Edinburgh, Iso-Britannia

Borwick-Lancaster-Edinburgh

Borwickin lähin juna-asema on Lancasterissa, jonne lähdin aamulla ajelemaan hyvissä ajoin. Lancasterissa tein kunniakierroksen; siellä oli tietyö ja jouduin hieman harhaan kun googlemaps ei heti neuvonut uudelle reitille. Asemalla tapasin Georgin, perheen tyttären. Hän saapui kotiin reissultaan, eivätkä he siis enää tarvinneet koiranhoitajaa. Olin saanut lainaksi Georgin auton Borwickissa oloni ajaksi ja nyt auto vaihtoi kuljettajaa. Minun matkani jatkuu täältä Edinburghiin. Olen ollut talo/lemmikkivahtina noin kymmenessä paikassa ja kaikki isäntäperheet ovat olleet erilaisia - yleensä kyllä mukavia ja luottavaisia. Tämä Borwickin perhe oli parhaasta päästä; he hakivat minut asemalta, illallinen oli tullessani valmiina, jääkaappi täynnä ruokaa ja he antoivat tyttärensä auton minulle käyttöön. Kaiken tämän lisäksi sain heiltä hyvät ohjeet koiran ja talon hoitoon, ja lisäksi vielä vinkkejä minne mennä ja mitä tehdä lähiseudulla.

Juna lähti ajallaan ja matka kesti reilut kaksi tuntia, lippu maksoi 32,50 puntaa. Juna oli täynnä, onneksi istumapaikka löytyi käveltyäni muutaman vaunun läpi. Edinburghin asemalta lähdin kävelemään uuteen "kotiini" reppu selässä. Ensin nousin rappuset Fleshmarket close -kujaa pitkin, joka johti suoraan vanhan kaupungin ytimeen High streetille. Huh, mikä shokki! Katu oli täynnä turisteja, eteenpäin ei aina kunnolla päässyt. High streetiä kutsutaan myös Royal Mileksi. Se alkaa Edinburghin linnalta ja päätyy Holyrood palatsille - ja siinä välissä on katedraalia ja museota jos jonkin moista. High streetiltä käännyin George IV Bridgelle ja ohitin kahvilan, The Elephant House, jossa J.K.Rowling kuulemma kirjoitti suurimman osan Harry Potterin ensimmäisestä osasta. Yliopiston ohi, The Meadows -puiston poikki ja sitten  olinkin jo uudessa pestipaikassani.

Täällä minua oli vastassa suloinen koiravanhus Ginty sekä kissat Milo ja Misty. Perhe oli juuri lähdössä lentokentälle, ehdimme vaihtaa pikaisesti kuulumiset ja katsastaa paikat. Vaikka minulle oli jätetty kaunis ruokakori keittiön pöydälle (patonkia, keksejä, suklaata, mansikoita ja viiniä), en kuitenkaan tuntenut oloani kovin tervetulleeksi. Makuuhuoneitten ovet oli lukittu, ruokakaapit tyhjennetty, eikä minulle ollut jätetty edes tiskiainetta tai shampoota - vessapaperista puhumattakaan. Ihmiset ovat kyllä niin erilaisia.