Mavrovo, Makedonia

(English text below)

Zoya ehdotti minulle useaan otteeseen päiväretkeä Mavrovon luonnonsuojelualueelle. Hän jopa tarjosi autoaan käyttööni, sillä Mavrovoon on hankala mennä bussilla. En rohjennut lähteä yksin autoilemaan outoon paikkaan ja onneksi en, sillä aikamoista serpentiiniä tiet alueella olivat. Zoya bongasi paikallisen matkailuryhmän, joka tekee retkiä lähialueelle ja tuuppasi minut heidän mukaansa. Niinpä lähdin Zivkon, paikallisoppaan ja kymmenisen skopjelaisen kanssa reissuun.  

Ensimmäinen kohteemme oli Rostushen kylä ja siellä piirakkafestivaalit. Ennen pöydän ääreen pääsemistä kävimme tunnin mittaisella vaelluksella Duf´n kanjonia pitkin vesiputoukselle. Vesiputous oli aika pieni, vain 28 metriä korkea, mutta sitäkin kauniimpi. Alueella oli myös muinaisen vesivoimalan jäänteet. Sateisen vaelluksemme jälkeen pääsimme maistamaan piirakoita. Niitä oli 27 erilaista, eri ihmisten leipomia. Kunnianrvoisa raati valitsi voittajan, jota haastateltiin paikallisuutisiin. Piirakat leivotaan lehtitaikinasta ja täytteenä on usein paikallista juustoa ja pinaattia - joskus myös sieniä tai pähkinöitä. Makedonialaiset käyttävät auringonkukkaöljyä ja sitä tuntuu olevat ruuissa reippaanlaisesti. Festivaalit järjestetään kerran vuodessa, ulkomailla työskentelevien kyläläisten kunniaksi. He lomailevat kotiseudullaan elokuussa, hääjuhlien aikaan.

Maisemat Mavrovossa ovat huikaisevat; välillä luulin olevani Alpeilla. Pienet kylät vuorten rinteillä ovat todella pittoreskejä ja järvet ja joet ovat täällä kirkasvetisiä. Alue on omiaan vaeltamiseen, kalastamiseen ja metsästämiseen. 

* * * 

Several times Zoya suggested me a day trip to Mavrovo nature reserve. She even offered her car for me, because it is difficult to go to Mavrovo by bus. I did not want to drive in a strange place and fortunately so, because the roads in the area were like a serpentine. Zoya spotted a local tourist group, which makes excursions in the local areas and she pushed me with them. So I took a tour with Zivkon, the local guide, and with ten Macedonians.

The first destination was the village Rostushe and the pie festival. Before the pie tasting we had an hour-long hike along the canyon Duf to the waterfall. The waterfall was quite small, only 28 meters high, but it was really beautiful. There was also ancient remains of a hydroelectric power station. After the rainy trek we were able to taste pies. There were 27 different kind of pies from different people. The honorable jury chose the winner, who was interviewed by the local news. They use puff pastry for the pies and the stuffing is often local cheese and spinach - sometimes even mushrooms or nuts. Macedonians use sunflower oil, and they use it a lot! The festival is held once a year, in honor of the villagers working abroad. They visit their domicile in August, when it´s a holiday and wedding season.

The landscape in Mavrovo is breathtaking; sometimes I thought I was in the Alps. The small villages on the mountain slopes are really picturesque and the water in the lakes and rivers is really clear and clean. The area is perfect for hiking, fishing and hunting.

Bitola, Makedonia

(English text below)

Skopjen linja-autoasema on tullut jo tutuksi. Penkillä istuessani vanha rouva halusi jutella kanssani. Englanniksi pahoittelin, etten puhu makedoniaa. Rouva pahoitteli huonolla englannilla, ettei puhu englantia. Hetken päästä hän kysyi toiveikkaana "talar du svenska?" Javisst, sanoin ja siitä bussimatkan kestänyt keskustelumme alkoi. Hassua, kuinka huonolla ruotsilla voi saada aikaan hyvän keskustelun. Koskaan ei tiedä, missä sitä ruotsia tarvitsee.

Zora oli muuttanut vajaat 50 vuotta sitten Ruotsiin, Göteborgiin. Hän oli työskennellyt ravintoloissa tiskaajana ja iltaisin hän kävi siivoamassa. Hänen miehensä oli työskennellyt Volvon autotehtaalla. Lapset ja lastenlapset ovat syntyneet ja kasvaneet Ruotsissa ja  nykyään Zora mieltää itsensä enemmän ruotsalaiseksi kuin makedonialaiseksi.

Hän kertoi mm. vuoden 1963 maajäristyksestä, jonka voimakkuus oli 6,3 Richterin asteikolla. Tuolloin hän oli 16-vuotias ja muistaa tapahtuman erittäin hyvin. Hän ehti pikkuveljensä kanssa ulos talosta juuri ennenkuin se sortui. Hävitys oli ollut kamalaa ja ihmisten hätä käsinkosketeltava. Makedonia sai paljon huomiota maailmalla ja apua kaupungin uudelleen rakentamisessa. Vielä nykyäänkin Zora saattaa unen läpi kuullessaan raitiovaunun kolinan luulla sitä maanjäristykseksi ja hätääntyä hetkeksi.

Tiemme erosivat Bitolan linja-autoasemalla. Zora lähti ystävänsä luokse kyläilemään ja minä lähdin etsimään majapaikkaa.

* * *

I was sitting at the Sjopje bus station, waiting for a bus to Bitola. A woman on her seventies sat next to me and said something to me in Macedonian. In English I said "sorry, I don´t speak Macedonian" and in bad English she said she doesn´t speak English. We sat guietly for a while, suddenly she asked me in Swedish if I do speak Swedish. Yes, of course! I said and so we had a bus ride lasted conversation in Swedish. Funny, how you can have a good conversation in bad Swedish.

Zora had moved almost 50 years ago to Sweden. She had worked in restaurants and in the evenings she had a cleaning job. Her husband had worked for Volvo, in a car factory. Her children and grandchildren were born and raised in Sweden, and Zory says she is nowadays more Swedish than Macedonian.

She told me about the earthquake in 1963. The intensity was 6.3 on the Richter scale. She was 16 years old and she remembers that day as yesterday. She was home with her little brother when the earthquake started. They ran out just in time; the house collapsed behind them. The devastation was awful and people´s distress was enormous. Macedonia got lots of attention abroad and also help in a rebuilding projects. Even 50 years later, if Zora wakes up to a sound of tram, she might get flashback and think it´s an earthquake and get into a panic for a moment.

At Bitola bus station we got separate ways. Zora went to visit her friend and I went to look for a place to stay.

Stobi, Makedonia

(English tex below)

En tiennytkään, että Makedoniassa tuotetaan viinejä. En ole asiantuntija, mutta viininmaistelu on mielenkiintoista. Zoya oli jo tarjonnut minulle paikallista Stobi -viiniä, mutta nyt pääsin maistelemaan niitä viinitarhalla. Hyppäsin aamulla bussiin, määränpäänäni Stobi. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen bussi pysähtyi keskelle ei mitään ja kuski kertoi, että tässä on Stobi. Epävarmana nousin bussista moottoritielle ja ihmettelin, missä oikein olen. Lähistöllä oli vain yksi liittymä ja lähdin kävelemään sitä pitkin, kunnes saavuin raunioille. Onneksi paikalla oli lipunmyyjä, muuta siellä ei sitten ollutkaan - raunioiden lisäksi. Ostin parin euron hintaisen lipun ja kiertelin muinaisen Stobi -kaupungin raunioita. Paikalla oli myös amfiteatteri ja paikka paikoin hyvin säilyneitä mosaiikkilattioita. Stobi oli voimissaan Rooman ajalla eli noin 200 vuotta eaa. Tulipa vahingossa nähtyä muinaisen kaupungin jäänteet; hienot olivat.

Zoya oli tekstannut mulle Sashan, Stobin turistipäällikön numeron. Soitin hänelle  ja hän tuli hakemaan minut viinitarhalle, jossa sain aluksi virvokkeita ja kierroksen viinikellarissa. Lounaaksi otin maistelumenuun, joka sisälsi neljä ruokalajia ja viittä erilaista viiniä. Viinit olivat ruokaa parempia ja niitten joukosta löytyi oma suosikkini. Ostin pullon kahdella eurolla kotiin vietäväksi. Sasha vei minut takaisin bussipysäkille ja matkalla katsastimme viinitilukset. Antoisa ja makoisa reissu.

                                                       * * *  

I didn't know that there are vineyards in Macedonia. I'm not an expert, but I enjoy wine tasting. Zoya had offered me local Stobi wine and now I had a chance to taste the wines  in the winery. In the morning I took a bus to Stobi. After one-hour drive the bus stopped and the driver told that we are in Stobi now. I was very insecure when I got out of the bus in the middle of nowhere. I saw a junction and I started to walk along it. I ended up to ruins of  an ancient city of Stobi. There was only ticket counter, nothing else. I bought a two-euro ticket and walked around the ruins. There was an amfi theater and some mosaic floors, which had preserved surprisingly well. The Stobi was established about 200 BCE. So by accident I saw an ancient city too - and it was worth it.

Zoya had sms me Sasha's phone number. Sasha is a tourist manager in Stobi winery and he picked me up to winery by his car. In the winery I got refreshments and a tour in wine cellar. Afterwords I had a tasting menu with four meals and five different types of wines. Wines tasted better than food and I found my favorite wine among them. I bought a bottle of white wine to take home, it cost about two euros. Sasha drove me back to the  bus stop and on our way we had a look into wineyards. Very nice and tasty journey. 

Matka, Makedonia

(English text below)

Vajaan tunnin bussimatkan päässä Skopjesta sijaitsee kanjoni nimeltä.Matka. Bussi 60 vei minut perille saakka, Alueella on merkitty reitti, joka on kuusi kilometriä suuntaansa, yhteensä siis 12 kilometriä. Lähdin matkaan alkuillasta, puoli viiden maissa. Keskipäivä on turhan kuuma patikointiin, vaikka Matkassa polku olikin varsin varjoisa, välillä suorastaan viidakkomainen. Kivinen ja louhikkoinen polku kiemurtelee noin sadan metrin korkeudessa järven pinnasta. Polku on kapea, eikä todellakaan sovellu korkeanpaikankammoiselle. Välillä meinaa pelottaa, vaikka pahimmissa paikoin polulla onkin heiveröinen kaide - joka ei kyllä mitään auta, jos sattuisi jalka lipsahtamaan.

Maisemat ovat huikaisevan kauniit. Laskeva aurinko valaisee kanjonia ympäröivät vuoret taianomaisesti. Minnepäin tahansa katsooko, kaikkialla on kaunista. Järvellä, joka näyttää enemmänkin joelta, näkyy kanootteja, veneitä ja uimareita. Onpa joillakin eväätkin mukanaan. Patikoinnin jälkeen palkitsen itseni kylmällä oluella alueella sijaitsevassa ravintolassa. Matkalla bussipysäkille ostan vielä paahdetun maissin, väsyttää ihanasti. 

* * *

Matka Canyon is about a one-hour bus ride away from Skopje. The bus 60 took me there directly. There is a marked path, six kilometers each way. I started my hiking about 16.30. The afternoon is too hot for hiking, even the path goes near the forest - in some points it's almost like a jungle. The rocky path is about one hundred meters above Lake Matka. Actually, the lake looks more like a river because it´s so narrow. The path is also very narrow; I wouldn 't recommend it if you are afraid of heights. Even I'm scared every now and then, even there is a handrail on the path. However, I don't think that it would help much if you slip.

The landscape is stunning. The sun is setting and it illuminates the mountains beautifully. Wherever you look, it's magic. There are kayaks, boats and swimmers out there. Some people are even having a picnic on the makeshift beach. After hiking I rewarded myself with a pint in a local restaurant. On my way back to the bus stop, I bought a roasted corn on the cob. I felt happy and tired.

 

Skopje, Makedonia.
(English text below)

Uusin harrastukseni: patsaitten bongaaminen. Jostain kumman syystä Skopjessa on aivan älytön määrä patsaita. Suurin osa niistä on uusia, viime vuonna valmistuneita, vaikka tyylillisesti ne ovatkin klassisia. Patsaat esittävät makedonialaisia suurmiehiä, mutta valitettavasti tekstit ovat kyrillisin kirjaimin, joten en ota niistä selvää. Joukossa on modernejakin patsaita; virkistävää. Skopjessa on hyvä modernin taiteen museo eli Contemporary Art Museum. Kannattaa käydä jo pelkän rakennuksen takia, suoralinjaisena se tukee hienosti esittelemäänsä nykytaidetta ja poikkeaa muusta kaupungin arkkitehtuurista radikaalisti. 

* * *

I have a new  hobby: a statue spotting. For some reason there are dozens - or probably hundreds of statues in the city. Most of them are new, completed in 2014, but the style is often classic. They represent the leaders and other important men in Macedonia. The text is in Cyrillic, so I can´t figure out, who they are. There are also some modern statues; so refreshing! The Contemporary Art Museum is a great place. Alone the building is worth a visit; it´s functional style is completely different from other buildings in Skopje.

 

 

Skopje, Makedonia.

(English text below)

Sirma´s House. Päivärutiinit ovat pikkuhiljaa selkiytyneet. Meitä on kaksi vapaaehtoista Sirmassa; britti Sam hoitaa puutarhaa ja minä pidän huolen sisätiloista. Zoya asuu yläkerrassa ja hostelli toimii talon alakerrassa. Päivät alkavat rauhallisesti aamiaisella puutarhassa. Yleensä teen aamiaisen itse, joskus nautin Zoyan paistamia lettuja kotitekoisen hillon kera. Puutarhassa kasvaa viinirypäleitä, omena- ja päärynäpuita. Lisäksi Zoyalla on hyötypuutarha, jossa kasvaa aivan taivaallisen makuisia tomaatteja ja valtavan kokoisia kurpitsoja. Lounaaksi olemmekin nauttineet erilaisia kurpitsa- ja kaaliruokia paikallisia reseptejä mukaillen. Iltapäivällä ruuan jälkeen riippumatossa voi sitten viettää siestaa.

Sirmassa on kaksi kahden hengn huonetta ja yksi dormi, jossa on neljä petiä. Aluksi nukuin dormissa, mutta nyt olen muuttanut yläkertaan Zoyan vierashuoneeseen. Näin jää enemmän tilaa vieraille. Uloskirjautuminen hostellista on 11.00. Sen jälkeen siivoan: laitan petivaatteet pyykkiin, petaan pedit uusille vieraille, tyhjennän roskat, imuroin, luuttuan.... ja katson, että kaikki on siistiä ja kunnossa. Pyykki pestään illalla kymmenen jälkeen, sillä silloin sähkö on halvempaa. Iltapäivällä autan uusia matkaajia asettumaan taloksi ja seurustelen vieraitten kanssa. 

Sirma House sijaitsee rauhallisella asuinalueella ja keskustaan on noin 20 minuutin kävelymatka. Töitä on muutama tunti päivässä, joten minulle jää aikaa vaellella kaupungissa ja tutustua lähiympäristöön. Mutta niistä lisää seuraavissa postauksissa.

P.S. Sirma oli naispuolinen makedonialainen soturi, joka taisteli menestyksekkäästi ottomaaneja vastaan.

* * *

Sirma´s House. I have found my daily routines now. There is two volunteers here: an English Sam, who takes care of the garden and me, who takes care of indoors. Zoya lives upstairs and the hostel is downstairs. I have easy mornings, having my breakfast outside in the garden. I cook normally the breakfast by myself, but sometimes Zoya cooks pancakes and serves them with homemade jam. There is grapes, apple and pear trees in the garden. Zoya also has a vegetable garden and there she has the most delicious tomatos ever! And nice, big pumpkins. For lunch we have had many versions of local recipes of pumpkin and kale dishes. After the lunch it is good time for siesta in a hammock in the garden.

There is two private rooms and one dorm with four beds in Sirma. In the beginning I was sleeping in a dorm, but now I moved upstairs to Zoya´s guest room. So now there is more room for paying guests. Check-out time is 11.00. After that I clean: change the linen, vacuum, swip, take the garbage out...and check that everything is nice and clean. We do laundry after 22.00, electricity is cheaper then. In the afternoon is the check-in time and I help where ever I can. And socialize with guests.

Sirma´s House is located in a nice neighborhood, about 20 minutes walk from the city center. I work few hours a day, so I have plenty of time to explore the city and the nearby. But more about that in future updates.

P.S. Sirma was a Macedonian female warior, who fought against Ottomans very succesfully.

 

Ohrid, Makedonia 

(English text below)

Olen kotiutunut Sirma -hostelliin. Aamurutiinien eli siivoamisen, petaamisen ja check-outin jälkeen lähdin Ohridiin. Bussi kulki Mother Teresa highwaytä eli äiti Teresan valtatietä pitkin Skopjesta Ohridiin. Vieressäni istui Banjon, parikymppinen makedonialainen nuorimies. Hänen autonsa oli hajonnut aiemmalla Ohridin reissulla ja nyt hän oli menossa noutamaan sitä. Ohrid on makedonialaiset suosima lomakohde. Aiemmin lomailtiin Kreikassa, mutta nyt hintojen noustua, ihmiset lomailevat kotimaassaan. Banjon kertoili tarinoita Ohridista ja perehdytti minua makedonialaiseen kulttuuriin. Aikoinaan Ohridiin saapuneet matkailijat joutuivat ennen kaupungin muurien sisäpuolelle pääsyä käymään sairaalassa tarkistuttamassa, etteivät sairastaneet tarttuvia tauteja. Nykyään ei enää tarvitse, mutta matkavakuutus on syytä olla kunnossa, sen verran liukkaita Ohridin marmoripäällysteiset kävelykadut ovat. Alueella on kuulemma 365 kirkkoa tai kappelia, yksi jokaiselle päivälle. Näin on ehkä keskiajalla ollutkin, mutta nyt täällä taitaa olla enemmän raunioita kuin toiminnassa olevia kirkkoja.

Elokuu on sesonkiaikaa ja kaupunki on täynnä turisteja. Järvenrantabulevardista kahviloineen ja ravintoloineen tulee välillä mieleen Kanariansaaret - en oikein tiedä kuvailisnko kaupunkia ruuhkaiseksi turistipaikaksi vai viehättäväksi kesäkaupungiksi. Täällä on todella kaunista; Ohridjärvi on kirkasvetinen ja UNESCOn maailmanperintökohde - ja järven keskellä asustaa lohikäärme. Kaupunkia ympäröivät vuoret ja historiaa ja kulttuuria on kaikkialla.

* * *

I feel like I´m at home now in Sirma´s House. After the morning routines, like cleaning and check-outs, I left for Ohrid. The bus drove along Mother Teresa highway from Skopje to Ohrid. Next to me sat Banjon, a twenty-something Macedonian man. His car had broken down on a previous Ohrid trip and now he was going to retrieve it. Ohrid is Macedonia´s favourite holiday destination. Previously they went to Greece, but now the prices has increased, so people holiday in their country. Banjon told me stories of Ohrid and Macedonian culture. Once people arrived in Ohrid, they had to visit the hospital before going into town, due to infectious diseases. Today, it´s no longer required, but it´s good to have travel insurance. Ohrid´s marble streets are slippery!

There are reportedly 365 churches or chapels in the area, one for each day. This is perhaps how it was in the Middle Ages, but now there are more ruins than active churches.

August is the tourism high season. The cafes and restaurants on the lake´s boulevard reminds me of the Canary Islands - I do not know whether I would describe the city as a tourist place or as an attractive summer resort. 

It´s really beautiful here. Ohrid Lake has clear water and is a UNESCO World Heritage site - and in the middle of the lake lives a dragon. The town is surrounded by mountains. History and culture is everywhere.