Robben Island, Etelä-Afrikka

Robben Island on karun kaunis paikka. Mielipidevankien lisäksi siellä on pidetty vangittuina mielisairaita, sokeita, lepraa sairastavia - niin mustia kuin valkoisiakin. Saaren kuuluisin vanki, Nelson Mandela vietti siellä kahdeksantoista vuotta. Suurimman osan ajastaan hän oli eristyksessä ja osan aikaa hän työskenteli saaren kivilouhimossa. Myös vankilasaarella hän onnistui tekemään ihmisoikeustyötänsä: hän sai parannettua vankien oloja mm. hankkimalla vangeille lisää peittoja ja suihkuvuoroja. Meidän oppaanamme oli entinen vanki numero 64/84. Ensimmäinen numero kertoo monesko saarelle tuotu vanki kyseisenä vuonna oli ja toinen numero kertoo saarelle saapumisvuoden. Vartijat kutsuivat vankeja tunnusnumeroilla, joten myös vangit oppivat toistensa tunnukset helposti. Mandelan tunnus oli 466/64. Vangit oli jaettu viiteen eri ryhmään etuoikeuksien mukaan. Mandela mm. sai ottaa vuodessa vastaan kaksi vierailijaa ja kaksi kirjettä, sekä lähettää kaksi kirjettä. Myös ruoka oli erilaista eri ryhmillä. Esim. sokeri, siirappi ja kahvi olivat harvojen vankien herkkua. Saarella on paljon rakennuksia mm. koulu, kirkko, klubitalo vankilarakennusten lisäksi. Myös hautausmaa löytyy saarelta.


Laivamatka saarelle kesti puolisen tunti. Robben Island on yhdeksän kilometrin päästä mantereelta. Matkalla näimme parikymmentä hyljettä, ison rauskun ja kaksi valasta. Eläimet olivat upean ja tyytyväisen näköisiä luonnollisessa ympäristössään. Kotimatkalla kävimme vielä timanttimuseossa ihailemassa mm. mustia timantteja. Nykyään kaikki Etelä-Afrikan timanttikaivokset ovat muitten, kuten kiinalaisten ja eurooppalaisten omistuksessa. Rahaa niistä ei jää juurikaan Etelä-Afrikkaan. Mutta timantteja täällä osataan hioa ja hinnat olivat eurooppalaiseen hintatasoon verrattuna maltillisia. Hotellille saavuttuamme Tuula oli saanut herkkulautasen yllätyslahjaksi hotellilta, huomaavaista.