Kuala Lumpur, Malesia

Päivitys Thaimaasta, Ko Larnin lähistöltä, vähän viiveellä. Laitesukeltaminen oli todella hyppy tuntemattomaan. En yhtään tiennyt mitä odottaa tai kuinka kokisin sukeltamisen. Jännitti. Regulaattoriin hengittäminen tuntui luonnottomalta ja uiminen veden pinnalla oli hankalaa. Mutta kun päästiin veden alla, alkoi tuntua helpommalta, vaikkakaan ei kovin luontevalta. Mulla oli ohjaaja, britti Louise, kokoajan lähietäisyydellä, kauas en uskaltanut hänestä lähteä. Merenalainen maailma oli kyllä ihmeellinen! Kaikki ne eläimet, kasvit, korallit - upeita muotoja ja värejä. Edes mielikuvitus ei riitä moiseen.

Ennen sukellusta meillä oli teoriatunti ja sen jälkeen tehtiin muutama harjoitus matalassa vedessä. Sitten kun tunsi olevansa valmis, lähdettiin pinnan alle. Meillä olisi ollut mahdollisuus sukeltaa 12 metrin syvyyteen, mutta mulla oli kanttia mennä vain viiteen metriin. Muutkaan ryhmässämme eivät menneet kuin seitsemään metriin. Pinnalla oli paljon liikennettä mm. vesiskoottereita, jotka porhalsivat banaaniveneet perässään hurjaa vauhtia. Ylösnouseminen pelotti yhtä paljon kuin alas meneminenkin. Meillä oli merkki veneilijöille, oranssi putkilo, ylösnousemisen turvaamiseksi, mutta en kyllä uskonut niitten huomaavan sitä. Takaisin laivaan noustessani jalat tärisivät ja illalla olin todella poikki, uni maittoi aikaisin.