Dublin, Irlanti

Wellington Bridge, Liffey Bridge, Penny Ha´penny Bridge.... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ha´pennyn valurautainen kävelysilta valmistui vuonna 1816. Nimensä se sai "half-penny" eli puolen pennin tullista, joka sillan ylittäjiltä perittiin. Tulli oli voimassa sata vuotta.

Dublinissa ei ole näkynyt montaakaan grafittia. Tässä yksi tielleni osuneista.

Da Vincin Viimeisen ehtollisen moderni versio John Byrnen mukaan. Teos on kuvattu Dublinissa ja tavalliset dublinilaiset esiintyvät apostoleina. Teoksen tilaaja, Mick Wallace on intohimoinen Italia-fani ja siitä syystä kuvaan on lisätty mm. jalkapallojoukkue Juventuksen logo ja pelipaita. Löytyykö?

Somebody´s Child eli Jonkun lapsi. Teos tuntuu menevän syvälle irlantilaisten menneisyyteen ja tunteisiin. Teokseen on koottu lasten nimiä, jotka riistettiin (naimattomilta/köyhiltä/sairailta) äideiltään. Katolinen kirkko otti lapset huostaansa ja käytännössä jätti lapset kuolemaan. Teokseen on kirjattu lasten nimet, syntymäajat ja kuoliniät. Edelleenkin keskustellaan kirkon vastuusta ja korvauksien maksamisesta lasten omaisille.

Famine Memorial eli Nälänhädän uhrit on erittäin koskettava teos. Rowan Gillespie kuvaa Irlannin suurta nälänhätää vuosina 1845-49. Tuolloin yli miljoona ihmistä kuoli ja saman verran muutti mm. Englantiin ja Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa.  Erittäin ajankohtainen aihe nykyäänkin.

Kauniita ovia, suorastaan herkullisia.

Kirkko ilman tornia on kuin ihminen ilman päätä. Tosin St. James´n kirkko toimii nykyään viskitislaamona. Hyvä niin; uusi varakas omistaja remontoi rakennuksen 5,7 miljoonalla eurolla ja näin rakennus sai uuden komean lasitornin. Tislaamosta on polku suoraan hautausmaalle.