Margarites, Kreeta

Margaritesin kylä, osa 1 - keramiikka

Rehymnonin lähellä, noin 30 kilometriä itään päin, sijaitsee pieni ja pittoreski Margaritesin vuoristokylä. Kylä on tunnettu keramiikastaan. Siellä on useita myymälöitä ja kauniita pikkukujia, jotka johdattavat kulkijansa mitä viehättävimmille aukioille ja keramiikkastudioille. Keramiikan tekemisen perinne kylässä johtaa monen sukupolven taakse, sillä maaperä on savista ja raaka-ainetta on saatavilla omasta takaa. Koska alkujaan säilytysastioina käytettyjä isoja keramiikkaruukkuja oli hankala kuljettaa toiselle paikkakunnalle, siirtyivät keraamikot kylästä toiseen ja perustivat pajansa kuhunkin kylään vain tietyksi aikaa.  

Työhuonemyymälöissä voi seurata keraamikkojen työskentelyä. Tyylejä ja tekniikoita on monenlaisia; on perinteistä, modernia ja molempia sekoittavaa. Tässä kuvasatoa Margaritesin keramiikasta.

Paleohora, Kreeta

Kuvapläjäys entisestä hippikaupungista, Paleohorasta. Olkaa hyvät!

Hania - Paleohora, Kreeta

Matkalla saaren halki, vuorten yli pohjoisesta etelään, ehtii nähdä monenlaista. Tässä kuvia matkan varrelta.

Kuulumisien vaihtoa kylänraitilla. Turistit joutavat hetken odottamaan. Kreetalla on toinen appelsiinisato kypsymässä ja oliivien korjaus alkaa noin kuukauden kuluttua. Nyt ovat sesongissa viinirypäleet ja avokadot.

Vulgaron kylässä oli hulppean näköinen kirkko. Jylhiä portaita reunustivat kivimuurit, joihin oli ripustettu ikoneja - tai siis kopioita ikoneista. Valitettavsti jouduimme ihailemaan kirkkoa vain ulkoapäin, sillä ovet eivät auenneet meille. Kylän tavernassa yritimme tilata appelsiinimehua, mutta juuri nyt sitä yllättäen ei ollut tarjolla.

Keskellä-ei-mitään kohosi pieni kappeli, vieressä hautuumaa. Hieno on viimeinen lepopaikka vuorella, meren siintäessä taustalla.

Ovatkohan nämä sisämaan ainoat liikennevalot? Kaunis luonnonkivillä kaarimuotoon rakennettu tunneli johdatti meidät Topolian rotkon vierestä vuoren läpi.

Tien varrella oli useita myyntikojuja, joissa myytiin hunajaa, oliiviöljyä ja rakia. Tämän kojun takana avautuu Topolian rotko.

Agia Sofia kappeli sijaitsee tippukiviluolassa, joka on kreetalaisille pyhä paikka. Luola kiinnostaa myös biologeja, sillä siellä asustaa Pholcus creticus -hämähäkkilaji, jota ei ole tavattu muualla kuin tässä nimenomaisessa luolassa.

Paikka paikoin serpenttiiniteillä joutui väistelemään puolivillejä vuohia, jotka eivät suuremmalti autoja säikkyneet. Tämä utelias yksilö kiipeilee pitkin vuorenseinämää.

Salamatkustaja.

Päämäärä häämöttää jo. Paleohora.

Afrata, Kreeta

Kreeta-väsymys ja blogikuolema

Reilut viisi kuukautta on vierähtänyt Kreetalla ja tuntuu, että aika on pysähtynyt. Eletään lopun alkua. Suurin sesonki alkaa tältä kesältä olla ohi ja turistiteollisuudessa työskentelevät alkavat olla väsyneitä ja odottavat jo syksyn tuloa ja turistien poistumista. Arki rullaa samaan tahtiin: töihin, kotiin, lepoa ja ehkä välillä rannalle ja ulos syömään. Paljon on nähty, ja kun tuntuu että kaikki on jo nähty ja koettu - mitä sitten? 

Platanias on suurin lomakylä Hanian alueella. Päivättäin kuljen päätietä ees ja taas turistien lomassa. Välillä pitää päästä pois. Rannat ovat turistien valtaamia, mutta vuoristosta löytyy vielä paikallisia ja aitoa Kreetaa. Plataniaksen yläkyläkin alkaa olla täynnä turisteja, hotelleja ja turistiravintoloita, mutta ei tarvitse mennä kuin viisi kilometriä kauemmaksi, niin pääsee maaseudulle ja idyllisiin pikkukyliin. Eihän niissä kylissä paljon nähtävää ole, mutta joka kylästä löytyy ainakin kirkko ja taverna. Ja tavernassa hengailee aina kylän pappajengi. 

Matkalla Afratan kylään pysähdyin Kolymvarissa, pienvenesatamassa kahvilla ja kävelemässä. Täällä on vielä muutamia ammattikalastajia, jotka kalastavat verkoilla ja huolehtivat tuoreen kalan mm. paikallisiin ravintoloihin. Kolymvarissa sijaitsee myös hulpea näköinen Gonian luostari, jonka ohi nyt päädyin vain ajelemaan.

Afratan vuoristokylään nousin serpentiiniteitä pitkin ihastellen turkoosin kaikissa sävyissä hohtavaa merta. Nousua kertyi 160 metriä. Afratasta näkyy rantaviivaa aina Haniaan saakka, vaikka ollaan kaupungista liki 30 kilometrin päässä. Matkan varrella näkyi tietenkin vuohia, lampaita ja muuleja - Kreetalla kun ollaan. Oliivit ovat kasvaneet vain hieman sitten kevään, mutta korjuuseen on vielä kaksi kuukautta aikaa. Todella hitaasti oliivit tuntuvat kasvavan.

Alas kotiin palasin Spilian kylän kautta. Pysähdyin illalliselle paikalliseen tavarnaa, joka oli juuri avattu. Omistaja kertoi, että byrokratian vuoksi he eivät päässeet avaamaan taveraa keväällä, vaan kaikien tarvittavien leimoja ja paperieden saaminen kesti luvattua huomattavasti kauemmin. No, tällaista Kreikassa, tuumasi omistaja, ja piti käytäntöä aivan normaalina. Toivottavasti lomakylien asukkaat löytäisivät näihin pikkukyliin ja auttaisivat jäljellä olevia asukkaita ja yrityksiä pärjäämään - toki pilaamatta niitä. Vaikea yhtälö.

Therisso, Kreeta

Matka Therisson kylään kulki  oliivilehtojen halki, Galataksen kylän kautta ja Therison rotkoa pitkin ylös vuoristoon, 580 metrin korkeuteen. Rotkon pohjalta suoraseinäiset vuoret näyttivät massiivisilta ja jylhiltä, rinteillä tasapainotteli niin vuohia kuin kalliokiipeilijöitä. 

Kotiin ajoin Perivolian kylän kautta, suorinta tietä kohti Haniaa. Matka sujui joutuisasti alamäkeä lasketellen rotkon ja Kladissos-joen kuivaa uomaa myötäillen.  

Kellojen kilinä kuului kaikkialla. Tässä vuohet ovat ilmeisesti löytäneet mukavan viileän paikan, johon käydä köllöttelemään. Nämä vuohet ovat kesyjä, mutta Kreetalta löytyy myös kri-kri -villivuohia, jotka ovat uhanalaisia. Kri-kri -vuohien suojelu on kaksipiippuista, sillä ne syövät ainutlaatuisia, harvinaisia kasveja, aiheuttaen siten niiden sukupuuton. 

Perivolian kylän lieppeillä oli vanhan bysanttilaisen kirkon rauniot. Seinillä näkyy vieläkin haalistuneita jälkiä maalauksia. 

Therisson kylän raittia reunusti kanaali, jota pitkin vuorilta tuleva vesi juoksutetaan hallitusti alas. Tosin tämä vuonna Kreetalla ei tulvista ole ollut huolta; talvi oli vuorilla vähäluminen, eikä vettäkään ole juuri satanut. 

Therissossa on toisen maailmansodan historiasta kertova museo, The Museum of National Resistance eli Vastarintaliikkeen museo. Therisson aukiolla on pönötyspatsaita Eleftherioa Venizeloksesta, joka johti vastarintaliikettä ja onpa hän saanut kuvansa Kreikan 50 centin kolikkoon.

Museon pihalla oli muutamia tykkejä ja Chryssi Tsepetin muistomerkki. Nuori tyttö, Chryssi Tsepeti sai surmansa vuonna 1887 Kreetan taistellessa ottomaaneja vastaan. Hänet surmattiin vierittämällä yllänäkyvä myllynkivi hänen päällensä.

Nopealla silmäyksellä Therisson kylästä löytyi kolme kirkkoa, kaikki hohtavan valkoisia ja sisältä täynnä kultaa ja maalauksia. Pieni hautausmaa valkoisine marmorihautoineen ja vainajien kuvineen oli suorastaan sympaattinen. Tuntui, että jokaisella haudalla oli tarina kerrottavana vainajastaan, toisin kuin meidän aika persoonattomilla matkalaukkuhautakivillämme. Asukkaita kylässä on noin 120.

Therisso sijaitsee Lefka Orin eli Valkoisten vuorten kupeessa. Vuoret todellakin hohtavat valkoisina; talvella lumesta ja kesällä valkosesta kalkkikivestä.

Galatas, Kreeta

 

Kreetalla on lämpöä piisannut; viimeiset kaksi kuukautta aurinko on porrottanut ja lämpömittarissa lukemat ovat olleet 34-38 °C. Eikä lämpötila ole paljoakaan laskenut illalla. Ainoa mukava tapa liikkua tässä kuumuudessa on skootteri, silloin kuumuus katoaa ja hetkellisesti voi tuntea tuulenvireen tapaisen ilmavirtauksen iholla. Tosin asfaltti kuumenee paahteessa ja muuttuu liukkaaksi, joten varovaisuutta tarvitaan. 

Alkuillasta lähdin ajelemaan Galatasin kylään, joka sijaitsee vuoristossa, kymmenisen kilometriä Haniasta ylöspäin. Galatasissa on reilu 3 000 asukasta ja päivisin se vaikuttaa uneliaalta kyläpahaselta. Illalla elämä kylässä alkoi vilkastua; yhdessä tavernassa kokoontuivat kylän nuoret miehet, toisessa vanhat papat ja kolmas taverna vasta availi oviaan. Istahdin vanhusten seuraan perinteiseen kreetalaiseen  tavernaan nimeltään "Uncle John". Myös ruokaa mainostettiin perinteiseksi kreeetalaiseksi ruuaksi vaikka seinillä olikin hampurilaisten kuvia. Papparaisten joukossa istui yksi nainen, Efvi. Hän viittoili minua liittymään seuraansa. Efvi odotteli tavernassa kirkon avautumista ja iltaliturgian alkamista. Tänään oli Neitsyt Marian juhlapäivä ja iltapalveluksessa keskityttäisiin hänen ylistämiseensä. Papin saapumista odotellessa Efvi kertoi elämästään. Hän oli arviolta hieman alle viiskymppinen. Hän oli muuttanut Ateenasta Galatakseen kymmenen vuotta sitten. Hän oli perinyt talon vanhempiensa kuoltua ja nyt valtio maksoi hänelle eläkettä sekä isästään että äidistään, eikä hänen enää koskaan tarvitse tehdä töitä - kertoi hän onnellisena. Hymyilin ja myöntelin, vaikka mieleeni tuli Kreikan tukipaketit ja talouskriisi - tätä menoa emme koskaan saa Kreikalle lainaamiamme rahoja takaisin. Kreikan eläkeikä on Euroopan alhaisin eikä täällä paljon kuitteja kirjoitella tai veroja maksella. Moneen paikkaan käy vaan käteismaksu ja jos korttikone onkin, on se yllättävän usein "rikki". 

Pappi kaahasi kirkon eteen avolavatoyotallaan, näyttäen kreetalaiselta maanviljelijältä. Liityin Efvin seuraan ja menimme Agios Nikolaoksen kirkkoon. Kirkon ulkopuolella oli veistos papista, joka oli toisen maailmansodan aikana piilotellut juutalaisia kirkossa ja pelastanut heidän henkensä. Kirkko oli tuhoutunut sodan aikaan ja uusi kirkko oli rakennettu vanhan kirkon paikalle. Kirkon vieressä oli pieni museo, joka esitteli toisen maailmansodan vaiheita ja dokumentteja. Kirkko oli sisältä komea, kuten kaikki kirkot täällä. Se oli kattoon saakka täynnä värikylläisiä maalauksia ja ikonit hohtivat kultakehyksissä.

 

Hania, Kreeta

 

 

 Zorba, The Greek - Kerro minulle, Zorbas 

Haniassa, Plataniaksen aukiolla on näyttely Kreetalla kuvatusta klassikkoelokuvasta Zorbas. Näyttelyssä on mm. pukuluonnoksia, valokuvia sekä elokuvajulisteita ympäri maailmaa, Suomesta myös. Kreikkalaisen Michael Cacoyannisin ohjaamassa elokuvassa kreikkalainen Zorbas (Anthony Quinn) opettaa nuorta brittikirjailijaa, Basilia (Alan Bates) nauttimaan elämän iloista vaikeuksien ja julmuudenkin keskellä. Elokuvan huippukohtaus, jossa Zorbas ja Basil tanssivat sirtakia, on kuvattu Hanian lähellä, Soudanlahden  rannalla. Ohjaajan mukaan Quinn ei suostunut harjoittelemaan tanssia, vaan se kuvattiin kylmiltään. Tanssista Quinn kertoo näin: "En voinut kertoa kaikille ihmisille, että olin keksinyt sen omasta päästäni. Ehkä he eivät enää pitäisikään siitä, jos saisivat kuulla, ettei se ollut autenttinen. `Se oli sirtakia`, minä sanoin kiskaisten nimen meri-ilmasta. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä se tarkoitti, mutta se kuulosti kreikkalaiselta."

Musiikin elokuvaan on säveltänyt Kreetalta lähtöisin oleva Mikis Theodorakis; tuo -akis sukunimen lopussa kertoo henkilön kreetalaisista sukujuurista. Uutisissa kerrottiin muutama päivä sitten 93-vuotiaan Theodorakiksen joutuneen sairaalaan sydänongelmien vuoksi. Nyt hän on jo kotiutunut ja jatkaa vielä työskentelyä. Suomalaisille hänet teki tunnetuksi Arja Saijonmaa. Tässä yksi helmi heidän vuosikymmeniä jatkuneesta yhteistyöstään; Tuska.