Bergen, Norja

Jos Islanti näytti satumaalta, vaikuttaa Norja todelliselta onnelalta. Bergen näyttäytyy auringonpaisteessa idylliseltä paikalta asua. Kaupunki on sopivan kokoinen - lagom, sanoisi ruotsalainen - meren ja vuorten välissä. Kapeat kadut värikkäine puutaloineen ja mukulakivineen, komeine kivitaloineen ja hoidettuine puutarhoineen. Ja kissat ovat muuttuneet maatiaisista norjalaisiksi metsäkissoiksi.

Terassilla juttelin norjalaisen naisen kanssa siitä, kuinka onnekkaita olemme naisina, kun olemme syntyneet 1900-luvun loppupuolella Skandinaviaan. Meillä on samat oikeudet kuin miehillä ja melkein sama palkkakin. Kovin helposti emme jää kodittomiksi tai sairautemme jää hoitamatta. On huomattavasti helpompaa olla köyhä Skandinaviassa kuin vaikkapa Bangladeshissä.

Norjalaisilla tuntuu olevan samanlainen ylpeys itsenäisyydestä kuin meillä suomalaisillakin. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan sen vuoksi on taisteltu. Ja suhde Ruotsiin tuntuu myös yhdistävän; onhan Norjakin ollut aikanaan Ruotsin vallan alla. Rakas vihollinen siis. Jos suomalaiset rakastavat suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen -vitsejä, on norjalaisilla ihan ikiomat Pekka ja Toivonen -vitsit meistä suomalaisista.

Kuten: Pekka ja Toivonen ottavat kuppia ja koettavat keksiä aiheita maljojen nostoon. Toivonen ehdottaa että juodaan malja Suomen metsille. Pekka innostuu: hyvä ajatus, mutta juodaan sitten joka puulle!