesteyttämään itseäni. Hetken istumisen jälkeen oli aika palata kotiin töihin. Mutta ennen sitä pysähdys vihanneskojulla ja avokadoja ja mangoja mukaan lounaaksi.

 Dar es Salaam, Tansania

Kodinmetsästystä

Miten tansanialaisilla voikin olla niin huono maku?! Vaiko minulla? En pitänyt, enkä edelleenkään pidä, itseäni kovinkaan vaativana vaan ennemminkin sopeutuvana. Kuitenkaan yksikään asunto, jota kävimme katsomassa ei miellyttänyt minua. Asunnot olivat kalustettuja mutta eivät sisustettuja, kodinomaisuus oli niistä kaukana. Ja kalusteet olivat usein todella kömpelöitä; isoja ja tummia. Ja vähän nuhruisia. Tietenkin sijainti on tärkeää, täytyy päästä liikkumaan, saada ruokaostokset tehtyä ja alueen pitää olla turvallinen. Netti olisi myös hyvä olla ja ilmastointi on ihan ehdoton. Mutta suurin määrittäjä on budjetti. Varmaan kaikista kodinetsijöistä tuntuu että budjetti on aivan liian pieni, niin minustakin. Kaikki "paremmat" asunnot karkasivat käsistämme ja väsymys iski ennen kun pääsimme loppuun. 

Yön yli nukuttuani laskin vaatimustasoani hieman ja tyydyin yksiöön, jota olimme käyneet katsomassa edellisenä päivänä. "Tyytyä" on turhan kova sana. Kunhan saan omat tavarani asuntoon, muuttuu se varmasti kodiksi - ainakin kuukaudeksi. Jatko katsotaan sitten myöhemmin, eletään tilanteen mukaan. Pomoni on ollut erittäin avulias ja sinnikäs, hän ei taida hevin antaa periksi. Hän on myös innokas kirpparilla kävijä ja hillitön visionääri. Jaksan aina ihailla ja ihmetellä ihmisiä, jotka osaavat tehdä löytöjä ja näkevät heti vanhalle esineelle uuden elämän. Mikäli omat ideat ja tavarat loppuvat kesken, saan varmasti pomoltani niitä molempia lisää. Verhoja ja mattojakin löytyy kuulemma tarvittaessa. Huomenna on muuttopäivä.

 Helsinki-Istanbul-Dar es Salaam

Helsingin lentokenttä oli kuin aavekenttä. Eräänlaista luksusta kun ei tarvinnut jonottaa turvatarkastukseen, mutta siihenpä se luksus sitten jäi. Kaupat ja ravintolat kentällä olivat kiinni, vain pari R-kioskia oli auki. Hyvä niin, sain aamukahvit juotua ja karjalanpiirakan syötyä. Suomalaiselle kahvi on tärkeää, juommehan sitä eniten maailmassa. Odotan mielenkiinnolla minkälainen kahvikulttuuri Tansaniassa on. Tiedän että siellä tuotetaan kahvia, mutta millaista?  Näin Fazer kuvailee tansanialaista kahvia nettisivuillaan: "Tansanialaisen kahvin maku on monitahoinen, siinä on raikasta ja eloisaa hapokkuutta ja usein marjaisia ja hedelmäisiä makuvivahteita". Kuinkahan Fazer kuvailisi suomalaisten suosimaa Juhla Mokkaa?

Mutta välilasku Istanbulissa, jossa lentokentällä oli normimeininki. Paljon ihmisiä ja lentoja, maskia tuskin kenelläkään. Turvaväleistä tosin muistutettiin lattiassa olevissa tarroissa. Turkkilaiselle kahville ei jäänyt aikaa. Ensimmäinen lentoni oli myöhässä, sillä aamulla Istanbulissa ollut lumimyrsky sotki lentoaikataulut. Kone saapui myöhässä Helsinki-Vantaalle ja pääsimme lähtemään tunnin myöhässä aikataulusta. Kone oli täynnä ja maskia täytyi pitää koko lennon ajan. Tarjoilusta oli tingitty, saimme vain muoviin pakatut sämpylät, kakkupalat ja pillimehua. Koneessa meitä muistutettiin turvaväleistä. Hmm...oikeesti?!

Dar es Salaamiin saavuin kolmen aikaan aamuyöstä. Heti koneesta noustuamme meiltä mitattiin kuume ja palautimme koneessa täyttämämme terveyslomakkeet. Jono eteni nopeasti siihen saakka kunnes virkailija pudotti ja hajotti kuumemittarin. Ja tietenkin juuri ennen minun vuoroani. Jonoja oli kaksi ja onnistuimme keskenämme yhdistämään jonot yhdeksi vetoketju-periaatteella. Kiitettävää yhteistyötä väsyneiltä matkustajilta.

Vielä viisumi jonoon ja sitten ulos. Olin hankkinut viisumin netistä ennakkoon, joten pääsin lyhyempään jonoon. Olin jonon hännillä kun vihaisen näköinen virkailija viittoili minua tulemaan ensimmäiseksi, ohi jonon. Kyllä nolotti. Hän kysyi olenko käynyt Arushassa. No olenhan minä. "Olemmeko tavanneet aiemmin" hän jatkoi. Ei, en usko. Eli pikakaistaa ulos, Peter oli jo minua vastassa.

Yöllä ei juuri liikennettä ollut ja majapaikkaan Dar es Salaamissa saavuin aamuyöllä neljän jälkeen. Uni ei meinannut tulla, kuumuus, vieraat äänet ja hyttyset häiritsivät. Mutta olin päässyt perille ja lopulta nukahdin onnellisena.