Kissamos, Kreeta 

 

Kreetalainen kokkikoulu, osa 1

 

Kokkauksen lomassa Eleni ja hänen mamansa, Chrisoula, tutustuttivat meidät kreikkalaisen ruuan ystävät myös kreetalaiseen kulttuuriin ja arkeen. Maalaistalo, jonka viinirypäleitten valtaaman pergolan alla kokkaamme, on Elenin isoisoisän rakentama. Viisitoistavuotiaana nuorukaisena hän lähti Amerikkaan, Michiganiin tienaamaan. Säästöön jääneet rahat hän lähetti veljellensä Kreetalle. Palattuaan kotiin 30-vuotiaana, hän osti maatilan Kissamoksesta, jossa nyt nautimme kauniista kesäillasta kreetalaisten herkkujen äärellä. Kaikki raaka-aineet ovat omasta puutarhasta, jossa kasvimaan lisäksi on oliivipuita ja monia erilaisia sitruuna- ja appelsiinipuita. Sekä oliiviöljy - jota ei todellakaan kokatessa säästelty! - että viini tulivat Elenin puutarhasta. 

 

Kokkaaminen alkoi käsienpesulla ja pienten söpöjen esiliinojen päälle solmimisella. Valmistimme useita ruokalajeja mm. täytettyjä tomaatteja, kurpitsankukkia ja viininlehtikääryleitä. Kaikkiin sopi sama täyte; riisiä, sipulia tomaattia ja mausteeksi suolaa, pippuria ja yrttejä. Niin, ja tietenkin oliiviöljyä.

Tomaateista leikattiin hattu pois ja sisus kaiverretiin lusikalla tyhjäksi. Sisus käytettiin täytteeseen, mitään ei heitetä hukkaan. Pohjalle ripotellaan hiukan suolaa ja täyte sisään, mukaan reilusti nestettä. Hattu päälle ja pellille. 

Viininlehdet upotetaan hetkeksi, vain muutamiksi sekunneiksi, kiehuvaan veteen. Lehti muuttuu tummemmaksi ja pehmeäksi. Karhealle puolelle lisätään noin teelusikallinen täytettä ja lehti paketoidaan ikäänkuin letittämällä pieneksi kääröksi.

Kurpitsankukka on jo valmis kuppi, johon täyte laitetaan. Kukka suljetaan tiiviiksi paketiksi ja laitetaan oliiviöljyllä vuoratulle pellille tomaattien ja viininlehtikääryleiden joukkoon. Päälle vielä kosteita viininlehtiä suojaamaan kasviksia kuivumiselta. Uuniin noin puoleksitoista tunniksi ja sitten nauttimaan.  

Alkusnapsiksi saamme 21-vuotta vanhaa viiniä. Eleni kiitteli tynnyreitä viinin hienoista aromeista. Viini oli ruskehtavaa ja väkevää. Varsinaisena ruokaviininä meillä oli vajaan vuoden ikäistä punaviiniä ja ruuan jälkeen, ruuansulatukseksi, saimme supervahvaa talon omaa rakia.