Edinburgh, Iso-Britannia

Water of Leith walkway

Leith-joki halkoo Edinburghin kaupunkia, alkaen Pentlandin kukkulalta ja laskutuen Forthin vuonoon. Joen vartta pitkin kulkee polku, pituudeltaan noin 20 kilometriä. Polku kulkee Bolenrnosta kaupungin läpi Leithin kaupunkinosaan vuonon rannalle. Aloitin oman matkani alas joen varteen Belfordin sillalta. Silta näytti komealta alhaalta, kosken varresta kuvattuna. Tunnelma oli taianomainen: astut vilkkaalta kadulta rautaportista sisään ja autojen melu muuttuu hetkessä linnunlauluksi ja virtaavan veden lorinaksi. Kaupunki unohtui hetkessä ja metsän tuoksu täytti ilman. 

Reitti on suht hyvin opastettu, mutta silti eksyin jonkun puutarhaan ja kompostille. En halunnut uskoa, että hieman epämääräisesti suunnattu kyltti opasti kadulle, vaan valitsin vieressä kulkeneen polun. No, ei kun takaisin ja pieni pätkä katua pitkin Deanin kylään. Siellä käkikellotalot reunustivat Leith-joen toista rantaa ja joen toiselta puolelta alkoi punatiilinen teollisuusmaisema.

Deanin kylässä on aikanaan ollut 70 myllyä, vanhin 1100-luvulta. Vanhasta ja köyhästä työläisalueesta tuli suosittu asuinalue 1970-luvulla, onneksi suojeltu sellainen. Ulkoisesti alue ei ole muuttunut paljoakaan, tuntuu kuin aikamatkalla olisi. Jokea on puhdistettu paikallisen säätiön, the Water of Leith conservation trust, voimin. Vesi on puhdasta ja kalastajiakin on reitin varrella. Täältä saa villitaimenta, haukea ja vain puhtaissa vesissä elävää harjusta.

Sisäänkäynti ihan tavalliselle Deanin kylän asuintalon, Well Courtin, pihalle. Talorykelmä on rakennettu vuonna 1886 sosiaalisin perustein: talossa tuli olla erikokoisia asuntoja sekä tilaava sisäpiha, joka rohkaisi asukkaita kanssakäymiseen ja yhteisöllisyyteen.

Tämä klassisen viehko blondi seisoo St. Bernardin mineraalilähteen pumppuhuoneen päällä. Joesta löydettiin 1760-luvulla mineraalilähde ja rikas yläluokka matkasi tänne nauttimaan lähteen terveysvaikutuksista. Mineraalipitoisen veden uskottiin - ei vaan helpottaneen - vaan parantaneen niveltulehdukset, selkäkivut ja jopa sokeuden. Edelleenkin lähteen kohdalla joki haisee metalliselle.

Vaellukseni päättyy Stockbridgen kaupunginosaan, joka on kuin kylä kaupungissa. Siellä on toinen toistaan viehättävämpiä kahviloita ja pubeja, taidegallerioita sekä hyväntekeväisyysyhdistysten kirppiskauppoja, jotka pärjäävät ulkoasussaan hienoimmillekin putiikeille. Täältä vielä kotiin, The Meadows -niityn laidalle ja päiväkävelylleni kertyi kilometrejä noin kahdeksan.