Galatas, Kreeta

 

Kreetalla on lämpöä piisannut; viimeiset kaksi kuukautta aurinko on porrottanut ja lämpömittarissa lukemat ovat olleet 34-38 °C. Eikä lämpötila ole paljoakaan laskenut illalla. Ainoa mukava tapa liikkua tässä kuumuudessa on skootteri, silloin kuumuus katoaa ja hetkellisesti voi tuntea tuulenvireen tapaisen ilmavirtauksen iholla. Tosin asfaltti kuumenee paahteessa ja muuttuu liukkaaksi, joten varovaisuutta tarvitaan. 

Alkuillasta lähdin ajelemaan Galatasin kylään, joka sijaitsee vuoristossa, kymmenisen kilometriä Haniasta ylöspäin. Galatasissa on reilu 3 000 asukasta ja päivisin se vaikuttaa uneliaalta kyläpahaselta. Illalla elämä kylässä alkoi vilkastua; yhdessä tavernassa kokoontuivat kylän nuoret miehet, toisessa vanhat papat ja kolmas taverna vasta availi oviaan. Istahdin vanhusten seuraan perinteiseen kreetalaiseen  tavernaan nimeltään "Uncle John". Myös ruokaa mainostettiin perinteiseksi kreeetalaiseksi ruuaksi vaikka seinillä olikin hampurilaisten kuvia. Papparaisten joukossa istui yksi nainen, Efvi. Hän viittoili minua liittymään seuraansa. Efvi odotteli tavernassa kirkon avautumista ja iltaliturgian alkamista. Tänään oli Neitsyt Marian juhlapäivä ja iltapalveluksessa keskityttäisiin hänen ylistämiseensä. Papin saapumista odotellessa Efvi kertoi elämästään. Hän oli arviolta hieman alle viiskymppinen. Hän oli muuttanut Ateenasta Galatakseen kymmenen vuotta sitten. Hän oli perinyt talon vanhempiensa kuoltua ja nyt valtio maksoi hänelle eläkettä sekä isästään että äidistään, eikä hänen enää koskaan tarvitse tehdä töitä - kertoi hän onnellisena. Hymyilin ja myöntelin, vaikka mieleeni tuli Kreikan tukipaketit ja talouskriisi - tätä menoa emme koskaan saa Kreikalle lainaamiamme rahoja takaisin. Kreikan eläkeikä on Euroopan alhaisin eikä täällä paljon kuitteja kirjoitella tai veroja maksella. Moneen paikkaan käy vaan käteismaksu ja jos korttikone onkin, on se yllättävän usein "rikki". 

Pappi kaahasi kirkon eteen avolavatoyotallaan, näyttäen kreetalaiselta maanviljelijältä. Liityin Efvin seuraan ja menimme Agios Nikolaoksen kirkkoon. Kirkon ulkopuolella oli veistos papista, joka oli toisen maailmansodan aikana piilotellut juutalaisia kirkossa ja pelastanut heidän henkensä. Kirkko oli tuhoutunut sodan aikaan ja uusi kirkko oli rakennettu vanhan kirkon paikalle. Kirkon vieressä oli pieni museo, joka esitteli toisen maailmansodan vaiheita ja dokumentteja. Kirkko oli sisältä komea, kuten kaikki kirkot täällä. Se oli kattoon saakka täynnä värikylläisiä maalauksia ja ikonit hohtivat kultakehyksissä.