Dublin, Irlanti

"Historia on painajainen, josta yritän herätä."

En tiedä tarkalleen, mitä James Joyce, irlantilainen kirjailija, tarkoitti tällä lauseella, mutta Irlannissa historia on kaikkialla; kaduilla, puistoissa, rakennuksissa, pubeissa, musiikissa... ja ennen kaikkea ihmisten puheissa. Nykytaidekin peilaa usein enemmän historiaan kuin nykyhetkeen tai tulevaisuuteen. Kun historiallisesta keskustasta lähtee kaupungin laitamille, paljastuu toinen todellisuus. Vuokra-asuntoja on liian vähän ja useat talot ovat todella huonossa kunnossa. Ympäristö on monin paikoin roskainen, töhryjä on  kaikkialla. Vaikka Irlannin taloudessa menee nykyään hyvin, ovat asuntojen hinnat karanneet tavallisten ihmisten käsistä. Varsinkin kolmekymppiset ovat väliinputoajia viimeisen talousromahduksen ja asuntokuplan puhkeamisen jälkeen. Köyhyys näkyy kaduilla, mutta silti irlantilaiset vaikuttavat rennoilta ja positiivisilta.

James Joyce sanoi myös että "love loves to love love" eli rakkaus rakastaa rakastaa rakkautta.

Tässä tämän aamuisen puistobongauksen satoa Royal Hospital´s Kilmainham Gardenista.