Pattaya, Thaimaa

Nyt taas pääsen lataamaan kuvia koneelle. Muutama yö sitten joku kissoista, veikkaisin Babout, oli ilmeisesti leikkinyt kaapelilla, jolla saan siirrttyä kuvat kamerasta koneelle, ja purrut kaapelin pään poikki. Ja sitten meni vielä muutama päivä, että muistin ostaa uuden. Tässä postauksessa arkisia kuvia. Kissat ovat varsin itsenäisiä, vain Babout viettää aikaa sisällä, vieressäni kyhnäten. Muut kissat huitelevat ulkona ja käyvät syömässä aamuin ja iltapäivisin. Kissat eivät oikein tule toimeen keskenään, lähinnä vain kyräilevät ja sähisevät toisilleen. Kertaakaan en ole nähnyt kaikkia kissoja yhtäaikaa. Kerran oli kolme kissaa samaan aikaan sisällä ja aikamoinen jännite oli päällä. Kissat vaan tuijottivat toisiaan, eikä kukaan uskaltanut liikkua. Viimein yksi kissoista ryntäsi paniikissa ulos ja kaksi muuta jäivät taistelemaan sisälle.

Puutarhaa täytyy kastella päivittäin ja pudonneet lehdet lakaista. Olen tainnut tehdä liiankin tarkkaa työtä; lehtiä on kertynyt niin paljon roskikseen, että roskakuski kieltäytyy tyhjentämästä roskia! Mihin ihmeeseen sitten laitan kaikki lehdet!?

Kalat täytyy myös muistaa ruokkia ja postilaatikko tyhjentää. Kävin maksamassa sähkölaskun marketissa, käteisellä. Ihan näppärää, vaikkakain suomalaisittain todella vanhanaikaista.

Suomi-seura on avoinna ma, ke ja la, ja siellä tulee käytyä lukemassa Hesari ja kahvilla. Siellä on myös yllättävän hyvä kirjasto, josta olen saanut lainata suomalaisia kirjoja ja lehtiä. Norjan merimieskirkolla on kahvittelua joka päivä ja mukavia työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Siellä on kiva käydä rupattelemassa heidän kanssaan ja saada vinkkejä, mitä täällä voisi tehdä. 

Pattaya on jotenkin aika feikkikaupunki, kuin aikuisten huvipuisto. Jos rannat ja baarit ei kiinnosta, voit vierailla vaikka Art in Paradisessa katsomassa 3D maalauksia.

Pattaya, Thaimaa

Babout, tuo pieni ja siro puolisiiamilainen, on varsinainen draamaqueen. Erittäin huomionkipeä ja haluaa aina olla keskipisteenä. Kun lähden kotoa, saattaa hän minut portille ja jää siihen naukumaan loukkaantuneen oloisena. Kuulen hänen äänensä seuraavaan kadunkulmaan saakka. Kun tulen kotiin, on hän heti vastassa ja heittäytyy pitkin pituuttaan selälleen eteeni. Jos jatkan matkaa huomioimatta häntä, tulee hän perässä ja heittäytyy eteeni uudelleen. Vasta huomioituani hänet, hellittää hän hetkeksi. Kotona hän istuu kokoajan sylissäni tai vieressäni. Bubelen ja Paschan kanssa hän tulee hyvin toimeen, mutta arkaa ja ujoa Fancyä Babout ei voi sietää. Olen useamman kerran todistanut kissatappelua ja Fancyn pakenemista puuhun. Välillä heitän Baboutin pihalle kun Fancy tulee syömään, sillä jos Babout on paikalla, ei Fancy uskalla tulla ruokakupille vaan painelee ulos karkuun. Babout nukkuu yön sängyssä vieressäni. Viime yönä myös Fancy oli tullut makuuhuo- neeseen vaatekaapin päälle. Kissat naukuivat ja sähisivät keskenään, en uskaltanut sammuttaa valoja tappelua peläten. Onneksi kissat kuitenkin rauhoittuivat pian ja rupesivat nukkumaan.

Tänään Thaimaan tv:stä tuli Suomen suurlähettilään Kirsi Westphalenin  haastattelu. Samalla esiteltiin suurlähetystöä ja suomalaista muotoilua. Olipa edustava lähettiläs ja lähetystö! Haastattelussa käsiteltiin Suomen koulujärjestelmää ja opiskelija- ja opettajavaihtoa. Ainakin koulutuksen saralla Suomella on paljon annettavaa muulle maailmalle. Yleensä kun juttelee ulkomaalaisten kanssa, tietävät he Suomesta usein kylmyyden lisäksi Mika Häkkisen ja Kimi Räikkösen. No, suomikuvaahan se sekin on.

Ko Larn, Thaimaa

Paratiisisaari. Noin 40 minuutin lauttamatkan päässä Pattayalta sijaitsee Ko Larn, ihanan kotikutoinen saari. Saarella on 
pituutta noin viisi kilometriä ja leveyttä arviolta kolme kilometriä. Rantoja siellä on neljä ja yksi kylän tapainen. Rannat ovat valkohiekkaisia - ja täynnä venäläisiä, kiinalaisia ja intialaisia. Onneksi pienen kävelymatkan päästä löytyy myös autio ranta, ilman rantatuoleja ja kaupustelijoita. Saarella ei juurikaan ole liikennettä ja metsän keskellä on ihanan varjoisaa kulkea pieniä polkuja pitkin. Metsässä ei tule ketään vastaan, kaikki ovat rannalla.  Rakennuksista tulee Karibia mieleen, värejä ja mieli- kuvitusta ei ole säästelty. Muutenkin kaikki on vähän sinne päin, ei tunnu olevan turhan tarkkaa, onko kyltit suorassa tai tekstit oikeinkirjoitettu.

Kissat voivat hyvin. Sen verran arkoja ovat, etten viitsi stressata heitä kuvaamisella. 

 Pattaya, Thaimaa

Eilen oli sateinen sunnuntai. Fiilis oli aivan samanlainen kuin sateisena sunnuntaina Helsingissäkin; kotipäivä. Luin (netti)lehtiä, dekkaria, surffailin netissä ja thaitv-kanavilla sekä suunnittelin ohjelmaa ensi viikolle. Iltapäivällä sateen hellittäessä kävin torilla ostamassa hedelmiä ja matkalla kokeilin taas thaihierontaa. Täytyy kyllä sanoa, että en ole kovin innostunut thaihieronnasta. Siinä painellaan ja venytetään lihaksia vaatteitten läpi, eikä se tunnu mukavalta. Hierontapaikkoja on todella paljon, enkä oikein usko, että kaikki hierojat olisivat ammattilaisia. Vähän pelottaa heidän käsittelyssään enkä osaa rentoutua ollenkaan. 

Tänään oli sitten Suomi-päivä. Pari päivää sitten kävelin kahden suomibaarin ohi, enkä uskaltautunut sisään äijien ja thaityttö- jen seuraksi. Tänään rohkaisin mieleni ja menin kahville paikkaan, jossa liehui suomenlippu ja pöydistä kuului suomenkieltä. Paikalla oli neljä suomalaista miestä ja istuuduin heidän seuraansa. Miehet juttelivat kovaan ääneen autoista ja ryyppäämi- sestä, en oikein päässyt juttuun mukaan. Suomibaari on nyt nähty, ei tarvitse mennä uudelleen. Iltapäivällä pyöräilin Jomtienin turistialueelle tutustumaan Suomi-Pattaya -seuraan. Siellä sain karjalanpiirakoita munavoilla, nam! ja Hesarin luettavakseni. Pattaya taitaa totisesti olla miesten paratiisi, täälläkin oli paikalla parikymmentä suomalaismiestä ja muutama thaityttöystävä, yksi perhe ja minä. Minne ne eläkeläisnaiset menevät?

Kuvassa laiskanpulskea Pascha.

Pattaya, Thaimaa

Pattaya on kyllä pitkälle maineensa veroinen. Keskustassa ja turistikeskuksissa 90% turisteista on miehiä, keski-ikä noin 70 vuotta. Loput 10% on sitten venäläisiä perheitä. Usein seitsenkymppisen miehen käsipuolessa on pieni ja siro thaityttö. Välillä tekee niin pahaa, etten voi edes katsoa heitä, sen verran epäsuhtaisia pareja he ovat. Mutta sitten toisaalta: kumpikin tietää missä mennään ja molemmat hyötyvät - eli kaikki hyvin. Pattayan keskusta on ruma ja ankea, kuten myös hotellialueet, vaikka- kin eri tavalla. Väliin mahtuu onneksi tavallistakin asuinaluetta, jossa tavalliset ihmiset elävät arkeansa. Eilen meidän kylällä oli toripäivä, kuten aina tiistaisin ja perjantaisin. Kävin ostamassa kissoille tuoretta kalaa, mutta eipä kelpaa, taitaa olla väärää lajia. Nämä kissat on kyllä hemmoteltuja; ruoka pitää pilkkoa ja kalatkin fileoida. Ja ruokaa pitää olla ainakin kolmea eri sorttia, jotta varmasti löytyy jokaiselle mieluinen maku.

Tuossa kulman takana on norjalaisten merimieskirkko. Piipahdin siellä riisipuurolla ja mustikkamehulla. Norjalaiset taitavat olla ihan yhtä jäyhiä kuin suomalaisetkin, en oikein päässyt juttuun heidän kanssaan. Merimieskirkon työntekijä, nuorehko nainen, istui seuraani ja kertoi työstänsä, aikamoista sosiaalityötä! Vierailuja ongelmaperheissä, sairaaloissa, vankiloissa.... Ja sitten vielä selvitellä norjalaismiesten ja thaityttöjen sotkuja, kun kielimuuri ja kulttuurierot kohtaavat. En taitais kyllä pärjätä tuollai- sessa duunissa. Ja väsynyt oli norjalaisnainenkin.

 

Pattaya, Thaimaa

Kissanpäivät Thaimaassa. Saavuin eilen Pattayalle, tarkoituksenani hoitaa viittä kissaa ja puutarhaa. Perillä selvisi, että yksi kissoista oli sairastunut edellisellä viikolla ja kuollut päivää ennen tuloani. Surul- lista, mutta onneksi tämä tapahtui ennen hoitokeikkaani - parempi niin sekä kissan omistajalle että minulle.

Kaikki kissat ovat löytökissoja. Omistaja on pelastanut ne kadulta sairaina ja nälkäisinä ja nyt kissat ovat hyvinvoivia lemmikkejä. Ku- vassa Babout, joka on puoliksi siiamilainen ja erittäin seurankipeä. Fancy on musta, pieni tyttökissa, joka ontuu toista etujalkaansa. Bubele on harmaa tiikeri, erittäin ujo ja käy usein ruokakupilla yöllä kaikessa hiljaisuudessa. Viimeisenä Pascha, iso musta kolli, joka asustaa todennäköisesti jossain naapuritalossa, mutta käy säännöl- lisesti - aamuin ja illoin - ruokailemassa täällä. Toivottavaasti saan lisää kuvia kissoista, kunhan ehdimme tehdä lähempää tuttavuutta. Puutarhanhoito tarkoittaa lähinnä kukkien ja pensaitten kastelemista sekä pienessä altaassa elävien kalojen ruokkimista.

Pattayaa kohtaa monella on varmasti ennakkoluuloja, ainakin minulla on. Täällä kylässä elämä on normaalia thaiarkea, länsimaalaisia tääl- lä ei juuri näy. Mutta täytyy huomenna hypätä pikkubussin kyytiin ja suunnistaa keskustaan. Mopotakseja on täällä joka nurkalla, ihan liiaksi asti. Ne ovat kolme kertaa kalliimpia kuin Bangkokissa eikä hinnoissa ole neuvotteluvaraa. Paikallisille kyyti on hieman halvem- paa, mutta hinnat ovat heillekin korkeat. Mafian juttuja, kuulemma.

Ho Chi Minh City, Vietnam

Viimeinen päivä Vietnamissa, tässä vielä viime hetken fiilistelyjä. Huomenna kissavahdiksi Thaimaahan.

La Gi - Hi Long - Ho Chi Minh City, Vietnam

Herätys kuudelta aamu-uinnille. Oli vaikeaa herätä, illalla käytiin vielä Dungin kanssa pelaamassa biljardia hotellin viereisellä salilla. Bilis oli hyvä jäänmurtaja, sillä siinä olimme tasavertaisia, emme opas ja asiakas. Hävisin täpärästi kaikki pelit. Oli ihanaa ajaa aamun viileydessä ja nähdä, kuinka kaupunki herää. Rannallakin oli rauhallista, vain muutamia paikallisia uimassa ja jumppaamassa. Vesi oli lämmintä ja vietnamilaisten pienet aallot olivat järvi-Suomen tytölle todella isoja. 

Lähdimme rannikkoa pitkin kohti Hi Longia, joka on pääkaupunkiseutulaisten viikonlopun viettopaikka. Rannikolla viljeltiin hedelmiä, joita Dung kutsui kurpitsoiksi, mutta mielestäni me maistuivat vesimelonille. Sain  melonikurpitsaa kuoriessani haavan sormeeni, pienen mutta vuotavan. Siitäkös sirkus syntyi. Yksi puristi sormeani ja piti kättäni sydämen yläpuolella, toinen juoksi hakemaan sidetarpeita ja kolmas ryntäsi pusikkoon etsimään oikeaa yrttiä. Yritin kovasti sanoa, että pikkujuttu, mutta kukaan ei kuunnellut minua, sormeni sen sijaan sai täyden huomion. Minua vannotettiin pitämään kättä ylhäällä ja yrttiä haavassa ainakin seuraava tunti. En voinut kuin nauraa koko hössötykselle ja sanoa joo joo. Mutta ihania ja sydämellisiä ihmisä.

Hi Long oli todella ruuhkainen ja stressaava paikka. Ja siellä sitten ihmiset yrittävät rentoutua! Pagodastakin oli tullut turistien pissa- ja piknikpaikka. Lähdimme ajelemaan lähikylään etsimään lounaspaikkaa. Dung on todella antautunut työllensä, hän ei hellittänyt, ennenkuin löydettiin paikka, josta löytyy minulle hyvää kasvisruokaa. Ja todella hyvä paikka löytyikin. Koska olimme parin tunnin matkan päässä Ho Chi Minh Citystä, päätimme jatkaa matkaa kaupunkiin saakka. Moottoripyörällä kaupunkiin tullessa tajusi, kuinka suuri city tää on. Saastepilvi tavoitti meidät jo kymmeniä kilometrejä ennen kaupunkia ja hengityskin muuttui vaikeaksi kaupunkiin tultaessa.

Oli vaikeaa luopua Dungista ja opetella taas itsenäiseksi. Dung huolehti minusta ja reissustamme erinomaisesti. Eka päivänä hän jopa noukki chilit pois ruuastani sanoen, että ne on liian tulisi mulle. Hellyttävää. Kummasti sitä vaan kiintyy ihmisiin lyhyessäkin ajassa. Kiitos Dung ja turvallista matkaa!

Di Linh - Mui Ne - La Gi, Vietnam

Tänään lähdettiin laskeutumaan vuoristosta rannikolle. Maisemat olivat sanoin- kuvaamattoman kauniita. Vihreän eri sävyjä, korkeusvaihteluita, serpenttiiniteitä. Ja taas pysähdeltiin pippuri- ja currypelloille, teeplantaaseille ja rannikolle tullessa dragonhedelmäviljelmille. Vuoristossa vierailtiin vähemmistökansan Bahnarin kylässä. Kuljimme kylän raittia ja jutelimme ihmisten kanssa. He olivat vähintään yhtä uteliaita minun suhteeni kuin minä heidän.

Rannikolle tultaessa lämpötila nousi rajusti ja täytyi taas suojata itseään auringolta. Suuntasimme Mui Neen, jossa ihailimme hiekkadyynejä ja kalastajakylää. Dung ei halunnut jäädä yöksi Mui Neen, sillä siellä on paljon venäläisiä. Minä en halunnut jäädä sinne, sillä se oli varsinainen turistirysä: hotellia toisensa vieressä, jotka olivat valloittaneet rantaviivan, eikä rantaa ollut ulkopuolisilla asiaa. Jatkoimme siis yöksi La Giin. Dungille taisi sattua pieni arviointivirhe, sillä "viimeinen tunti" muuttui kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Aurinko laski ja jouduimme ajamaan pimeässä. Tiet olivat huonossa kunnossa ja vauhti sen mukaista. Ainoita valopilkkuja olivat vastaantulevien mopojen lisäksi dragonviljelmät, joissa jokainen puu oli valaistu yhdellä lampulla. Ja yhdessä tarhassa oli arviolta sata hedelmäpuuta. Eksyimme pari kertaa, mutta onneksi kysymällä päästiin perille. Dung on loistava opas, asiallinen ja tietää paljon. Hän jaksaa kertoilla tarinoita niin historiasta kuin luonnostakin ja on mukavan luonteva ja huolehtivainen. Hotelliin päästyämme selvisi, että meille oli varattu vain yksi huone ja hotelli oli täynnä. No, ei kun uutta majapaikkaa etsimään. 

En oikein tajuakaan, kuinka paljon olen nähnyt ja kokenut yhden päivän aikana, kuinka ihania ihmisiä tavannut ja maistanut taas uusia ruokia ja makuja. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka elämä voi olla näin ihanaa. Nyt nukkumaan, niin jaksaa taas huomenna.

Da Lat - Di Linh, Vietnam

Easy Riders

Tänään alkoi matkamme Da Latista Ho Chi Minh Cityyn. Aikaa on varattu kolme päivää ja matkasuunnitelma on joustava. Oli hienoa kulkea maaseutua pitkin ja pysähdellä peltojen reunaan ihmettelemään riisipeltoja ja riisisadon korjaamista. Da Latin alueella viljellään paljon kukkia mm. liljoja, ruusuja, kerberoja. Paikalliset ovat ylpeitä kukistaan, sillä riisinviljely on heistä hieman rahvaanomaista. Myös kahvista vietnamilaiset ovat ylpeitä, kasvatetaanhan täällä maailman kalleinta kahvia, joka on jalostettu weaselin (kissaeläin) suolistossa. Siis eläimiä ruokitaan kahvipavuilla ja kahvipavut kerätään eläinten ulosteesta, joista sitten saadaan maailman parasta, tai ainakin kalleinta, kahvia.

Iltapäivällä vierailimme onnellisen buddhan luona - aivan ihana naurava patsas, jonka nähdessään ei voi olla nauramatta. Olisin niin halunnut jakaa kuvan kanssanne! Vesiputouksilla meille tapahtui pieni haaveri; Dungin ottaessa kuvaa minusta, onnistui hän jotenkin kummasti tyhjentämään muistikorttini ja sekoittamaan kameran totaalisesti. Kymmenen minuuttia harmitti todella paljon, sitten jo pystyin nauramaan asialle. Sattuuhan noita. Tuo ylläoleva kuva on otettu aamulla kännykkäkameralla ja seuraava kuva sitten muistikortin tyhjentämisen jälkeen. Ja uskokaan vaan, kimpusin pelonsekaisin tuntein keskelle vesiputousta vain kuvan ottamista varten ja nyt se on sitten jossain bittiavaruudessa.

Lisäksi pysähtelimme turuilla ja toreilla, hedelmiä maistellen ja maailmanmenoa ihmetellen. Matkanvarrella tapasimme aivan ihania ihmisiä, jotka kielimuurista huolimatta osoittivat ystävällisyyttän ja vieraanvaraisuuttaan. Tänään elämä tuntui erityisen hyvältä.

Kaarina, joko olet ollut Harrikan kyydissä ;)

Da Lat, Vietnam

 

Iltapalaksi soijamaitoa ja bataattilohkoja. Tosin bataattilohkot oli uitettu sokerissa, joten mausta niitä ei bataatiksi tunnistanut. Soijamaito maistui hieman karvaalle, kuulemma vihreistä pavuista tehty soijamaito olisi ollut paremaan kuin mustista pavuista tehty. Tiedä häntä sitten. Vietnamilainen ruoka on ollut yllättävän mautonta, aina joutuu itse lisäämään chiliä. Ruokalistalla on useita kasvisruokia, mutta kun saat annoksen eteesi, on siinä usein lihaa mukana. Vietnamilainen kahvi on todella vahvaa, pavut on paahdettu voissa ja kahviin lisätään suolaa kitkeryyden taittamiseksi. Vesi suodatetaan hitaasti, puolen kupin suodattamiseen menee viitisen minuuttia. Kahvista on saatavana myös makea versio, silloin kahvipavut myös karamellisoidaan. Ja kahvin lisuukkeeksi tuodaan aina teetä.

Da Lat, Vietnam

Gaudi on saanut kilpailijan vietnamilaisesta Hang Nga´sta. Ja kuten Sagrada Familia myös Crazy House taitaa olla ikuisuusprojekti, sitä on rakennettu viimeiset 24 vuotta eikä vieläkään näy valmista tulevan. Crazy House koostuu useasta rakennuksesta ja toimii nykyään hotellina, jossa on kymmenen huonetta. Da Lat on sekoitus ranskalais-, neuvostoliittolais-  ja vietnamilaisarkkitehtuuria, iloinen sekamelska. Rinnakkain harmaa betonibunkkeri ja värikäs ranskalaistyylinen villa.

Täällä on yllättävän viileää, 20-24 astetta ja se tuntuu kylmältä 30 asteen jälkeen. Iltapäivällä satoi vettä ja mikäpä sen mukavampaa, kuin mennä sateen ajaksi kasvohoitoon. Mielenkiintoinen kokemus, varsinkaan kun ei ole yhteistä kieltä, eikä oikein tiedä rutiineja. Tähän kasvohoitoon sisältyi myös hiustenpesu. Hauskaa oli ja ihokin tuntuu nyt niin siloiselta.

Ja missäpä muualla torimuija tuntisi olonsa kotoisaksi kuin torilla :)

Da Lat, Vietnam

Makuubussilla vuoristoon. Bussissa on istuinsänkyjä kahdessa kerroksessa ja kolmessa jonossa. Ja kuten aina Aasiassa, ilmastointi täysillä! Da Latissa ilma on ihanan viileää, eka kertaa laitoin pitkähihaisen päälle.  Da Lat on epäaasialaisen siisti, rauhallinen, hallittu ja kaunis kaupunki. Yllättävää, ettei edes kaupungin reunamilla ollut slummia tai epäsiistiä aluetta. Kaupunki on vihreä ja joki halkoo keskustaa. Täällä näkyy kolonialismin ja Ranskan vaikutus erityisesti arkkitehtuurissa ja leivoskulttuurissa.

Bussista ulos astuttuani törmäsin Easyrideriin, paikalliseen moottoripyöräjengiläiseen. He tarjoavat turisteille kiertoajeluja ympäri maaseutua, päivän reissusta jopa kymmeneen päivän turneeseen. Heillä on kuulemma hyvä maine ja he ovat ylpeitä työstänsä. Täytyypä tehdä lähempää tuttavuutta heidän kanssaan.

Ho Chi Minh City, Vietnam

Ruokaa, ruokaa, ruokaa...

My Tho, Vietnam

Bussilla pari tuntia  HCMC:stä lounaaseen, My Tho`on, Mekong-joen varrelle. My Tho on unelias pikkukaupunki, joka on nopeasti nähty. Taidan itse olla täällä suurin nähtävyys. Ihmiset ovat positiivisen uteliaita, muuta eivät tungettelevia. Kävin myös Ben Tre´ssä, joka on alueen suurin saari. Ben Tre on moderni ja värikäs paikka, paikalliset kutsuvat cityksi, minä kyläksi.   

Halusin veneilemään ja fiilistelemään yhtä maailman pisimmistä joista, jota vietnamilaiset kutsuvat Cuu Longiksi. Aluetta kutsutaan myös riisikulhoksi sen viljavuuden takia. Ajattelin vuokrata veneen rannalta, mutta nähtyäni ne ja varoitukset, muutin mieleni. Miehistö ei puhunut englantia, joten homma tyssäsi aika nopeasti. Eli siis takaisin rivituristiksi. Menin turistitoimistoon ja siellä lyöttäydyin neljän singaporelaisen seuraan. Lähdimme oppaan ja kuskin kanssa veneilemään lähisaarille. Matka oli kuin vierailu huvipuistossa, kaikki vaikutti lavastukselta ja sitähän se tavallaan olikin. Meille turisteille esiteltiin kookoskarkkien ja hunajan valmistusta, esitettiin kansanlauluja, myytiin ja tyrkytettiin kaikenlaista ja lopuksi kerättiin tippejä. Huh huh! Rasittava reissu ja muistuipa taas mieleeni, miksi kuljen mieluummin yksin kuin massojen mukana.

Illalla My Thon rantabulevardi valoineen ja puistoineen toi mieleeni Pariisin - jos unohti aasialaiset ja talonrötisköt. Mutta yllättävän kaunis ja lumoava paikka. Illalla näin kaupungissa kaksi muuta länsimaalaista, kreikkalaiset Manoliksen ja Constantinin. Lyöttäydyin heidän seuraansa; lika barn lekar bäst.