Ronda, Espanja

Vähän härkätaisteluista

Ronda on tunnettu rotkosta ja härkätaisteluista. Se on myös Espanjan onnellisin kaupunki ja sateisin paikka. Härkätaistelut ovat vanhojen herrojen huvia, nuorista vain 13% kannattaa härkätaisteluita. Härkätaistelut ovat saaneet EU:n kulttuuriperinnön aseman, joten ihan heti niitä ei olla lopettamassa. Kuningas Filipe VI on sanonut, että kun EU kieltää härkätaistelut, Espanja eroaa EU:sta. Meidän Kavevala on myös EU:n kulttuuriperintökohde.

Espanjan valtion kanavilla härkätaistelujen esittäminen on kiellettyä, mutta yksityiset kanavat niitä esittävät. Yritin katsoa, en kyennyt. Liian brutaalia oli. Vuosittain Espanjassa on 17 000 härkätaistelua, joista matador kuittaa noin 20 000 euron tilin.

Härkätaistelut alkavat dramaattisella paso doblella ja päättyvät härän kuolemaan. Siinä välissä matador avustajineen keikistelee areenalla upeissa kullatuissa ja kirjailluissa asuissaan, jotka painavat noin kuusi kiloa. Puku on päälle ommeltu, eikä sitä saa ilman puvustajaa päälle. Härkää ärsytetään raivon partaalle tökkimällä piikkejä ja seipäitä sen selkään ja kaulaan. Veri valuu ja kansa hurraa. Lopulta matador saapuu areenalle ja surmaa härän työntämällä miekkansa härän lapaluiden välistä suoraan sydämeen. Jos tämä tehdään taidolla, härkä kuolee heti. Aina näin ei käy, ja härkäparka kituu pitkän tovin ennen kuolemaansa. 

Vaikka härkä kellistäisi matadorin, joutuu se silti yleensä teuraaksi. Lihat myydään tai lahjoitetaan ruokalihoiksi. Rondassa perinneruokaa on ravo de toro, häränhäntäpata. On kuulemma herkullista kun sen annetaan muhia 6-7 tuntia miedolla lämmöllä. Ei kiitos.

Härkätaistelu on espanjalainen taidemuoto. Tappaminen ei ole taidetta, sanovat eläinsuojeluaktivistit.

Mijas Pueblo, Espanja

Mijas Pueblo - kylä kuin karkki

Tai kylä kuin kukkaruukku. Mijaksen talot ovat valkoisia ja kujat kapeita. Kaikkialla on siistiä; ei töhryjä seinissä, eikä roskia kaduilla. Ainoa kulkuneuvo, joka kujilla liikkuu, on kadunlakaisukone. Talojen seinustoja koristavat - yleensä siniset - kukkaruukut, ja niissä komeat kukkivat kukat. Vuoren rinteellä kun ollaan, täällä on ylä- ja alamäkiä, sekä tuhottomasti portaita. Onneksi portaat ovat kauniita, askel tuntuu kevyemmältä mosaiikkeja ihaillen.

Pilvet tulevat vuorenhuipun alapuolelle. Maisema ylös vuorelle on utuinen, suorastaan taianomainen. Yleensä niin kuiva ja karu maisema on nyt vihreä - kiitos DANA-myrskyn, joka riepotteli Espanjaa viime viikolla. Luonnolle sade teki hyvää, mutta liika on liikaa. Myrsky aiheutti tulvia ja mutavyöryjä, eikä kuolonuhreilta vältytty. Pohjoisemmassa, Valencian alueella, armeija on pestattu raivaustöihin ja paikalliset riensivät sankoin joukoin, omat lapiot mukanaan, auttamaan siivoustöissä. Mahtavaa yhteisöllisyyttä! Mutta sitähän espanjalainen arki on: yhteisöllisyyttä ja perhekeskeisyyttä.

Parin tunnin kävelyn ja kiertelyn jälkeen istahdin kaupungintaloa vastapäätä olevaan cafe Art'iin nauttimaan päiväkahvia pistaasikakun ja kermavaahdon kera. Pistaasikakku oli kuivakakku. Ei liian makea ja mukavasti isot pistaasimurut antoivat suutuntumaa. Vastapainoksi kermavaahto oli makeaa ja sileää. 

Kylässä on Maijan sulkaatehdas. Oikealta nimeltään Mayan Monkey Chocolate Factory. Tänään en päässyt tehdaskierrokselle enkä museoon, koululaiset olivat vallanneet paikan. Ulos he tulivat sulkaatehtaasta suut hymyssä ja suupielet suklaassa. Kädessään heillä oli omatekemät suklaapatukat kotiin viemisiksi. Ehkä minullakin ensi kerralla.