Kuala Lumpur on todellinen valomeri. Saavuin kaupunkiin myöhään illalla (koska lentoni Bangkokista oli kuusi tuntia myöhässä) ja näky monorailin eli yksiraiteisen ikkunasta oli mykistävä. KL, kuten paikalliset kaupunkia kutsuvat, on sekoitus itää ja länttä. Kaduilla on siistiä, kulkukoiria ja -kissoja ei näy, autot ovat vallanneet kadut mopojen sijaan ja julkinen liikenne vaikuttaa kattavalta ja toimivalta. Kaupungissa liikennöi mm. shuttlebusseja, linjoja taitaa olla viisi ja ne ovat ilmaisia - tosin hitaita ja tupaten täynnä. Malesia on muslimimaa ja se näkyy katukuvassa. Musliminaisilla taitaa olla oma muotinsa, olen nähnyt muutaman Louis Vittonin yms merkkihuivin ja se tuntuu jotenkin hupaisan ristiriitaiselta: uskonnollinen symboli ja huippubrändi samassa paketissa.
Montakohan ostaria tässä kaupungissa on? Kymmeniä, veikkaisin. Ja ne on valtavia! Kuinka voikin olla niin paljon kalliita merkkiliikkeitä! Tosin tuntuu, että ihmiset parveilevat käytävillä, liikkeet näyttävät tyhjiltä. Vaatteet ovat Suomen hintatasoon nähden edullisia, täällä kun ei ole alv:a - kuulemma. Ja ihanaa nähdä laatua muun aasialaisen halpatuotannon jälkeen. Kauniit materiaalit ja hyvät leikkaukset ovat suorastaan taidetta!
Vastapainon luksusostareille tarjoaa Chinatown eli Kiinalainen kaupunginosa. Se on meluisa, kaoottinen, värikäs ja täynnä elämää. Lounaaksi voi syödä paistettua siannahkaa tai haudutettuja siankorvia. Varmaan löytyy muitakin erikoisuuksia, mutta tylsästi tyydyin tofuun ja kasviksiin. Lounas tuorepuristetun sitruunamehun kera maksoi noin 2,5 €. Budjettini olen tainnut jo ylittää. Muuten täällä selviää vähällä rahalla, mutta hotellit ovat suht kalliita. Ja nyt ois kyllä oikea paikka uusia vaatevarastoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti