Oslo, Norja

Oslossa näkee onnelan synkemmän puolen; narkkareita, alkoholisteja, kerjäläisiä ja kodittomia. Skandinaavinen hyvinvointijärjestelmä ei sittenkään tavoita kaikkia - eikä kaikki haluakaan tulla tavoitetuiksi. Muuten Oslo näyttää kauniilta ja vauraalta; kadut ovat siistejä, puistoja kukkaistutuksineen ja patsaineen on tiuhaan ja ihmiset ovat hyvin pukeutuneita. Oslon maamerkki, Operahuset eli oopperatalo näyttää kaikessa jyhkeydessään rantaan ajautuneelta jäämöhkäleeltä. Sisältä paljastuu lämmin tammiverhoilu, kaikki näyttää kovin skandinaaviselta. 

Kivenheiton päässä on Nobel Peace Center eli Nobelin rauhan keskus. Siellä esitellään Alfred Nobelin tarina, rauhanpalkinnon saajat ja heidän työtään. Viidestä Nobel-palkinnosta rauhanpalkinto on ainoa, joka jaetaan Norjassa (muut palkinnot jaetaan Tukholmassa, Ruotsissa). Palkinnot jaetaan 10. joulukuuta, Alfred Nobelin kuolinpäivänä. Kuollessaan Nobel oli yksi maailman rikkaimpia henkilöitä. Hänen omaisuutensa oli nykyrahassa laskettuna 160 miljoonaa euroa. Ainoana suomalaisena rauhanpalkinnon on saanut Martti Ahtisaari vuonna 2008.

Keskustan toisella laidalla sijaitseva Slottsparken eli Kuninkaallinen puutarha on harvinaisuus, sillä se on ollut avaamisestaan, vuodesta 1854 lähtien, yleisölle avoinna. Se on puutarhureiden taidonnäyte ja suojelukohde, jonne on istutettu noin 2000 puuta. Puisto ja kuninkaanlinna sijaitsevat pääkadun, Karl Johans gaten päässä mäennyppylällä. Tuntuu oudolta kävellä linnan pihalla kuninkaan ollessa kotona. Vartijoita on vain muutama eikä muureja tai aitoja ole erottamassa kuninkaallisia rahvaasta.