Phuket town, Thaimaa

Pääkaupungissa - vanha kaupunki

Phuket on Thaimaan suurin saari ja silti aika pieni. Enimmillään välimatkaa rannikolta toiselle on alle 60 kilometriä. Provinssin pääkaupunki on Phuket Town; sympaattinen ja pittoreski pikkukaupunki. Phuket Townin virallinen nimi on raflaavasti Phuket City, mutta kaikki kutsuvat sitä Phuket Towniksi. Se on saaren toiseksi suurin kaupunki Patongin jälkeen ja asukkaita siellä on noin 60 000. Kaupungin arkkitehtuuri on siirtomaatyylistä, vaikutteita se on saanut Kiinasta ja Euroopasta, lähinnä Portugalista. Talot vanhassa kaupungissa ovat yleensä kaksikerroksisia ja räiskyvän värikkäitä, koristeellisia myös. 

Phuketin väestöstä 35% on kiinalaista alkuperää ja heidän vaikutuksensa näkyy katukuvassa. Kiinalainen arkkitehtuuri erottuu joukosta ja kaikkialla näkyy kiinalaisia kirjainmerkkejä. Kaupankäynnin myötä kiinalaiset ja eurooppalaiset löysivät Phuketin ja jättivät jälkensä kaupunkikuvaan. Yllättäen Phuket Townista löytyy länsimaalaistyylisä kahviloita ja gallerioita. Oli yllättävää nähdä tasokasta nykytaidetta ja hieman katutaidettakin. 

Sadekausi on lopuillaan ja tänäänkin saatiin vettä kuin saavista kaatamalla kahteen otteeseen. Onneksi nuo sadekuurot eivät kauaa kestä, mutta ilmankosteus sen kun lisääntyy. Sadekauden aikaan ilmankosteus on noin 80% ja kuivana kautenakin se on noin 75%. Olen varustautunut sateisiin sadeviitalla, mutta usein - kuten tänäänkin - se jäi kotiin.

Koh Panyi, Thaimaa

Koh Panyin saari ja Thaimaan merimustalaiset

Ensimmäinen viikko Thaimaassa, Phuketin saarella on vierähtänyt vauhdilla. Aika on mennyt kotoutumiseen ja lähialueisiin tutustuessa - töitä unohtamatta. Tosin työ ja työkaverit ovat niin mukavia, että työkin tuntuu ihan lomalta. Katukuvassa on silmiinpistävää kaoottinen - vasemmanpuoleinen -  liikenne sekä moottoripyörien suuri määrä. Tosin isoja maastureita on yllättävän paljon koko autokantaan suhteutettuna; johtuu kuulemma autoverosta, joka suosii isojen autojen ostamista. Kadun varsilla on yhtenään ravintoloita ja ruokakojuja sekä hieronta- että kauneussalonkeja. Ja kun budhhalaisessa maassa ollaan, on temppelialueita myös tiuhaan. Thaimaassa on paljon uskomuksia ja taataksesi itsellesi hyvän onnen myös jatkossa, kannattaa temppelin ohi ajaessa tuutata pari kertaa.

Tässä yhtenä päivänä huristeltiin saaren pohjoisosaan, sieltä ensin Sarasin siltaa pitkin mantereelle ja sitten Phang Nga-lahdelle. Sieltä matka jatkui pitkähäntäveneellä Koh Panyin saarelle. Tiet ovat täällä yllättävän hyvässä kunnossa, mitä nyt muutamat tietyöt hidastivat matkantekoa. Koh Panyin saari sijaitsee Ao Phang Ngan kansallispuistossa ja sitä asuttavat merimustalaiset. Merimustalaiset ovat Indonesiasta lähtöisin olevia muslimeja. 1700-luvun lopulla maata saivat omistaa vain thaimaalaiset ja niinpä merimustalaiset rakensivat kotinsa paalujen varaan veden päälle. Kun he viimein saivat omistusoikeuden myös maahan, rakensivat he saarelle ensimmäiseksi moskeijan ja kaivon. Paikalliset saavat edelleenkin päätoimeentulonsa kalastamisesta, tosin turismi tuo saarelaisille lisätuloa kuivan kauden aikaan.

Saarella toimii koulu ja terveysasema. Koulun laidalla lapset pelasivat jalkapalloa kuin missä muussa maailmankolkassa tahansa. Onpa kylään rakennettu maailman cupin innoittama -80-luvulla kelluva jalkapallokenttä vanhoista kalastusaluksista ja puujätteestä. Saaren pojista kehittyi varsin hyviä jalkapalloilijoita ja niin syntyi Panyee FC. Joukkueen synnystä on tehty hauska video, videolta näkyy myös hienoa kuvaa Koh Panyin kylästä. 

Hania, Kreeta

Syksy on saapunut ja on aika jättää hyvästit Hanialle ja Kreetalle. Tunnelmat ovat katkeran suloiset. Kausi on ollut pitkä ja raskas, paljon on tullut nähtyä ja koettua. Parasta kuitenkin ovat uudet ystävät. Tiemme eroavat nyt, mutta ehkä kohdatakseen taas uudelleen jossain joskus. Plataniaksen raitilla ei ole enää montaa kauppaa tai ravintolaa avoinna. Monet paikalliset siirtyvät turistisesongin päätyttyä oliivitarhoille töihin. Ja jokaisella perheellä täällä tuntuu olevan omia oliivipuita, joista saadaan tietenkin sitä maailman parasta oliiviöljyä.

Jäähyväiset täytyy jättää myös naapurustomme kissoille; Erkille, Masalle ja muille mirreille. Kaksi pentua, Eetu ja Aava, saavat uuden kodin Suomesta. Passit ja rokotukset ovat kunnossa huomista lentomatkaa varten. Yllätyin, kun kuulin että Suomessa hylätään vuosittain 20 000 kissaa - valtava määrä. Kreikassa kulkukissoja täytyy olla satojatuhansia. Naapuritalon katolla majaileva kissa on tehnyt kesän aikana kaksi pentuetta ja ihmeesti pikkuiset ovat selvinneet kesän yli. Sekä turistit että paikalliset syöttävät kissoja, mutta paras tapa auttaa olisi viedä ne kastroitavaksi ja estää niiden holtiton lisääntyminen. Täällä olevat eläinsuojelukeskukset ovat tupaten täynnä, eivätkä ne millään kykene auttamaan kuin murto-osaa eläimistä. 

Hania, Kreeta

Saksalaisten hautausmaa Malemessa

Hautausmaat ovat mielenkiintoisia paikkoja, ne kertovat paljon elämästä ja meistä elossa olevista. Sotilashautausmaat ovat erityisen koskettavia vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Malemeen on haudattu 4 465:n  toisessa maailmansodassa kaatuneen saksalaisen sotilaan ruumiit. Kaikkiaan saksalaisia kaatui Kreetalla noin 15 000. Hautausmaa vihittiin käyttöön vasta lokakuussa 1974. Sitä ennen kaatuneitten ruumiit oli haudattu kenttähautoihin eripuolille Kreetaa. Saksan ja Kreikan hallitusten päästyä sopuun hautausmaan perustamisesta, siirrettiin ruumiit Gonian luostariin odottamaan lopullista leposijaansa. Hautausmaa on rakennettu vapaaehtoisten voimin saksalaisella tarkkuudella ja täsmällisyydellä. Se sijaitsee kauniilla paikalla oliivipuiden katveessa, kukkulalla, josta on näkymä merelle.

Hautausmaalla on pieni infopiste; sieltä voi lukea historiaa ja vuosilukuja. Seinillä olevat kuvat antavat kasvot kaatuneille ja heidän tarinansa heräävät eloon. Koskettavaa oli kertomus saksalaisesta äidistä, jonka neljästä pojasta kolme kaatui vieraalla maalla, Kreetan taisteluissa. Kaksi veljestä kaatui peräkkäisinä päivinä ja heidät on haudattu vierekkäin Malemeen. Kolmannen veljen ruumista ei koskaan löytynyt, mutta hänen nimensä löytyy pronssisesta muistolaatasta. Suurin osa kaatuneista on nuoria, vain parikymppisiä nuorukaisia. Vieläkin sukulaiset käyvät tuomassa kukkia heidän haudoillensa.

Argyroupoli, Kreeta

Argyroupoli eli Hopeakaupunki sijaitsee Rethymnonin lähellä, Lappan kunnassa. Osmanien aikaan kylä oli nimeltään Gaidouropoli eli Aasikaupunki. Alue on tunnettu erityisesti avokadotuotteistaan, joita tuli pikkuruisessa myymälässä testailtua ja ostettua. Kylän raitilla oli lisäksi kaksi kirkkoa, kolme tavernaa, pari matkamuistomyymälää ja korppukauppa. Ja tietenkin yksi hellyydenkipeä kyläkoira ja lauma uneliaita kissoja.

Pienen kävelymatkan päässä kylänraitilta oli Roomalaiselta ajalta olevan mosaiikilattian jäänteet. Tällä paikalla on antiikin aikaan sijainnut Lappan kaupunki ja kylän arkkitehtuurissa näkyy edelleen myös Venetsialainen ja Bysanttilainen arkkitehtuuri. 

Argyroupolin alakylässä on useita lähteitä, pieniä vesiputouksia ja muinaisten kylpylöiden raunioita. Vesi virtaa Agia Dynamin kappelista ja sen sanotaan olevan ihmeitätekevää. Lähteet synnyttävät Mouselas-joen ja luonto ympärillä on erittäin vehreää ja tunnelma kuin sademetsässä.

Aptera, Kreeta

Apteran rauniot Paliokastron kukkulalla, Hanian lähellä, ovat hyvin säilyneet ja alue on suht laaja. Apteran kaupunkivaltio perustettiin vuonna 700 eea ja se kukoisti viidennnellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Sen tuhoksi koituivat maanjäristykset ja lopulta, 800-luvulla, arabivalloittajat. Nimensä se on saanut joko Artemis-jumalan mukaan tai Delphi Pteras-sankarin mukaan. Legenda taas kertoo, että nimi tulee muusien ja seireenien taistelusta. Hävittyään taistelun, seireenit menettivät siipensä ja heistä tuli Aptera eli siivettömät.

Aluetta on aikoinaan kiertänyt 3 480 metriä pitkä muuri. Alueen sisäpuolella on sekä julkisia että yksityisiä rakennuksia, ulkopuolelle jäi kaksi hautausmaata. Kaupunkiin johti kivetty tie ja portilla oli merkittävien asukkaitten patsaita korkeilla jalustoilla. Kuvassa yksityiskodin rauniot eli rakennusta kiertäneen terassin pylväät. 

Apteran teatteri on huikea akustiikaltaan. Kun seisoo näyttämön keskellä, tuon pienen pisteen päällä, on kuin puhuisi mikrofoniin ja ääni kantautuu kauas kuin se tulisi kovaäänisistä. Todella ihmeellinen efekti. Millainenkahan äänimaailman on mahtanutkaan olla alueen kukoistuksen aikaan, kun kaikki rakennukset ja rakenteet olivat kunnossa? 

Kylpylä on rakennettu suurelta osin maan sisään, ja varmaankin siitä johtuen se on hämmästyttävän hyvin säilynyt. Alueen kaksi vesisäiliötä keräsivät sadeveden ja kanavia pitkin vesi johdettiin sekä kaivoihin että kylpylöihin. 

Apteran raunioitten alapuolella sijaitsee turkkilaisten 1800-luvun loppupuolella rakentama Koulesin linnoitus. Se on turvannut Vamosin rotkon ja Soudanlahden kautta tapahtunutta liikennöintiä Haniaan. Linnoitus on hyvässä kunnossa, kiitos turkkilaisten käsityötaidon, ja se on palvellut 1900-luvulla mm. kyläkouluna.

Koulesin linnoitus on suojellut rannalla olevaa Intzedin linnoitusta, jonka päätarkoitus on ollut sataman puolustaminen. Sittemmin linnoitus on toiminut vankilana, jossa on pidetty poliittisia vankeja ja kuolemaantuomittuja. Nykyään linnoitus on avoinna vain kahtena päivänä vuodessa, 14. ja 15. joulukuuta, Eleftherios-pyhimyksen juhlapäivänä. Taustalla, pienessä saaressa, näkyy Soudan linnoitus.

Kotimatkalla pysähdyin ihailemaan alhaalla siintävää Hanian kaupunkia. Bonuksena kuvaan pääsi myös tienvarrella ruokaa etsimässä ollut ketterä vuohi.

Akrotiri, Kreeta

Seitan Limani

Mikäpä olisikaan parempi paikka lopettaa Akrotirin kierros kuin kaunis ranta. Päivä oli hieman viileä ja puolipilvinen, joten kuvittelin että saan käydä uimassa kaikessa rauhassa. No, väärinpä taas luulin. Ranta oli täynnä ihmisiä ja lisää vaan oli menossa. Tyydyin ostamaan paahdetun maissintähkän paikalliselta papparaiselta ja istahdin kivelle sitä nakertamaan, ja ihailemaan jylhää näkymää. 

Seitan Limanin nimi tulee turkkilaisesta seitan -sanasta, jotka kirjaimellisesti tarkoittaa saatanaa. Limani on kreikkaa ja tarkoittaa satamaa eli rannan nimi on siis Saatanallinen satama. Ranta on muodostunut jyrkkien marmorikallioiden väliin ja vesi siellä on kirkkaan turkoosia. En tiedä miksi ja miten, mutta sileä valkoinen hiekka on tuotu rannalle läheisestä louhoksesta rotkoa pitkin. Hiekkaa lukuunottamatta alue on karua ja kivikkoista.

Matka halki Akrotirin niemiman johdatti Chordakin kylään, jossa oli aivan ihana pikkuruinen taverna ja matkamuistomyymälä. Ylhäällä vuoren huipulla sijaitsi ylhäisessä yksinäisyydessään sympaattinen Agios Spiridonin kirkko.