Skoder, Albania

(English text below)

Työskentelen Skoderissa perhehostellissa. Poika pyörittää paikkaa, äiti ja siskot kokkaavat ja siivoavat, isä valmistaa viiniä. Täällä on aina muutama eno/täti/serkku/naapuri käymässä - ja tietenkin vielä hostellin asukkaat. Pihassa pörrää kanoja ja kissoja. Usein tuntuu, etten kuule omia ajatuksiani, sen verran tohinaa täällä on. Nukun dormissa, joten en voi paeta omaan huoneeseenikaan jos haluaisin olla rauhassa. Minun tehtäväni on auttaa asiakkaitten hankkimisessa, niin netistä kuin kadultakin. 

Pari vuotta sitten Skoderissa ei ollut yhtään hostellia, vain muutamia isoja hotelleja. Nyt monet ovat avanneet hostellin tai guesthousen kotiinsa ja niitä alkaa olla täällä jo liikaa. Kokemusta turismista ei ole ja aika omaperäisellä tyylillä ja ratkaisuilla hommaa hoidetaan. Moni on kuvitellut toimintaa kultakaivokseksi ja pettymys on suuri, kun asiakkaita ei oli tai he yöpyvät vain yhden yön. Usein reissaajien vaatimukset ja hostellien tarjonta eivät kohtaa. Siinäpä onkin haastetta yrittää selittää hienovaraisesti, millaiseen palveluun/kohteluun länsimaiset turistit ovat tottuneet. Albania on ollut todella suljettu maa kommunismin aikaan ja turistit ovat päässeet maahan vain viimeisen kymmenen vuoden ajan. Paikalliset eivät ole päässeet matkustamaan, eikä monellakaan hostellin omistajalla ole omakohtaista kokemusta turismista. 

Vapaa-ajallani olen tutustunut lähiympäristöön pyöräillen. Täällä se on helppoa, maasto on tasaista ja tie kohtalaisen hyvässä kunnossa. Myös paikalliset pyöräilevät paljon ja autoilijat ottavat pyöräilijät huomioon. Kaupinkia ympäröivät vuoret ja Skoder-järvelle kaupungista on matkaa vain muutama kilometri.  

* * * 

I´m working in a family-run hostel in Skoder, Albania. The son is leading the place, mother and sisters are cooking and cleaning and father is making wine. There are always an uncle / aunt / cousin / neighbor coming or going - and, of course, the hostel guests. In the yard there is chickens and cats running and shouting. I often feel that I can´t even hear my own thoughts. I sleep in a dorm, so I can not escape to my room if I need some privacy. My job is to help in marketing, online and on streets aswell.

A couple of years ago there were no hostels in Skoder, only few big hotels. Now many families have opened a hostel or a guest house  in their houses. Experience in tourism is very limited and the Albanian style can be very peculiar. They think it´s easy money and they get disappointed when there is not tourists enough for everyone. Often the travelers´ demands and hostels´ supply doesn´t meet. It is a challenge to try to explain subtly, what kind of service / treatment Western tourists are accustomed to. Albania has been a very closed country at the communism period and the tourists have been allowed to travel here only in the last ten years. Locals have not been able to travel abroad and only few hostel owners have first hand experience in travelling.

In my free time I go around by bicycle. Here it is easy, the terrain is flat and the roads are in good condition. Also locals are cycling and drivers take cyclists into account. The town is surrounded by mountains and a lake Skoder is only a few kilometers away.

Tirana, Albania

(English text below)

Matka jatkuu maisemallisesti Itä-Euroopasta Etelä-Eurooppaan ja mentaalisesti slaavilaisesta latinokulttuuriin. Tirana näyttää pikku-Italialta ja ihmiset näyttävät enemmän länsieurooppalaisilta kuin muualla Balkanilla. Yllättävää. Liikenne on täällä luovaa; vaikka liikennevaloja on melkeinpä joka kadunkulmassa, liikenne tuntuu noudattavan aivan omaa logiikkaansa. Varovainen siis täytyy olla. Kommunismin aika näkyy täälläkin mahtipontisine bulevardeineen ja palatsimaisine hallintorakennuksineen. Palmutkin ovat ilmestyneet katujen varsille.

Ollaan taas lähellä merta. Kalaravintoloita on paljon ja kaupoissa kalatiskejä runsaine valikoimineen. Jäätelöbaareja on paljon, kuten muuallakin Balkanilla. Lisäksi täältä saa smoothieita ja terveysruokaa - vaikuttaa herkulliselta ja monipuoliselta. Pikaruokapaikkoja täällä ei paljoa ole, ainoastaan paikallisia pieniä kebabpaikkoja. Ja tietenkin muutama pizzeria, ollaanhan nyt jo Italian vaikutuspiirissä. Täällä näin reissuni ensimmäisen sushiravintolan sitten Helsingin. Intialaiset ja kiinalaiset ravintolat loistavat poissaolollaan täälläpäin maailmaa.

* * *

My journey continues scenically from East Europe to South Europe and mentally from Slavic culture to Latin culture. Tirana looks like a little Italy and people look here more like westerns than elsewhere in Balkans. Unexpected. Traffic is very creative here; it seems to follow its own rules. So you have to be very, very careful when you cross the street. The flamboyant boulevards and huge palatial Government buildings remains of the communism period in Albania. Also palm trees have appeared along the streets.


We are close to sea. There is many fish restaurants in the city and beautiful fish desks in the markets. There is plenty of ice cream bars, as elsewhere in the Balkans. In addition you can get smoothies and health food - looks delicious and versatile. You can´t find many fast food restaurants here, only those small local kebab places. And - of course - some pizzerias, after all we are now Italian sphere of influence. I saw the first sushi restaurant here since leaving Helsinki one month ago. And for some reason there is no Chinese or Indian restaurants at all here in Tirana.

Prizren, Kosovo

 (English text below)

Suunnitellun kahden viikon sijaan Makedoniassa vierähti kolme viikkoa. Matka Skopjesta Prizreniin olisi kestänyt pikallisbussilla 4,5 tuntia, vaikka matkaa on vain vajaa sata kilometriä. Siispä oli helpompaa hypätä makedonialaisen lähimatkailua harrastavan porukan kyytiin ja ottaa osaa heidän päiväretkelleen Prizreniin. Matka kesti vain kaksi tuntia, rajamuodollisuudet ja kaksi taukoa mukaan lukien. Ryhmän mukana pääsin tutustumaan muutamaan kirkkoon, moskeijaan ja kaupungin yllä kohoavaan linnoi- tukseen. Illan päätteeksi hyppäsin kyydistä pois ja etsin tieni hostelliin.

Kosovon valuutta on euro. Outoa, sillä maa ei kuulu EU:in. Loogista, sillä maalla ei ole koskaan ollut omaa valuuttaa. Eikä myöskään omaa kieltä; täällä puhutaan enimmäkseen albaniaa ja serbiaa. Jugoslavian hajoamisen jäljiltä täällä on vieläkin YK:n KFOR-joukkoja rauhaa turvaamassa. Maassa on rauhallista, ainoastaan Serbian vastaisella rajalla esiintyy aik'ajoin levottomuuksia.

Prizren on kaunis pikkukaupunki, jolla on rikas historia. Kaupungin läpi virtaa Bristica -joki ja kaupunki on vuorten ympäröimä. Vanha kaupunki on idyllinen, mutta valitetettavasti senkin ovat vallanneet pikaruokapaikat. Sunnuntai-iltaisin paikalliset pukeutuvat parhaimpiinsa ja lähtevät näyttäytymään keskustaan. Kyseistä iltakävelyä kutsutaan nimellä "korso". Kaupungissa on valtavasti iltapuku- ja hääpukuliikkeitä. Täällä täytyy näyttää hyvältä, vaikka kukkaro ei sitä kestäisikään. Hääpuku saattaa maksaa jopa vuoden palkan.

* * *

Instead of two weeks, I was staying in Macedonia for three weeks. It would have taken 4,5 hours from Skopje to Prizren by local bus, even the distance is less than one hundred kilometers. So it was easier for me to join the Macedonian group, which was making a day trip to Prizren. The journey took only two hours, inluding the boarder formalities and two stops. With the group I was visiting some churches, mosque and a fortress rising above the city. At the end of the day I jumped off and searched my way to hostel.

A currency in Kosovo is euro. It's weird, because Kosovo is not part of the EU. And at the same time it's logical, because Kosovo has never had a currency of its own. Nor their own language. In Kosovo they speak Albanian and Serbian. There is still KFOR troops in Kosovo after the disintegration of Yugoslavia. It's mostly peaceful here; only at the border with Serbia there is restless every now and then.

Prizren is a charming small town with a long and rich history. Through the city flows the river Bristica and Prizren is surrounded by mountains. There is an idyllic old town here, unfortunatelly it has been taken over by fast food restaurants. On Sunday evenings the locals dress in their best and  show off in the center. That evening walking is called "korso". The city has a huge amount of evening dress and wedding dress shops. Here you have to look good, even if you really can´t afford it. Awedding dress may cost up to one year's salary.

Mavrovo, Makedonia

(English text below)

Zoya ehdotti minulle useaan otteeseen päiväretkeä Mavrovon luonnonsuojelualueelle. Hän jopa tarjosi autoaan käyttööni, sillä Mavrovoon on hankala mennä bussilla. En rohjennut lähteä yksin autoilemaan outoon paikkaan ja onneksi en, sillä aikamoista serpentiiniä tiet alueella olivat. Zoya bongasi paikallisen matkailuryhmän, joka tekee retkiä lähialueelle ja tuuppasi minut heidän mukaansa. Niinpä lähdin Zivkon, paikallisoppaan ja kymmenisen skopjelaisen kanssa reissuun.  

Ensimmäinen kohteemme oli Rostushen kylä ja siellä piirakkafestivaalit. Ennen pöydän ääreen pääsemistä kävimme tunnin mittaisella vaelluksella Duf´n kanjonia pitkin vesiputoukselle. Vesiputous oli aika pieni, vain 28 metriä korkea, mutta sitäkin kauniimpi. Alueella oli myös muinaisen vesivoimalan jäänteet. Sateisen vaelluksemme jälkeen pääsimme maistamaan piirakoita. Niitä oli 27 erilaista, eri ihmisten leipomia. Kunnianrvoisa raati valitsi voittajan, jota haastateltiin paikallisuutisiin. Piirakat leivotaan lehtitaikinasta ja täytteenä on usein paikallista juustoa ja pinaattia - joskus myös sieniä tai pähkinöitä. Makedonialaiset käyttävät auringonkukkaöljyä ja sitä tuntuu olevat ruuissa reippaanlaisesti. Festivaalit järjestetään kerran vuodessa, ulkomailla työskentelevien kyläläisten kunniaksi. He lomailevat kotiseudullaan elokuussa, hääjuhlien aikaan.

Maisemat Mavrovossa ovat huikaisevat; välillä luulin olevani Alpeilla. Pienet kylät vuorten rinteillä ovat todella pittoreskejä ja järvet ja joet ovat täällä kirkasvetisiä. Alue on omiaan vaeltamiseen, kalastamiseen ja metsästämiseen. 

* * * 

Several times Zoya suggested me a day trip to Mavrovo nature reserve. She even offered her car for me, because it is difficult to go to Mavrovo by bus. I did not want to drive in a strange place and fortunately so, because the roads in the area were like a serpentine. Zoya spotted a local tourist group, which makes excursions in the local areas and she pushed me with them. So I took a tour with Zivkon, the local guide, and with ten Macedonians.

The first destination was the village Rostushe and the pie festival. Before the pie tasting we had an hour-long hike along the canyon Duf to the waterfall. The waterfall was quite small, only 28 meters high, but it was really beautiful. There was also ancient remains of a hydroelectric power station. After the rainy trek we were able to taste pies. There were 27 different kind of pies from different people. The honorable jury chose the winner, who was interviewed by the local news. They use puff pastry for the pies and the stuffing is often local cheese and spinach - sometimes even mushrooms or nuts. Macedonians use sunflower oil, and they use it a lot! The festival is held once a year, in honor of the villagers working abroad. They visit their domicile in August, when it´s a holiday and wedding season.

The landscape in Mavrovo is breathtaking; sometimes I thought I was in the Alps. The small villages on the mountain slopes are really picturesque and the water in the lakes and rivers is really clear and clean. The area is perfect for hiking, fishing and hunting.

Bitola, Makedonia

(English text below)

Skopjen linja-autoasema on tullut jo tutuksi. Penkillä istuessani vanha rouva halusi jutella kanssani. Englanniksi pahoittelin, etten puhu makedoniaa. Rouva pahoitteli huonolla englannilla, ettei puhu englantia. Hetken päästä hän kysyi toiveikkaana "talar du svenska?" Javisst, sanoin ja siitä bussimatkan kestänyt keskustelumme alkoi. Hassua, kuinka huonolla ruotsilla voi saada aikaan hyvän keskustelun. Koskaan ei tiedä, missä sitä ruotsia tarvitsee.

Zora oli muuttanut vajaat 50 vuotta sitten Ruotsiin, Göteborgiin. Hän oli työskennellyt ravintoloissa tiskaajana ja iltaisin hän kävi siivoamassa. Hänen miehensä oli työskennellyt Volvon autotehtaalla. Lapset ja lastenlapset ovat syntyneet ja kasvaneet Ruotsissa ja  nykyään Zora mieltää itsensä enemmän ruotsalaiseksi kuin makedonialaiseksi.

Hän kertoi mm. vuoden 1963 maajäristyksestä, jonka voimakkuus oli 6,3 Richterin asteikolla. Tuolloin hän oli 16-vuotias ja muistaa tapahtuman erittäin hyvin. Hän ehti pikkuveljensä kanssa ulos talosta juuri ennenkuin se sortui. Hävitys oli ollut kamalaa ja ihmisten hätä käsinkosketeltava. Makedonia sai paljon huomiota maailmalla ja apua kaupungin uudelleen rakentamisessa. Vielä nykyäänkin Zora saattaa unen läpi kuullessaan raitiovaunun kolinan luulla sitä maanjäristykseksi ja hätääntyä hetkeksi.

Tiemme erosivat Bitolan linja-autoasemalla. Zora lähti ystävänsä luokse kyläilemään ja minä lähdin etsimään majapaikkaa.

* * *

I was sitting at the Sjopje bus station, waiting for a bus to Bitola. A woman on her seventies sat next to me and said something to me in Macedonian. In English I said "sorry, I don´t speak Macedonian" and in bad English she said she doesn´t speak English. We sat guietly for a while, suddenly she asked me in Swedish if I do speak Swedish. Yes, of course! I said and so we had a bus ride lasted conversation in Swedish. Funny, how you can have a good conversation in bad Swedish.

Zora had moved almost 50 years ago to Sweden. She had worked in restaurants and in the evenings she had a cleaning job. Her husband had worked for Volvo, in a car factory. Her children and grandchildren were born and raised in Sweden, and Zory says she is nowadays more Swedish than Macedonian.

She told me about the earthquake in 1963. The intensity was 6.3 on the Richter scale. She was 16 years old and she remembers that day as yesterday. She was home with her little brother when the earthquake started. They ran out just in time; the house collapsed behind them. The devastation was awful and people´s distress was enormous. Macedonia got lots of attention abroad and also help in a rebuilding projects. Even 50 years later, if Zora wakes up to a sound of tram, she might get flashback and think it´s an earthquake and get into a panic for a moment.

At Bitola bus station we got separate ways. Zora went to visit her friend and I went to look for a place to stay.

Stobi, Makedonia

(English tex below)

En tiennytkään, että Makedoniassa tuotetaan viinejä. En ole asiantuntija, mutta viininmaistelu on mielenkiintoista. Zoya oli jo tarjonnut minulle paikallista Stobi -viiniä, mutta nyt pääsin maistelemaan niitä viinitarhalla. Hyppäsin aamulla bussiin, määränpäänäni Stobi. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen bussi pysähtyi keskelle ei mitään ja kuski kertoi, että tässä on Stobi. Epävarmana nousin bussista moottoritielle ja ihmettelin, missä oikein olen. Lähistöllä oli vain yksi liittymä ja lähdin kävelemään sitä pitkin, kunnes saavuin raunioille. Onneksi paikalla oli lipunmyyjä, muuta siellä ei sitten ollutkaan - raunioiden lisäksi. Ostin parin euron hintaisen lipun ja kiertelin muinaisen Stobi -kaupungin raunioita. Paikalla oli myös amfiteatteri ja paikka paikoin hyvin säilyneitä mosaiikkilattioita. Stobi oli voimissaan Rooman ajalla eli noin 200 vuotta eaa. Tulipa vahingossa nähtyä muinaisen kaupungin jäänteet; hienot olivat.

Zoya oli tekstannut mulle Sashan, Stobin turistipäällikön numeron. Soitin hänelle  ja hän tuli hakemaan minut viinitarhalle, jossa sain aluksi virvokkeita ja kierroksen viinikellarissa. Lounaaksi otin maistelumenuun, joka sisälsi neljä ruokalajia ja viittä erilaista viiniä. Viinit olivat ruokaa parempia ja niitten joukosta löytyi oma suosikkini. Ostin pullon kahdella eurolla kotiin vietäväksi. Sasha vei minut takaisin bussipysäkille ja matkalla katsastimme viinitilukset. Antoisa ja makoisa reissu.

                                                       * * *  

I didn't know that there are vineyards in Macedonia. I'm not an expert, but I enjoy wine tasting. Zoya had offered me local Stobi wine and now I had a chance to taste the wines  in the winery. In the morning I took a bus to Stobi. After one-hour drive the bus stopped and the driver told that we are in Stobi now. I was very insecure when I got out of the bus in the middle of nowhere. I saw a junction and I started to walk along it. I ended up to ruins of  an ancient city of Stobi. There was only ticket counter, nothing else. I bought a two-euro ticket and walked around the ruins. There was an amfi theater and some mosaic floors, which had preserved surprisingly well. The Stobi was established about 200 BCE. So by accident I saw an ancient city too - and it was worth it.

Zoya had sms me Sasha's phone number. Sasha is a tourist manager in Stobi winery and he picked me up to winery by his car. In the winery I got refreshments and a tour in wine cellar. Afterwords I had a tasting menu with four meals and five different types of wines. Wines tasted better than food and I found my favorite wine among them. I bought a bottle of white wine to take home, it cost about two euros. Sasha drove me back to the  bus stop and on our way we had a look into wineyards. Very nice and tasty journey. 

Matka, Makedonia

(English text below)

Vajaan tunnin bussimatkan päässä Skopjesta sijaitsee kanjoni nimeltä.Matka. Bussi 60 vei minut perille saakka, Alueella on merkitty reitti, joka on kuusi kilometriä suuntaansa, yhteensä siis 12 kilometriä. Lähdin matkaan alkuillasta, puoli viiden maissa. Keskipäivä on turhan kuuma patikointiin, vaikka Matkassa polku olikin varsin varjoisa, välillä suorastaan viidakkomainen. Kivinen ja louhikkoinen polku kiemurtelee noin sadan metrin korkeudessa järven pinnasta. Polku on kapea, eikä todellakaan sovellu korkeanpaikankammoiselle. Välillä meinaa pelottaa, vaikka pahimmissa paikoin polulla onkin heiveröinen kaide - joka ei kyllä mitään auta, jos sattuisi jalka lipsahtamaan.

Maisemat ovat huikaisevan kauniit. Laskeva aurinko valaisee kanjonia ympäröivät vuoret taianomaisesti. Minnepäin tahansa katsooko, kaikkialla on kaunista. Järvellä, joka näyttää enemmänkin joelta, näkyy kanootteja, veneitä ja uimareita. Onpa joillakin eväätkin mukanaan. Patikoinnin jälkeen palkitsen itseni kylmällä oluella alueella sijaitsevassa ravintolassa. Matkalla bussipysäkille ostan vielä paahdetun maissin, väsyttää ihanasti. 

* * *

Matka Canyon is about a one-hour bus ride away from Skopje. The bus 60 took me there directly. There is a marked path, six kilometers each way. I started my hiking about 16.30. The afternoon is too hot for hiking, even the path goes near the forest - in some points it's almost like a jungle. The rocky path is about one hundred meters above Lake Matka. Actually, the lake looks more like a river because it´s so narrow. The path is also very narrow; I wouldn 't recommend it if you are afraid of heights. Even I'm scared every now and then, even there is a handrail on the path. However, I don't think that it would help much if you slip.

The landscape is stunning. The sun is setting and it illuminates the mountains beautifully. Wherever you look, it's magic. There are kayaks, boats and swimmers out there. Some people are even having a picnic on the makeshift beach. After hiking I rewarded myself with a pint in a local restaurant. On my way back to the bus stop, I bought a roasted corn on the cob. I felt happy and tired.