Geneve, Sveitsi
Otin kaupunkipyörän käyttööni ja lähdin polkemaan pitkin Geneven katuja. Pyöräily on ilmaista neljä tuntia ja sen jälkeen hinta on 2 frangia/tunti. Pyörän lainaaminen on helppoa; saavut paikalle, todistat henkilöllisyytesi ja maksat 20 frangin pantin. Asian hoitamiseen meni viisi minuuttia, Brysselissä en ole saanut kaupunkipyörää alleni edes 1,5 kuukaudessa. Rekisteröityminen netissä tuntuu hankalalta, enkä ole innokas antamaan luottokorttini numeroa systeemiin. Sieltä velotetaan 150 euron pantti ja mahdolliset vahingot. Mutta Genevessä homma sujui leikiten ja pyörässä oli vielä lukkokin, mikä Brysselin fillareista puuttuu. Pisteet Genevelle. Pyöräillessä voi myös sivistää itseään. Katuja on nimetty kuuluisien henkilöiden mukaan ja nimen alla on selitys henkilön ansioista (alin kuva).
Haluan nähdä rikkoutuneen tuolin ja Palais des Nationsin eli YK:n Euroopan päämajan. Täältä löytyy ITUa, ILOa, WHOta, WMOta, WTOa... Punainen risti ja CERN lienevät tunnetuimpia organisaatiota, mitä Genevestä löytyy.
Daniet Bersetin 12 metriä korkea Broken Chair on kannanotto maamiinoja vastaan ja muistomerkki maamiinojen uhreille. Se kuvaa hienosti haavoittuvuutta, heikkoutta/vahvuutta, tasapainoa/horjumista.... Todella puhutteleva ja mieleenpainuva teos. Se on sijoitettu YK:n päämajan eteen ja on todellakin oikeassa paikassa. Päämaja on valtava: se on noin 600 metriä pitkä ja siellä on 2 800 toimistohuonetta!
Seuraavaksi yritin vierailla Punaisen Ristin museossa, mutta paikka oli liikaa klaustrofobiselle migreeniherkälle ihmiselle. Enkä kuulemma ole ainoa, joka on joutunut poistumaan museosta kesken kaiken. Museon sisäänkäynti on maan alla ja näytelyyn mennään vielä yksi kerros alaspäin. Ensimmäinen huone on täysin musta, takaseinälle on heijastettu ihmishahmoja. Toinen huone on hämärä, mutta siellä on kirkkaita vilkkuvia ja liikkuvia valoja. Opastus on huono, en tiedä minnepäin lähteä. Edessä näkyy vain pimeä pitkä käytävä, joka ei houkuttele ollenkaan. Poistun harmissani samaa tietä kun tulinkin. Näyttely jäi näkemättä. Harmittaa.
Päätän lähteä Patek Philippen kellomuseoon. Sitä ennen lohdutan itseäni kahvilla ja kirsikkapiirakalla. Olen pikkuhiljaa tottunut paikalliseen hintatasoon, eivätkä hinnat enää kauhistuta. Kahvihetkeni kanssa samanaikaisesti ajoittuu sadekuuro, joka raikastaa ilman ihanasti. Harmi, ettei kellomuseossa saanut kuvata, aikamoisia taideteoksia kellot olivat. Antiikkikellot olivat 1500-luvulta ja Patekin Philippen oma kokoelma alkaa vuodesta 1839. Esillepano oli selkeä, kaunis ja hyvin valaistu. Punainen Risti voisi ottaa sieltä vähän mallia.
Haluan nähdä rikkoutuneen tuolin ja Palais des Nationsin eli YK:n Euroopan päämajan. Täältä löytyy ITUa, ILOa, WHOta, WMOta, WTOa... Punainen risti ja CERN lienevät tunnetuimpia organisaatiota, mitä Genevestä löytyy.
Daniet Bersetin 12 metriä korkea Broken Chair on kannanotto maamiinoja vastaan ja muistomerkki maamiinojen uhreille. Se kuvaa hienosti haavoittuvuutta, heikkoutta/vahvuutta, tasapainoa/horjumista.... Todella puhutteleva ja mieleenpainuva teos. Se on sijoitettu YK:n päämajan eteen ja on todellakin oikeassa paikassa. Päämaja on valtava: se on noin 600 metriä pitkä ja siellä on 2 800 toimistohuonetta!
Seuraavaksi yritin vierailla Punaisen Ristin museossa, mutta paikka oli liikaa klaustrofobiselle migreeniherkälle ihmiselle. Enkä kuulemma ole ainoa, joka on joutunut poistumaan museosta kesken kaiken. Museon sisäänkäynti on maan alla ja näytelyyn mennään vielä yksi kerros alaspäin. Ensimmäinen huone on täysin musta, takaseinälle on heijastettu ihmishahmoja. Toinen huone on hämärä, mutta siellä on kirkkaita vilkkuvia ja liikkuvia valoja. Opastus on huono, en tiedä minnepäin lähteä. Edessä näkyy vain pimeä pitkä käytävä, joka ei houkuttele ollenkaan. Poistun harmissani samaa tietä kun tulinkin. Näyttely jäi näkemättä. Harmittaa.
Päätän lähteä Patek Philippen kellomuseoon. Sitä ennen lohdutan itseäni kahvilla ja kirsikkapiirakalla. Olen pikkuhiljaa tottunut paikalliseen hintatasoon, eivätkä hinnat enää kauhistuta. Kahvihetkeni kanssa samanaikaisesti ajoittuu sadekuuro, joka raikastaa ilman ihanasti. Harmi, ettei kellomuseossa saanut kuvata, aikamoisia taideteoksia kellot olivat. Antiikkikellot olivat 1500-luvulta ja Patekin Philippen oma kokoelma alkaa vuodesta 1839. Esillepano oli selkeä, kaunis ja hyvin valaistu. Punainen Risti voisi ottaa sieltä vähän mallia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti