Oudtshoorn, Etelä-Afrikka

Lähdimme ajamaan Kapkaupungista itään Garden routea eli puutarhatietä pitkin, tunnetaan myös nimellä Route 62. Pysähdyimme lounalla keskelle-ei-mitään Ronnies sex shopiin. Roadkiller-cafe tarjoili lähinnä hampurilaisia mielenkiintoisessa ympäristössä. Alunalkaen paikan nimi on ollut Ronnies shop, mutta kavereiden käytännön pilan johdosta ravintola sai uuden nimen ja sitä myötä myös valtavan suosion, joten nimi on saanut jäädä. Ronnie itse näytti aidolta, joskin jo ikääntyneeltä hipiltä pitkine hiuksineen ja hiuspantoineen.


Ajoimme Oudshoornin pikkukaupunkiin, joka on Etelä-Afrikan strutsipääkaupunki. Päivällä seikkailimme Cango- luolissa. Me ahtaanpaikankammoiset tyydyimme ihailemaan luolia suuressa mittakaavassa, kun rohkeammat lähtivät kulkemaan pieniä onkaloita pitkin parin kilometrin reitin. Ja illalliseksi tietenkin strutsia; pihviä ja hampureita.

Robben Island, Etelä-Afrikka

Robben Island on karun kaunis paikka. Mielipidevankien lisäksi siellä on pidetty vangittuina mielisairaita, sokeita, lepraa sairastavia - niin mustia kuin valkoisiakin. Saaren kuuluisin vanki, Nelson Mandela vietti siellä kahdeksantoista vuotta. Suurimman osan ajastaan hän oli eristyksessä ja osan aikaa hän työskenteli saaren kivilouhimossa. Myös vankilasaarella hän onnistui tekemään ihmisoikeustyötänsä: hän sai parannettua vankien oloja mm. hankkimalla vangeille lisää peittoja ja suihkuvuoroja. Meidän oppaanamme oli entinen vanki numero 64/84. Ensimmäinen numero kertoo monesko saarelle tuotu vanki kyseisenä vuonna oli ja toinen numero kertoo saarelle saapumisvuoden. Vartijat kutsuivat vankeja tunnusnumeroilla, joten myös vangit oppivat toistensa tunnukset helposti. Mandelan tunnus oli 466/64. Vangit oli jaettu viiteen eri ryhmään etuoikeuksien mukaan. Mandela mm. sai ottaa vuodessa vastaan kaksi vierailijaa ja kaksi kirjettä, sekä lähettää kaksi kirjettä. Myös ruoka oli erilaista eri ryhmillä. Esim. sokeri, siirappi ja kahvi olivat harvojen vankien herkkua. Saarella on paljon rakennuksia mm. koulu, kirkko, klubitalo vankilarakennusten lisäksi. Myös hautausmaa löytyy saarelta.


Laivamatka saarelle kesti puolisen tunti. Robben Island on yhdeksän kilometrin päästä mantereelta. Matkalla näimme parikymmentä hyljettä, ison rauskun ja kaksi valasta. Eläimet olivat upean ja tyytyväisen näköisiä luonnollisessa ympäristössään. Kotimatkalla kävimme vielä timanttimuseossa ihailemassa mm. mustia timantteja. Nykyään kaikki Etelä-Afrikan timanttikaivokset ovat muitten, kuten kiinalaisten ja eurooppalaisten omistuksessa. Rahaa niistä ei jää juurikaan Etelä-Afrikkaan. Mutta timantteja täällä osataan hioa ja hinnat olivat eurooppalaiseen hintatasoon verrattuna maltillisia. Hotellille saavuttuamme Tuula oli saanut herkkulautasen yllätyslahjaksi hotellilta, huomaavaista.

Kapkaupunki, Etelä-Afrikka

Aamulla oli aikainen herätys. Tuula ja Oona olivat menossa kuntosalille ja heräsin hälytyksen ääneen. Ajattelin mielessäni, että no onpas Tuulalla kovaääninen herätyskello ja käänsin kylkeä. Ihmettelin, kun Tuulan nousi sängystä, mutta ei sammuttanut hälytystä. Heräsin vasta, kun Tuula heitti kylpytakin mulle ja sanoi, että nyt mennään, palohälytys! Kello oli viisi aamulla ja ryntäsimme portaita pitkin ulos kuullaksemme, että kyseessä oli väärä hälytys. Hotellimme on iso, kymmenkerroksinen raken-nus ja täyteen buukattu. Siihen nähden ihmisiä oli ulkona todella vähän, vain kymmenisen henkeä. Useat vain kurkkasivat ovelta ja painuivat takaisin huoneisiinsa. Hätätilanteessa he olisivat olleet pulassa. Aika välinpitämättömältä - tai tietämät-tömältä - tuntui ihmisten toiminta. Oli hauskaa nähdä ihmisten yöpukumuotia ja ne ketkä poistuivat huoneistaan, eivät välittäneet vähääkään miltä näyttivät. Tuulan kanssa "pelastimme" vain itsemme, ei tullut edes mieleen ottaa mitään mukaan. Rasmukselle oli käteen tarttunut aurinkolasit, Oonalle kamera, Tuijalle käsilaukku ja Jarille reppu.

Pöytävuori kohoaa massiivisena ja vakuuttavana kaupungin taustalla. Vaikka taivas on pilvetön, kerääntyy vuoren huipulle pilviä ja ne valuvat upean näköisesti vuoren reunaa alas. Pilvipeitettä kutsutaankin kuvaavasti pöytäliinaksi. Vuorelle mentiin köysirataa pitkin, jalan nousu olisi ollut meille lomalaisille liian työlästä. Huipulta avautui hieno näköala yli kaupungin ja meren. Kuvassa näkyvä saari on Robben Island, jossa Nelson Mandelaan pidettiin vankina kahdeksantoista vuotta.

Oonan kuva on otettu Kirstenbischin puutarhassa, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin ja sen tehtävänä on kasvattaa ja suojella maailman uhanalaisia kasveja.

Kapkaupunki, Etelä-Afrikka

Matka Helsingistä Kapkaupunkiin kesti kuusitoista tuntia. Koneen vaihto Lontoossa meinasi mennä pitkäksi, sillä Helsingin lentomme oli puolisen tuntia myöhässä. Heathrow´lla meillä oli tunti aikaa siirtyä terminaalista toiseen. Vaikka meidät päästettiin koneesta pois ensimmäisinä, juoksimme kolmosterminaalissa loputtomia käytäviä pitkin, matkasimme bussilla, juoksimme viitosterminaalissa, turvatarkistus (ja odottelua; Jarin reppu vaati tarkempaa tutkiskelua), juoksua taas ja loppumatka taittui junalla. Portille ennätimme viimeisten joukossa, mutta valitettavasti kaikkien matkalaukut eivät ehtineet lennolle mukaan. Siispä perillä ostamaan hammasharjoja ja puhtaita vaatteita. Toivottavasti matkalaukut tulevat huomenna perille.

Tuula oli tilannut meille taksin lentokentältä hotellille. Tuulan nimi oli vääntynyt afrikkalaiseen muotoon Twala. Lämmintä täällä on lähemmäs kolmekymmentä astetta, mutta kylmä merituuli tekee ilman mukavan leppoisaksi. Tosin tuuli on puuskaista ja kovaa, se huojutti pientä pakuamme ja Pöytävuorelle vievä köysirata oli suljettu. Ollaan kaikki yölennosta väsyneitä, joten eka päivä ollaan otettu iisisti. Käytiin Waterfrontin turistialueella lounaalla - ah, ihanaa ruokaa! Paikallista kalaa ja mereneläviä. Mitään eksoottisempaa, kuten seepraa tai impalaa, emme tohtineet maistaa. Paikallinen kauppahalli notkui monenmoisia herkkuja: eksoottisia, etnisiä, luomua, raakakakkuja, smoothieita ja kaikki kauniisti esille laitettuina. Sinne täytyy vielä palata lounaalle joku päivä.

Waterfrontin alueella on vanhaan varastohalliin konteista koottu Watershedin alue. Alue avattiin kaksi kuukautta sitten ja pienet käsityö- ja muotoilualan yrittäjät voivat vuokrata myyntitilaa kohtuullisin kustannuksin. Osa myymälöistä on pysyviä ja osa vaihtuu kolmen kuukauden välein. Sekä ympäristö että tuotteet vaikuttivat mielenkiintoisilta ja laadukkailta. Tuotteet olivat sekoitus Afrikkaa ja Eurooppaa, perinteistä ja modernia. Galleriassa oli Nathan Sawayan legonäyttely. Taiteilija oli tehnyt legoista veistoksia mm. ihmishahmoja ja dinosauruksia sekä legomaalauksia, kuten kopion Mona Lisasta ja van Goghin omakuvasta.

Kuala Lumpur, Malesia

Katukeittiössä on mistä valita. Pari kertaa maistoin kalaruokaa, mutta suomalaisittain ne olivat ylikypsiä, kuivia ja mauttomia. Malesialaisessa keittiössä ei käytetä suolaa, mutta sokeria sitäkin enemmän. Ja lisukkeena riisiä tai nuudeleita. Kasviksia oli tarjolla aika niukasti.

 Lounasaikaan katukuvaan ilmestyivät auton lavalta tai takakontista myytävät lounasruuat.

Tämä kokki oli erittäin ylpeä ravintolastaan ja ruuistaan. Eikä suotta, hyvää oli. Kertaakaan en ole reissussa sairastunut ruuasta.

 Perusmättöä malesialaisittain: tofua ja nuudeleita.

 Banaaninlehdessä kypsytettyä riisiä sipulisilpun ja kananmunan kera. Maistui riisipuurolle.

Katukeittiöiden liepeillä parveli kulkukissoja, joilla geneettisenä mutaationa häntä on lyhentynyt ja hännänpää typistynyt kippuraksi.

Meidän talon vartijat olivat nepaleja, siivoojat filippiiniläisiä, tarjoilijat bangladesiläisiä...

Kuala Lumpur, Malesia

Olin menossa katsomaan näyttelyitä Visual Art Galleryyn. Satoi kaatamalla ja juoksin bussipysäkiltä sateenvarjo pään päällä keikkuen. Kysyin vastaantulevalta mieheltä, missä sisäänkäynti on ja hän ohjasi minut rakennuksen toiselle puolelle. Jatkoin juoksua, kunnes huomasin kulkevani punaista mattoa pitkin, tv-kamerat kuvasivat kulkuani ja orkesteri soitti rappusissa. Olin hölmistynyt, mutta halusin sateesta pois, joten kävelin punaista mattoa pitkin sisälle. Minut toivotettiin tervetulleeksi drinkin kera. Yritin näyttää siltä, kuin kuuluisin joukkoon, poiskaan en voinut enää lähteä. Aikani ihmeteltyäni selvisi, että olin Kuala Lumpurin Fashion Weekendin ja Year End Shopping´n avajaisissa. Joku tärkeän näköinen nainen toivoi minun viihtyvän ja nauttivan tilaisuuden antimista. No, mikäs siinä. Ruokaa, juomaa, puheita, muotinäytöksiä, musiikkia - ja lahjakassi. Kassissa oli batiikkikangas, pussukka, cd, luonnoslehtiö, kirja, pinssi... Vähän kyllä hävetti rento pukeutumiseni, mutta sitten ajattelin, että mitä hittoa! miehän olen boheemi, eikä mulla ole mitään hävettävää :D Asenne ratkaisee.

Kuala Lumpur, Malesia

Joulu on jo alkanut Kuala Lumpurissa. Joulukoristeita näkyy kaikkialla ja kävin ensimmäisissä joulumyyjäisissä. Kuvassa vanhoista kimonoista tehtyjä laukkuja. Mielestäni ne kaikki on niin hienoja, etten osaa edes rajata tuota kuvaa, ettei vaan mikään laukku jäisi kuvasta pois. Jokaisen laukun sisällä on koodi ja www.mymoniko.com -sivulta voi käydä lukemassa kimonon tarinan. Minun laukkuni on valmistettu vanhasta hääkimonosta.

Facebookissa huomasin, että Malesian suomalaisilla on kävelykierros tällä viikolla - ei kun mukaan! Meitä oli viisi naista, ja Jessika kierrätti meitä DDTI:n torilla ja esitteli vihanneksia ja hedelmiä, antoi kokkaus- ja maustamisvinkkejä ja vei meidät lähikuppilaan ruokamaistiaisille. Nautimme mm. banaanilettuja ja malesialaista maitokahvia, jotka molemmat olivat ihan törkeen makeita. Muuten kyllä ruoka on täällä hyvää, sekoitus malesialaista, thaimaalaista ja intialaista, mutta jälkkärit ja leivonnaiset jäävät syömättä niiden makeuden takia.  Lopuksi vierailimme vielä puutarhalla, josta löytyi mm. ihania orkideoita ja joulutähtiä.

Malesiassa asuu noin 2 500 suomalaista. Lapsiperheitä tänne on muuttanut niin paljon, että nyt tänne puuhataan Suomi-koulua. Ainakin facebookista päätellen porukka on aktiivista, ja tapaamisia ja juhlia tuntuu olevan tiuhaan. Pari päivää sitten kävin Suomen suurlähetystössä. Lähetystön tiloissa Malesian suomalaisyhdistys ylläpitää kirjastoa ja minäkin sain lainata sieltä kirjoja. Kirjat on lahjoituksina saatu eli käytettyjä. Mutta loistava paikka ja loistavaa toimintaa.