La Gi - Hi Long - Ho Chi Minh City, Vietnam
Herätys kuudelta aamu-uinnille. Oli vaikeaa herätä, illalla käytiin vielä Dungin kanssa pelaamassa biljardia hotellin viereisellä salilla. Bilis oli hyvä jäänmurtaja, sillä siinä olimme tasavertaisia, emme opas ja asiakas. Hävisin täpärästi kaikki pelit. Oli ihanaa ajaa aamun viileydessä ja nähdä, kuinka kaupunki herää. Rannallakin oli rauhallista, vain muutamia paikallisia uimassa ja jumppaamassa. Vesi oli lämmintä ja vietnamilaisten pienet aallot olivat järvi-Suomen tytölle todella isoja.
Lähdimme rannikkoa pitkin kohti Hi Longia, joka on pääkaupunkiseutulaisten viikonlopun viettopaikka. Rannikolla viljeltiin hedelmiä, joita Dung kutsui kurpitsoiksi, mutta mielestäni me maistuivat vesimelonille. Sain melonikurpitsaa kuoriessani haavan sormeeni, pienen mutta vuotavan. Siitäkös sirkus syntyi. Yksi puristi sormeani ja piti kättäni sydämen yläpuolella, toinen juoksi hakemaan sidetarpeita ja kolmas ryntäsi pusikkoon etsimään oikeaa yrttiä. Yritin kovasti sanoa, että pikkujuttu, mutta kukaan ei kuunnellut minua, sormeni sen sijaan sai täyden huomion. Minua vannotettiin pitämään kättä ylhäällä ja yrttiä haavassa ainakin seuraava tunti. En voinut kuin nauraa koko hössötykselle ja sanoa joo joo. Mutta ihania ja sydämellisiä ihmisä.
Hi Long oli todella ruuhkainen ja stressaava paikka. Ja siellä sitten ihmiset yrittävät rentoutua! Pagodastakin oli tullut turistien pissa- ja piknikpaikka. Lähdimme ajelemaan lähikylään etsimään lounaspaikkaa. Dung on todella antautunut työllensä, hän ei hellittänyt, ennenkuin löydettiin paikka, josta löytyy minulle hyvää kasvisruokaa. Ja todella hyvä paikka löytyikin. Koska olimme parin tunnin matkan päässä Ho Chi Minh Citystä, päätimme jatkaa matkaa kaupunkiin saakka. Moottoripyörällä kaupunkiin tullessa tajusi, kuinka suuri city tää on. Saastepilvi tavoitti meidät jo kymmeniä kilometrejä ennen kaupunkia ja hengityskin muuttui vaikeaksi kaupunkiin tultaessa.
Oli vaikeaa luopua Dungista ja opetella taas itsenäiseksi. Dung huolehti minusta ja reissustamme erinomaisesti. Eka päivänä hän jopa noukki chilit pois ruuastani sanoen, että ne on liian tulisi mulle. Hellyttävää. Kummasti sitä vaan kiintyy ihmisiin lyhyessäkin ajassa. Kiitos Dung ja turvallista matkaa!
Herätys kuudelta aamu-uinnille. Oli vaikeaa herätä, illalla käytiin vielä Dungin kanssa pelaamassa biljardia hotellin viereisellä salilla. Bilis oli hyvä jäänmurtaja, sillä siinä olimme tasavertaisia, emme opas ja asiakas. Hävisin täpärästi kaikki pelit. Oli ihanaa ajaa aamun viileydessä ja nähdä, kuinka kaupunki herää. Rannallakin oli rauhallista, vain muutamia paikallisia uimassa ja jumppaamassa. Vesi oli lämmintä ja vietnamilaisten pienet aallot olivat järvi-Suomen tytölle todella isoja.
Lähdimme rannikkoa pitkin kohti Hi Longia, joka on pääkaupunkiseutulaisten viikonlopun viettopaikka. Rannikolla viljeltiin hedelmiä, joita Dung kutsui kurpitsoiksi, mutta mielestäni me maistuivat vesimelonille. Sain melonikurpitsaa kuoriessani haavan sormeeni, pienen mutta vuotavan. Siitäkös sirkus syntyi. Yksi puristi sormeani ja piti kättäni sydämen yläpuolella, toinen juoksi hakemaan sidetarpeita ja kolmas ryntäsi pusikkoon etsimään oikeaa yrttiä. Yritin kovasti sanoa, että pikkujuttu, mutta kukaan ei kuunnellut minua, sormeni sen sijaan sai täyden huomion. Minua vannotettiin pitämään kättä ylhäällä ja yrttiä haavassa ainakin seuraava tunti. En voinut kuin nauraa koko hössötykselle ja sanoa joo joo. Mutta ihania ja sydämellisiä ihmisä.
Hi Long oli todella ruuhkainen ja stressaava paikka. Ja siellä sitten ihmiset yrittävät rentoutua! Pagodastakin oli tullut turistien pissa- ja piknikpaikka. Lähdimme ajelemaan lähikylään etsimään lounaspaikkaa. Dung on todella antautunut työllensä, hän ei hellittänyt, ennenkuin löydettiin paikka, josta löytyy minulle hyvää kasvisruokaa. Ja todella hyvä paikka löytyikin. Koska olimme parin tunnin matkan päässä Ho Chi Minh Citystä, päätimme jatkaa matkaa kaupunkiin saakka. Moottoripyörällä kaupunkiin tullessa tajusi, kuinka suuri city tää on. Saastepilvi tavoitti meidät jo kymmeniä kilometrejä ennen kaupunkia ja hengityskin muuttui vaikeaksi kaupunkiin tultaessa.
Oli vaikeaa luopua Dungista ja opetella taas itsenäiseksi. Dung huolehti minusta ja reissustamme erinomaisesti. Eka päivänä hän jopa noukki chilit pois ruuastani sanoen, että ne on liian tulisi mulle. Hellyttävää. Kummasti sitä vaan kiintyy ihmisiin lyhyessäkin ajassa. Kiitos Dung ja turvallista matkaa!
En ole ehtinyt lukea blogia aikoihin, enkä ehdi nytkään, mutta kivoja kuvia!H
VastaaPoista