Delhin kautta kotiin. Kathmandun jälkeen Delhi vaikutti siistiltä, rauhalliselta ja vih- reältä. Myös intialaisten mielenlaatu oli täysin erilainen kuin nepalien - alusta alkaen kaipasin nepalien ystävällisyyttä ja rehelli- syyttä. Agrassa vierailimme Taj Mahal`ssa - hieno oli - ja Red Fortin linnoituksessa 47 asteen lämpötilassa.
Matkalla takaisin Agrasta Delhiin jouduimme kolariin kun taksimme törmäsi pyöräilevään vanhaan mieheen. Törmäyksessä häneltä katkesi käsi ja siitä seurasi sairaalareissu. Me suomalaiset olimme hyvin järkyttyneitä, kun taas intialaiset suhtautuivat asiaan hyvin hindumaisesti ja olkapäitään kohotellen: se oli sen miehen kohtalo. Niinpä, matkailu avartaa...
Jäähyväisten
aika myös suosikkikahvilalleni cafe Somalle, suloisille
tarjoilijapojille, maukkaalle linssikeitolle, ihanille mehuille ja
smoothieille. Nepalista jään kaipaamaan rentoa asennetta, joustavuutta, hallittua kaaosta, värejä, tuoksuja, halpoja hintoja, mehukkaita hedelmiä, dal bhat´ia, ystävällisiä ihmisiä, uteliaita lapsia ja ehkä niitä koiriakin...
Suomesta kaipaan raikasta ilmaa ja puhdasta vettä - ja tietenkin ystäviäni!
Jäähyväisten aika. Työskentely ESPAssa huovutustuotteita suunnitellen ja kehitellen on ollut antoisaa. Olen saanut tutustua epsalaisten kautta nepalilaiseen elämän- menoon ja vammaisten asemaan Nepalissa. Olen saanut heiltä niin paljon - paljon enemmän kuin itse kykenen koskaan antamaan heille. EPSAn perustaja ja vetäjä on Sangita Pant kuvassa kyykyssä oikealla. Ihailen hänen aikaansaannoksiaan ja määrätietoisuuttaan, kuinka moni pystyy samaan?
Lisää tietoja EPSAsta ja kuvia heidän tuotteistaan www.epsanepal.org
Garden of Dreams - keidas keskellä kaupunkia. Ei uskoisi olevansa Kathmandussa, kun astuu sisään puutarhaan. Melu ja pöly jäävät muurien ulkopuolelle ja rauha valtaa sielun. Voisi kuvitella olevansa Italiassa; sen verran puutarha on saanut vaikutteita Euroopasta. Alue on ollut alkujaan yksityisessä omistuksessa ja se oli päässyt rappeutumaan pahasti. Nykyään se on Nepalin valtion omistuksessa ja se on kunnostettu itävaltalaisten avustuksella entistä ehommaksi.
Puistossa on kauniita villoja, paviljonkeja, perkoloita, suihkulähteitä - sekä runsaasti erilaisia puita ja kasveja. Mm. ruusuja puistosta löytyy kymmeniä eri lajeja. Altaassa kellui vaaleanpunaisia lootuksia ja vedessä uiskenteli kaloja.
Parhaat ruuat löytyvät pienistä, halvoista paikallisista kuppiloista. Tähän Patanissa sijaitsevaan lounaspaikkaan jouduimme odottamaan pöydän vapautumista hetken aikaa. Ruokalistat ovat nepaliksi (myös kirjoitusasultaan) joten henkilökunnan heikon kielitaidon takia tilasimme annokset muiden asiakkaitten annoksia osoitellen. Ravintolan ulkopuolella on saviuuni, jossa rotit ja naanit paistetaan. Myös taikina tehtiin uunin äärellä; taatusti tuoretta. Yksinkertaista, herkullista - mitcho cha! Ja yksi annos maksoi noin 70 senttiä.
Viimeinen viikko Nepalissa ja ympyrä sulkeutuu. Sisareni ja isäni saapuivat Kathmanduun viime sunnuntainana ja viimeinen viikko vierähtää heidän kanssaan. Kuten ensimmäisissä postauksissa varmaan mainitsin, Nepalissa on kymmenen UNESCOn maailmanperintökohdetta ja täytyyhän heidän ne nähdä. Ja mielelläni lähden heille oppaaksi, paikat on sen verran hienoja, että kestävät toisenkin vierailun. Kuvassa olemme nousemassa Monkey temple´lle l. Swayambhunath´lle, kolmen pojankoltiaisen pelleillessä kanssamme.
