Bitola, Makedonia
(English text below)
Skopjen linja-autoasema on tullut jo tutuksi. Penkillä istuessani vanha rouva halusi jutella kanssani. Englanniksi pahoittelin, etten puhu makedoniaa. Rouva pahoitteli huonolla englannilla, ettei puhu englantia. Hetken päästä hän kysyi toiveikkaana "talar du svenska?" Javisst, sanoin ja siitä bussimatkan kestänyt keskustelumme alkoi. Hassua, kuinka huonolla ruotsilla voi saada aikaan hyvän keskustelun. Koskaan ei tiedä, missä sitä ruotsia tarvitsee.
Zora oli muuttanut vajaat 50 vuotta sitten Ruotsiin, Göteborgiin. Hän oli työskennellyt ravintoloissa tiskaajana ja iltaisin hän kävi siivoamassa. Hänen miehensä oli työskennellyt Volvon autotehtaalla. Lapset ja lastenlapset ovat syntyneet ja kasvaneet Ruotsissa ja nykyään Zora mieltää itsensä enemmän ruotsalaiseksi kuin makedonialaiseksi.
Hän kertoi mm. vuoden 1963 maajäristyksestä, jonka voimakkuus oli 6,3 Richterin asteikolla. Tuolloin hän oli 16-vuotias ja muistaa tapahtuman erittäin hyvin. Hän ehti pikkuveljensä kanssa ulos talosta juuri ennenkuin se sortui. Hävitys oli ollut kamalaa ja ihmisten hätä käsinkosketeltava. Makedonia sai paljon huomiota maailmalla ja apua kaupungin uudelleen rakentamisessa. Vielä nykyäänkin Zora saattaa unen läpi kuullessaan raitiovaunun kolinan luulla sitä maanjäristykseksi ja hätääntyä hetkeksi.
Tiemme erosivat Bitolan linja-autoasemalla. Zora lähti ystävänsä luokse kyläilemään ja minä lähdin etsimään majapaikkaa.
I was sitting at the Sjopje bus station, waiting for a bus to Bitola. A woman on her seventies sat next to me and said something to me in Macedonian. In English I said "sorry, I don´t speak Macedonian" and in bad English she said she doesn´t speak English. We sat guietly for a while, suddenly she asked me in Swedish if I do speak Swedish. Yes, of course! I said and so we had a bus ride lasted conversation in Swedish. Funny, how you can have a good conversation in bad Swedish.
Zora had moved almost 50 years ago to Sweden. She had worked in restaurants and in the evenings she had a cleaning job. Her husband had worked for Volvo, in a car factory. Her children and grandchildren were born and raised in Sweden, and Zory says she is nowadays more Swedish than Macedonian.
She told me about the earthquake in 1963. The intensity was 6.3 on the Richter scale. She was 16 years old and she remembers that day as yesterday. She was home with her little brother when the earthquake started. They ran out just in time; the house collapsed behind them. The devastation was awful and people´s distress was enormous. Macedonia got lots of attention abroad and also help in a rebuilding projects. Even 50 years later, if Zora wakes up to a sound of tram, she might get flashback and think it´s an earthquake and get into a panic for a moment.
At Bitola bus station we got separate ways. Zora went to visit her friend and I went to look for a place to stay.
(English text below)
Skopjen linja-autoasema on tullut jo tutuksi. Penkillä istuessani vanha rouva halusi jutella kanssani. Englanniksi pahoittelin, etten puhu makedoniaa. Rouva pahoitteli huonolla englannilla, ettei puhu englantia. Hetken päästä hän kysyi toiveikkaana "talar du svenska?" Javisst, sanoin ja siitä bussimatkan kestänyt keskustelumme alkoi. Hassua, kuinka huonolla ruotsilla voi saada aikaan hyvän keskustelun. Koskaan ei tiedä, missä sitä ruotsia tarvitsee.
Zora oli muuttanut vajaat 50 vuotta sitten Ruotsiin, Göteborgiin. Hän oli työskennellyt ravintoloissa tiskaajana ja iltaisin hän kävi siivoamassa. Hänen miehensä oli työskennellyt Volvon autotehtaalla. Lapset ja lastenlapset ovat syntyneet ja kasvaneet Ruotsissa ja nykyään Zora mieltää itsensä enemmän ruotsalaiseksi kuin makedonialaiseksi.
Hän kertoi mm. vuoden 1963 maajäristyksestä, jonka voimakkuus oli 6,3 Richterin asteikolla. Tuolloin hän oli 16-vuotias ja muistaa tapahtuman erittäin hyvin. Hän ehti pikkuveljensä kanssa ulos talosta juuri ennenkuin se sortui. Hävitys oli ollut kamalaa ja ihmisten hätä käsinkosketeltava. Makedonia sai paljon huomiota maailmalla ja apua kaupungin uudelleen rakentamisessa. Vielä nykyäänkin Zora saattaa unen läpi kuullessaan raitiovaunun kolinan luulla sitä maanjäristykseksi ja hätääntyä hetkeksi.
Tiemme erosivat Bitolan linja-autoasemalla. Zora lähti ystävänsä luokse kyläilemään ja minä lähdin etsimään majapaikkaa.
* * *
I was sitting at the Sjopje bus station, waiting for a bus to Bitola. A woman on her seventies sat next to me and said something to me in Macedonian. In English I said "sorry, I don´t speak Macedonian" and in bad English she said she doesn´t speak English. We sat guietly for a while, suddenly she asked me in Swedish if I do speak Swedish. Yes, of course! I said and so we had a bus ride lasted conversation in Swedish. Funny, how you can have a good conversation in bad Swedish.
Zora had moved almost 50 years ago to Sweden. She had worked in restaurants and in the evenings she had a cleaning job. Her husband had worked for Volvo, in a car factory. Her children and grandchildren were born and raised in Sweden, and Zory says she is nowadays more Swedish than Macedonian.
She told me about the earthquake in 1963. The intensity was 6.3 on the Richter scale. She was 16 years old and she remembers that day as yesterday. She was home with her little brother when the earthquake started. They ran out just in time; the house collapsed behind them. The devastation was awful and people´s distress was enormous. Macedonia got lots of attention abroad and also help in a rebuilding projects. Even 50 years later, if Zora wakes up to a sound of tram, she might get flashback and think it´s an earthquake and get into a panic for a moment.
At Bitola bus station we got separate ways. Zora went to visit her friend and I went to look for a place to stay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti