Bryssel, Belgia

Heräsin aamulla kuudelta kolmen silmäparin tuijotukseen. Yritin jatkaa unia. Kuulin pari hentoa äännähdystä ja tunsin pehmeän tassun  painalluksen poskellani. Jussi, BinBin ja Idi ovat löytykissoja, joita olen hoitamassa Ixelles´ssä. Perheen äiti on pelastanut kissat kadulta, yksi kerrallaan. Kissat ovat olleet surkeassa kunnossa, mutta nyt ne ovat kuntoutuneet ja viettävät leppoisia kissanpäiviä. Neuvoksi sain, että jos näen kadulla kulkukissoja, ne ovat tervetulleita heidän kotiinsa. 

Ixelles tuntuu olevan suomalaisten suosima asuinalue. Se sijaitsee keskeisellä paikalla, parin kilometrin päässä vanhasta kaupungista, EU kortteleista, ostoskaduista.... Alue on monikulttuurinen; pikku-Afrikka sijaitsee aivan kulman takana. Enimmäkseen täällä on kongolaisia, hallitsihan Belgia Kongoa 90 vuotta. Siltä osin Belgian historia on surullista luettavaa; riistoa, orjuutta, kidutusta, miljoonia kuolonuhreja. Ehkä Belgia maksaa nyt velkaansa Kongolle ottamalla maahanmuuttajia vastaan entisestä siirtomaastansa. Alueella on paljon etnisiä kauppoja ja ravintoloita. Afrikkalaisia kampaamoja on todella paljon ja ne taitavat olla paikallisten kohtaamispaikkoja - ainakin iltaisin ne ovat täynnä ihmisiä ja äänekästä puheensorinaa. Audrey Hepburn on syntynyt Ixelles´ssä ja mm. Lenin ja Karl Marx ovat asuneet täällä.

Sain perheen äidiltä fillarin käyttööni. Sillä on ihanaa viiletellä pitkin Brysselin katuja. Olen kaivannut omaa fillariani. Vielä en ole rutinoitunut Brysselin liikenteeseen. Kadut ovat kapeita ja hirvittää pyöräillä kapeaa pyörätietä, yksisuuntaista katua autoja vastaan - siis täysin liikennesääntöjen mukaisesti. Välillä täytyy pysähtyä ja päästää bussi ohi, etten vaan jää vahingossa puristuksiin. Autojen nopeudet eivät ole onneksi kovin suuria, jokunen kaahari valitettavasti aina mahtuu joukkoon. Pyöräilijöitä on aika paljon, mutta kukaan ei käytä kypärää. Olen tainnut nähdä kaksi pyöräilijää kypärä päässä. Suomalaisia, ajattelin silloin.

 

 

Bryssel, Belgia

Matkustin Lolan seurassa Lyonista Brysseliin. Lolan isäntä, Pierre, laittoi keskiyöllä viestin, että auton kanssa ongelmia, voi olla että lähtö peruuntuu. Hän lupasi ilmoittaa aamulla tilanteen, käytyään ensin korjaamolla. Varmuuden vuoksi tsekkasin juna-aikataulut. Junia kulkee Lyonista Brysseliin useamman kerran päivässä, suoraan. Joten ei hätää, suunnitelma B on olemassa. No, onneksi päästiin lähtemään ja autokin kulki moitteettomasti. Seitsemän tuntia ajettiin ja kaksi taukoa pidettiin. Kun Brysselin kaupunkialue tuli näkyviin, tuntui, ettei mieleni pysynyt mukana - se oli vielä eteläeurooppalaisissa tunnelmissa. Vaikka pidänkin Brysselistä, tuntui se nyt niin kylmältä ja kovalta. Tähän vaikutti ihan myös fyysinen kylmyys: 22 astetta tuntui kovin kalsealta 35 asteen jälkeen. 

Pierre jätti minut ratikka- ja metromatkan päähän Merimieskirkolta. Inhoan Brysselin metroa. Siellä on huonosti opasteita, niitä on vaikea löytää ja tulkita. Aina joutuu säätämään kun metroa vaihtaa. Niin tänäänkin. Merimieskirkko tuntuu myös ankealta ja kalsealta. Tuntuu tylsältä palata, vaikkei arki vielä alakaan. No, enhän täällä pitkään ole. Yksi yö ja sitten taas kohti uusia seikkailuja.

Lyon, Ranska

Alan olla eteläeurooppalaisessa rytmissä. Herään aamulla myöhään ja lähden liikenteeseen kymmenen jälkeen. Pitkään en jaksa ulkona kuumuudessa olla, vaan hakeudun sisätiloihin ja ulkonakin kuljen varjon puolella. Tällaiset hellepäivät ovat omiaan museovierailuihin, ja ostoskeskuksissa voi käydä vilvoittelemassa. Iltapäivisin vietän siestaa, käyn suihkussa ja otan rauhallisesti. Lähden uudelleen ulos illalla yhdeksän jälkeen, kun aurinko on laskenut ja ilma vähän viilentynyt. Muutkin tuntuvat tulevan esiin koloistaan illan tullen. Päivällä tunnelma kaupungissa on laiska ja hidas, illalla ihmiset alkavat liikkua ja virkistäytyä.

Lyon on kaunis ja monipuolinen kaupunki. Kaupungin läpi virtaa joki ja se yli menee paljon siltoja. Silmämääräisesti joka toinen silta on autoille ja joka toinen silta on kävelysilta. Kaupungissa on paljon kukkuloita ja rappusia, hengästyttää ja hikoiluttaa. Mutta onneksi kuppiloita löytyy joka kulmasta ja hinnat ovat kohtuullisia keskustan ja vanhan kaupungin ulkopuolella. Kaupungissa on vanhaa ja uutta, matalaa ja korkeaa. Lyon on inhimillisen kokoinen ja helposti hallittavissa. Julkinen liikenne toimii niin maan alla, päällä kuin ilmassakin. Fourviéren kukkulalle pääsee köysiratajunalla. Tosin täällä on välillä ruuhkaista, vaikka nyt onkin lomakausi ja monet kaupunkilaiset ovat matkanneet maalle.

Illalla eksyin salsabileisiin. Olin päivällä kävellyt pienen aukion läpi, jonka ympärillä oli muutama pieni kotoisan oloinen ravintola. Päätin siis lähteä sinne illalliselle. Jo muutaman korttelin päähän kantautui salsan rytmit ja ihmisiä valui paikalle runsain joukoin. Patsaalla oli kuubalaisen näköinen orkesteri soittamassa puolilivenä musiikkia. Osa musiikista tuli nauhalta, mutta lyömäsoittimet raikasivat livenä. Tunnelma oli huumaava; ihmiset tanssivat, jokainen tyylillään.

Lyon, Ranska 

 

"Loma on loppu. Lasketaan lapset ja lähdetään kotiin." Näin sanoi Laurent ilmoituksessaan. Matkasimme vanhalla 9-paikkaisella volkkarilla Genevestä Lyoniin. Pakussa ei ollut ilmastointia, joten ajoimme kuumuudessa ikkunat auki. Tuntui todella kuin olisimme lomamatkalla perheen kanssa; kuusikymppiset Laurent ja hänen tuleva vaimonsa huolehtivat että meillä kaikilla (meitä oli yhteensä kuusi matkaajaa) oli hyvä olla. He tarjosivat meille juomia ja ruokaa, ja pitivät huolen vessatauoista. Jälleen kerran pääsin mukavasti ja turvallisesti perille.

Luulin majoittuneeni vanhaan kaupunkiin kunnes tulin vanhaan kaupunkiin. Hotellini sijaitseekin keskustassa, mutta suomalaisesta perspektiivistä keskusta näytti vanhalta - kuten kaikki yli sata vuotta vanha. Lyon on miljoonakaupunki ja keskustan ulkopuolella leviää valtavat lähiöt. Suurin rakennuskompleksi jonka näin ja jonka olen koskaan nähnyt, on kuin Kiinan muuri; näkyy varmaan avaruuteen asti.

Kävin vaihtamassa loput Sveitsin frangit euroiksi. Rahanvaihtopaikassa näkyi kaikki mahdolliset valuutat ja kurssit, myös Suomen markan kurssi. Tuli kyllä vähän hämmentynyt ja epäluottavainen olo; onkohan vaihtokurssit ihan ajan tasalla? Markan kurssi suhteessa euroon oli 5,954.

Geneve, Sveitsi

Vielä viime hetken fiilistelyjä Genevessä. Vaikka Geneve on Sveitsin toiseksi suurin kaupunki, on täällä asukkaita vain 200 000. Turistejakaan ei paljoa ole, joten tunnelma on kuin pikkukaupungissa. Luonto on vahvasti läsnä ympäröivien vuorten muodossa. Rein-joki virtaa kaupungin läpi ja Genevenjärvi on oleellinen osa kaupunkia. Kaupungin puistot ovat pieniä, mutta ehkä se riittää; järvelle ja vuorille on kaikilla pääsy. Julkinen liikenne toimii hyvin ja kertalippu bussiin maksaa noin kolme euroa. 

Joen toisella puolella sijaitseva Carougen kaupunginosa on Geneven pikku-Italia. Se on aikanaan ollut itsenäinen kaupunki, nyt osa Geneveä. Carouge´n kauppiasperinteitä jatkavat nykyään käsityöläiset ja taiteilijat. Alueella on paljon pieniä putiikkeja, gallerioita, ateljeita sekä tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloja. Tutustuin laukkuntekijä Chris Murneriin ja ihastuin hänen luomuksiinsa, jotka ovat kuin veistoksia. Oli elämys päästä tutustumaan hänen ateljeehensa, joka sijaitsi kaupan takana, idyllisellä sisäpihalla. Kaikki laukut tehdään Genevessä ja laatu ja hinta ovat sen mukaisia. 

 

Geneve, Sveitsi

Otin kaupunkipyörän käyttööni ja lähdin polkemaan pitkin Geneven katuja. Pyöräily on ilmaista neljä tuntia ja sen jälkeen hinta on 2 frangia/tunti. Pyörän lainaaminen on helppoa; saavut paikalle, todistat henkilöllisyytesi ja maksat 20 frangin pantin. Asian hoitamiseen meni viisi minuuttia, Brysselissä en ole saanut kaupunkipyörää alleni edes 1,5 kuukaudessa. Rekisteröityminen netissä tuntuu hankalalta, enkä ole innokas antamaan luottokorttini numeroa systeemiin. Sieltä velotetaan 150 euron pantti ja mahdolliset vahingot. Mutta Genevessä homma sujui leikiten ja pyörässä oli vielä lukkokin, mikä Brysselin fillareista puuttuu. Pisteet Genevelle. Pyöräillessä voi myös sivistää itseään. Katuja on nimetty kuuluisien henkilöiden mukaan ja nimen alla on selitys henkilön ansioista (alin kuva).

Haluan nähdä rikkoutuneen tuolin ja Palais des Nationsin eli YK:n Euroopan päämajan. Täältä löytyy ITUa, ILOa, WHOta, WMOta, WTOa... Punainen risti ja CERN lienevät tunnetuimpia organisaatiota, mitä Genevestä löytyy.

Daniet Bersetin 12 metriä korkea Broken Chair on kannanotto maamiinoja vastaan ja muistomerkki maamiinojen uhreille. Se kuvaa hienosti haavoittuvuutta, heikkoutta/vahvuutta, tasapainoa/horjumista.... Todella puhutteleva ja mieleenpainuva teos. Se on sijoitettu YK:n päämajan eteen ja on todellakin oikeassa paikassa. Päämaja on valtava: se on noin 600 metriä pitkä ja siellä on 2 800 toimistohuonetta!

Seuraavaksi yritin vierailla Punaisen Ristin museossa, mutta paikka oli liikaa klaustrofobiselle migreeniherkälle ihmiselle. Enkä kuulemma ole ainoa, joka on joutunut poistumaan museosta kesken kaiken. Museon sisäänkäynti on maan alla ja näytelyyn mennään vielä yksi kerros alaspäin. Ensimmäinen huone on täysin musta, takaseinälle on heijastettu ihmishahmoja. Toinen huone on hämärä, mutta siellä on kirkkaita vilkkuvia ja liikkuvia valoja. Opastus on huono, en tiedä minnepäin lähteä. Edessä näkyy vain pimeä pitkä käytävä, joka ei houkuttele ollenkaan. Poistun harmissani samaa tietä kun tulinkin. Näyttely jäi näkemättä. Harmittaa. 

Päätän lähteä Patek Philippen kellomuseoon. Sitä ennen lohdutan itseäni kahvilla ja kirsikkapiirakalla. Olen pikkuhiljaa tottunut paikalliseen hintatasoon, eivätkä hinnat enää kauhistuta. Kahvihetkeni kanssa samanaikaisesti ajoittuu sadekuuro, joka raikastaa ilman ihanasti. Harmi, ettei kellomuseossa saanut kuvata, aikamoisia taideteoksia kellot olivat. Antiikkikellot olivat 1500-luvulta ja Patekin Philippen oma kokoelma alkaa vuodesta 1839. Esillepano oli selkeä, kaunis ja hyvin valaistu. Punainen Risti voisi ottaa sieltä vähän mallia.

 

 

Yvoire, Ranska.

 
Lähtipä Genevestä etelään, pohjoiseen tai länteen, muutaman kilometrin päästä on jo Ranskan puolella. Raja kulkee välillä moottoritetä ja jokea pitkin tai sitten keskellä Genevenjärveä. Ylläoleva kuva on otettu Salève-vuorelta, noin kilometrin korkeudelta. Kuvassa kaupunkialue on Geneveä ja vihreät alueet sen ulkopuolella Ranskaa. Myös Geneven maamerkki, vesipatsas Jet d`Eau näkyy vajaan kymmenen kilometrin päähän.

Ranskassa hintataso on alhaisempi kuin Sveitsissä ja niinpä sveitsiläiset tulevat Ranskan puolelle pikkukyliin ostoksille. Tämä on nostanut Ranskan hintatasoa ja paikalliset asukkaat kärsivät siitä. Monet myös käyvät töissä Sveitsin puolella ja asuvat Ranskassa; näin he saavat kahden maan edut. Mm. asunnot Ranskan puolella ovat huomattavasti edulisempia.

Kylähyppely päättyy Le Sappeyn, Annemasse, Bonnen ja Hermancen jälkeen pittoreskiin Yvoiren kylään Genevenjärven rannalle. Kylällä näkyi Ruotsin lippuja ja aiemmassa kylässä Tanskan lippuja. No ei, kylien lippujahan ne olivat. Mutta ilahduttavan tutun näköisiä. Yvoire on kaunis jyhkeine kivitaloineen ja mahtavine kukkaistutuksineen. Nykyään toimeentulo saadaan turismista ja olen onnellinen, että saavun kylään vasta illalla kahdeksan aikoihin, kun muut ovat jo poistuneet tai tekevät lähtöä. Kylään ei pääse autolla ja lähistöllä on pari valtavaa parkkialuetta. Niistä voi vaan päätellä, kuinka paljon turisteja täällä päivittäin käy. Kadut ovat kapeita, rakennukset taidolla kunnostettuja, kukka-asetelmia joka puolella. Satama-alue on rauhallinen ja juon terassilla yhden paikallisen oluen: Lemanin, joka on nimetty Lémanin niemimaan mukaan.