Puerto de la Cruz, Teneriffa

Suomalainen seurakunta ja Vanhenevan naisen ruokous

Vapaapäivä, mikään ei oikein kiinnostanut. Aamulla satoi vettä ja asunto oli kylmä. Piti lähteä ulos lämmittelemään. Asunnoltani, vuoren rinteeltä, on noin 165 rappusta alas keskustaan. Alas sujuu helpommin, ylösnouseminen tuppaa hengästyttämään - varsinkin, jos on painavat kauppakantamukset käsissä. Onneksi matkalla on muutamia tasanteita, voi vähän huilata.

Siestan aikaan keskustassa oli rauhallista. Täälläkin on liiketilaa tyhjillään ja aukiolevat kaupat kaipaavat asiakkaita. Kahviloissa on yksittäisiä asiakkaita, työntekijätkin ovat istahtaneet pöytiin seurustelemaan. 

Suuntaan kulkuni Calle San Juanille ja siellä San Franciscon kirkkoon. Siellä kokoontuu tänään Suomalainen seurakunta jäähyväistapahtuman merkeissä. Kausi päättyy ja suurin osa suomalaisista lentää kesäksi Suomeen. Kirkon työntekijät, pappi ja kanttori, ovat kausityöntekijöitä ja viipyvät Puertossa viisi kuukautta kerrallaan. Ensi syksynä taas uudet työntekijät ja uudet kuviot. Tässä tapahtumassa veisattiin virsiä, luettiin runoja - sekä omakirjoittamia että Eino Leinoa. Kirkkokuoro esitti pari laulua ja kanttori säesti pianolla, komeasti kaikui pienessä kirkossa. Niin, ja tietenkin vielä rukoiltiin. Läsnä oli parikymmentä seurakuntalaista ja minä.

Odotin kirkkokahveja mutta niitä ei tarjottu. Lähdin kotiin keittämään päiväkahvit.

Tässä yhden seurakuntalaisen lukema Abbedissan - vanhenevan naisen -  ruokous. Hyvä muistutus, tunnistin itseni useammastakin kohdasta.

Abbedissan rukous:

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi.

Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.

Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen – ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.

Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. 

Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.

Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.

Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.

Amen.