San Francisco, Kalifornia

Bean kanssa olemme vihdoinkin päässeet yhteisymmärrykseen kuka taluttaa ketä. Ensimmäisinä päivinä Bea kieltäytyi kävelemästä, mutta muutama päivä sitten tapahtui käännekohta. Ollessani ulkona, Bea oli varastanut keittiönpöydältä puolikkaan patongin ja mennyt syömään sitä olohuoneen matolle. Kun tulin kotiin, oli Bea häpeissään ja minä vihainen. Löysin sisäisen pomoni ja äänensävyni kertoi Bealle että olen tosissani. Sen jälkeen minun ei ole tarvinnut kun vilkaista Beaa ja hän tietää heti mitä tehdä. Nyt minä määrään lenkin suunnan ja pituuden.

Tänään aamulla lähdimme lenkille Golden Gate -puistoon. Sain kyllä shokkiherätyksen kun vastaamme käveli kojootti. En tiedä kumpi pelästyi enemmän, kojootti vai minä. Pelkäsin, että se hyökkää Bean kimppuun tai toisin päin. Molemmat pysähdyimme. Kojootti jähmettyi paikalleen, minä ja Bea peräännyimme hitaasti. Pelkäsin, että jos juoksisimme, kojootin metsästysvaistot heräisivät ja se lähtisi peräämme. En katsonut taaksepäin, rämmin vain metsästä tielle päin. No, eihän meillä mitään vaaraa ollut - kuulemma. Kojootit metsästävät laumoissa ja yksinäiset vaeltajat ovat pelokkaita. Mutta jatkossa pysymme Bean kanssa tien läheisyydessä, yksi kohtaaminen kojootin kanssa riitti minulle.

Suurpalot jatkuvat Kalifornissa ja ilmanlaatu San Franciscossakin on huono. Tänään näkyy sininen taivas, mikä on hyvä merkki. Palot ovat laajimmat ja pahimmat 85een vuoteen. Palomiehiä ei ole tarpeeksi taltuttamaan paloja ja he ovat nyt keskittyneet evakuoimaan ihmisiä Sonoman, Napan ja Yuban alueita. Kokonaisia asuinalueita on palanut maantasalle ja alueet näyttävät sotatantereilta. Viimeisten uutisten mukaan yli 3 000 asuintaloa on palanut ja 300 ihmistä on kateissa. Todella surullista.

Eilen  lähdin bussilla numero 28 keskustan suuntaan. Bussi pysähtyi Golden Gate Station -pysäkille, josta oli upea näkymä sillalle. Hyppäsin ulos bussista, otin kuvan sillasta ja takaisin bussiin. Vosiko enää tehokkaammin toimia! Mutta kuten kuvastakin näkyy, ilma on sakeana savua.