Kissamos, Kreeta

 

Burekin ja yemistan eli täytettyjen kasvisten valmistumista odotellessa, otimme hieman välipalaa. Valmistimme dakoseja eli tomaaattimurskalla ja vuohenmaidosta tehdyllä mizithrajuustolla päällystettyjä leipiä. Leipäpalaset ovat kuivia kuin korput ja mieluiten pyöreitä muodoltaan. Päälle pirskotellaan hieman vettä, lisätään täyte ja ripotellaan hieman suolaa ja oreganoa päälle - oliiviöljyä unohtamatta. Päälle vielä ryppyinen oliivi ja sitten maistelemaan. Syötyämme dakosit, Eleni näyttää meille kuinka tzatziki valmistetaan oikeaoppisesti. Kreikkalaiseen jogurttiin, noin puoleen litraan, lisätään yksi raastettu kurkku ja 3-4 valkosipulin kynttä. Sen jälkeen lorautetaan sekaan vuorotellen öliiviöljyä (kaikkiaan vajaa desi) ja pari teelusikallista etikkaa. Elenin mukaan salaisuus on siinä, että nesteitä lisätään kolme kertaa ja kolme kertaa seos myös sekoitetaan hyvin. Hieman suolaa ja tzatziki on valmis.

Mama Chrisoula oli tehnyt kreetalaisen salaatin valmiiksi sillä aikaa, kun olimme kiertelemässä tiluksia. Lisäsimme salaatin sekaan Elenin keräämät yritit ja taas päälle hieman oliiviöljyä. Jälkiruuaksi valmistimme kalitsounia- eli juustonyyttejä. Takinaan tarvitaan puoli kiloa jauhoja, nesteeksi kaksi teelusikallista oliiviöljyä ja yksi teelusikallinen etikkaa sekä mausteeksi hieman suolaa. Lisäksi vettä tarpeen mukaan. Taikina kaulitaan ja siitä tehdään pieniä nyyttejä, mizithrajuustoa täytteenä. Nyytit uppopaistetaan öliiviöljyssä ja tarjoillaan juoksevan hunajan kera. 

Ilta päättyi yhteiseen illalliseen pöydän notkuessa valmistamistamme herkuista. Viiniä ja rakia oli reilusti tarjolla, mutta jotenkin minulla on vaikutelma, että kreetalaisesta viinistä pitävät vain kreetalaiset. Punaviini on usein ruskeaa ja mausteista. Eräs viiniharrastaja kuvasi saaren punaviinejä  "tyypillisesti tummiksi ja tanniinisiksi, ja niissä on viikunaisia ja nahkaisia elementtejä".

Mutta jamas! ja kulaus. Ja kalí órexi eli hyvää ruokahalua!