Waihou, Uusi-Seelanti

Sydneyn syke vaihtui maaseudun rauhaan noin sadan asukkaan Waihoun kylään. Wai tarkoittaa vettä ja hou tarkoittaa uutta. Waihou on noin 120 kilometriä Aucklandista ja Te Aroha, lähin pikkukaupunki, sijaitsee viiden kilometrin päässä. Kävelykierros kylässä oli hyvin nopea mutta sitäkin antoisampi. 

Ensimmäisenä piipahdin kylätalolla. Siellä on esiintymislava ja katsomo, kuin koulun jumppasali. Sunnuntaisin siellä kokoontui pyhäkoulu, mutta nyt sekin on loppunut, kun lapsia olisi tulossa vain yksi. Huomenna, maanantaina, siellä on konsertti ja teetarjoilu. Kuulemma paikallinen bändi treenaa ja esiintyy siellä ajoittain. 

Kylätaloa vastapäätä on kirkko, jonne ei myöskään riitä asiakkaita, jumalanpalveluksia ei enää ole. Hautajaisia kylläkin ja kuulemma häätkin ovat tulossa. Lorrie, joka emännöi kylätaloa, innostui tekemään sukupuuttoon kuolemassa olevia eläimiä ja kylän rakennuksia paperimassasta koronan aikaan.

Samassa risteyksessä on Waihou community hall eli astetta isompi ja virallisempi yhteisötila. Siellä voi harrastaa tae kwondoa, keilailua tai torvisoittoa. Ja sitä vastapäätä vanha postitoimisto, joka on nykyään asuintalo.

Kirkon lisäksi joka kylästä löytyy kapakka. Täällä kapakan vieressä on viinakauppa ja jonkinlainen vedonlyöntitoimisto. Myös yksi konttikahvila, joka oli sunnuntaina kiinni. Kylällä on oma rugbyoukkue, toivottavasti pääsen heidän kotiotteluunsa ennen joulutaukoa. Paikallinen kioskikauppa oli auki, ja sieltä saa kuulemaa parhaat ja lihaisimmat piiraat,  Oxford pie't. Ostan sieltä jäätelön ja istahdan kylänraitille sitä syömään. Paljon on liikennettä sadan asukkaan kylässä - taitaa tosin suurin osa olla läpikulkuliikennettä.

Sydney, AustralIa

Sydneyn ehdottomasti ikonisin ostoskeskus Queen Victoria Building eli QVB on varsinainen taidonnäyte. Lattiasta kattoon rakennus on täynnä upeita yksityiskohtia, jotka yhdessä muodostavat varsin mahtipontisen kokonaisuuden. Lasinen keskuskupoli, portaikot, lasi-ikkunat, valurautakaiteet, mosaiikkilattiat; toinen toistaan hienompia! QVB rakennettiin markkinapaikaksi markkinapaikan tilalle. Tosin nyt myynti- ja varastotilat olivat 186 metriä pitkässä loistokkaassa rakennuksessa, joka valmistui vuonna 1989. Vuotta aiemmin kuningatar Victoria oli juhlinut 60-vuotishallitsijajuhlaansa ja tätä kunnioittaen rakennus sain nimekseen Queen Victoria Market Building. Nimi lyheni vuosien varrella Queen Victoria Buildingiksi. Myyntitilojen ja teehuoneiden lisäksi rakennuksessa oli 500 paikkainen konserttisali, josta tuli myöhemmin Sydneyn kaupunginkirjasto. Rakennus on ollut purku-uhan alla, mutta onneksi kaupunki vuokrasi sen 80-luvulla malesialaiselle yritykselle 99 vuodeksi ja yritys kunnosti suojellun rakennuksen 86 miljoonalla dollarilla.

Kauniisti valoa läpäisevät lasi-ikkunat ovat täynnä symboleja. Alhaalla näkyy mm. Sydneyn kaupungin vaakuna. Lasi-ikkunat tuhoutuivat pommi-iskussa vuonna 1978. Naapurissa, hotelli Hiltonissa, pidettiin Kansainyhteisön kokous, jonne pommi-isku kohdistui. Australian ensimmäinen ja ainoa terroristi-isku. 

Joka vuosi QVB:iin nousee Australian korkein, 20 m, sisäjoulukuusi. Se alkaa toisesta kerroksesta ja tähti tuikkii neljännessä kerroksessa lasikupolin alla. Kuusi on saanut inspiraationsa Australian alkuperäiskasvista, wollemimännystä, joka on yksi maailman vanhimmista puista. Wollemi on yli 200 miljoonaa vuotta vanha ja täysikasvuisia puita on jäljellä luonnonvaraisesti vain 46 kappaletta. 

Myös koristeet ovat saaneet innoituksensa Australian luonnosta. Kuusessa on mm. 45 käsinkaiverrettua flanellikukkaa, jotka muistuttavat päivänkakkaraa mutta kuuluvat yllättäen samaan sukuun porkkanan kanssa.

Ensimmäisessä kerroksessa joulukuusen alla on Boomalli-aboriginaaliyhteisön tekemä installaatio. Siihen on kuvattu mm. sademetsää, Äitimaa ja albatrosseja värikkäin maalauksiin. Boomalli on vanhin aboriginaalien taideyhteisö, jonka päätehtävä on tuoda alkuperäiskansojen ääni kuuluville.

QVB:stä riittäisi juttua kirjaksi asti, tarinoita ja yksityiskohtia on loputtomiin. Kuten näistä mystisistä kierreportaista jotka eivät näytä johtavan mihinkään. Tai ovista, jotka ovat keskellä seinää, metrin korkeudella lattiasta. Mielenkiintoisin on ehkä kuningatar Elisabeth II:n - kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsen - kirjoittama salainen kirje Sydneyn asukkaille. Salainen siksi, että sen saa avata ja lukea vasta vuonna 2085. En taida olla sitä enää kuulemassa. Harmi.

Sydney, Australia

Viimeistä viedään. Istun Sydneyn lentokentällä, suuntana Uusi-Seelanti. Aamu oli kaunis ja mieli on vähän haikea. Mietin mitä kaikkea olen kokenut ja mikä on jäänyt kertomatta. Tässä joitakin huomioita:

Hotellit ovat baareja, nimeltään siis. Aikoinaan vain hotelleilla oli anniskeluoikeus, joten edelleenkin baarit ovat nimeltään hotelleja.

Kahvilat menevät kiinni arkisin kello 15. Su 13, jos avaavat ollenkaan.

Tuntemattomat ihmiset hymyilevät kadulla ja tervehtivät.

Yli 61 v maksavat vain 2,80 AU$/päivä matkustamisesta suur-Sydneyn alueella. Mulle yksi lyhyt matka maksaa saman.

Sydneyssä on mäkistä, siis ihan joka paikassa.

Säätiedotuksessa ilmoitetaan otsoonikerroksen määrä asteikolla 1-10. Täällä oloni aikana se on ollut 3,5-9, usein 9.

Katujen varsilla ei ole roskiksia mutta silti kaduilla ei ole ollenkaan roskia.

Ravintolassa laskua ei voi jakaa vaan koko seurueen lasku pitää maksaa yhdessä.

Ylipainoisia on vähän.

Queenslandin osavaltiossa voi ajokortin ladata puhelimeen.

Water dragon-lisko on suojeltu. Jos vahingoitat sitä tai siirrät sen muualle, voit saada AU$ 11 000 sakot.

Ruokakaupan itsepalvelukassalla on vaaka myös sillä tasolla missä pakkaat ostokset laukkuun. Jos et viivakoodin lukemisen jälkeen laita ostosta kassiin, ei lukija suostu toimimaan vaan herjaa että laita ostoksesi kassiin. Kerran laukussani oli jo valmiiksi tavaraa ja silloin itsepalvelukassa hälyytti myydä paikalle tsekkaamaan laukkuni.

Pyöräilijöitä on vähän ja koiria paljon. Suosituin koirarotu taitaa olla labradoodle.

Joulun aika on mangosesonkai. Tänä vuonna sato jäi kuitenkin pieneksi, johtuen lämpimästä talvesta.

Sydney, Australia

Sadepäivä. Joulukuussa alkaa Australian kesä ja siltä se tuntuu. Kesäsade. Eilen Sydneyssä oli lämmintä nelisenkymmentä astetta ja länsipuolella asteita oli 44. Tänään sitten lämpötila on pudonnut 23°C. Sateen lakattua päätin lähteä aamupäiväkahville Viiskulmaan, Fiveways-risteykseen Paddingtonn kaupunginosassa. Hissiin tuli lisäkseni kaksi muuta seuruetta; nainen koiransa kanssa ja isä kahden lapsensa kanssa. Viiskulmassa on sunnuntaina avoinna neljä kahvilaa ja kolme ravintolaa. Yllättäen koko hissiporukka suuntasi samaan kahvilaan, Baker Bar'iin. Euroopassa on kyllä maailman parhaat kahvilat - sekä herkuiltaan että ilmapiiriltään. Täällä vitriinissä on muutamat muffinssit ja keksit, kakut ja piirakat huutavat poissaolollaan. Mutta kahvin suhteen täällä ollaan hifistelijöitä, Viiskulmassa voiton vie cafe Padre. Ei riitä että kahvi on erinomaista, myös välineitten tulee olla teknisiä ja huippuluokkaa. Vaikka tykkään vahvasta, tummapaahtoisesta kahvista, on täkäläinen kahvi makuuni liian kitkerää. Mutta ei se juomatta jää. Alan pikkuhiljaa olla paikallisessa rytmissä ja menen päiväkahville hyvissä ajoin. Kahvilat menevät kiinni kello 15 ja ne pysyvät kiinni loppupäivän. Tylsää.

Talo jossa Frankie asuu, on nimeltään Whites, valkoiset. Rakennus on kuitenkin keltatiilinen, iso kompleksi. Se on ollut aikanaan varastorakennus, autohuolto ja taksiyhdistyksen tukikohta. Sittemmin se on muunnettu asuinrakennukseksi - New York style apartmets, kuten talon asuntoja markkinoidaan. Talossa on ovimies, Michael, joka huolehtii asukkaista ja rakennuksesta. Rakennus poikkeaa muista alueen asuintaloista. Täällä on ns. terassitaloja eli yleensä kaksikerroksisia taloja kylki kyljessä. Niissä on kauniit valurautaiset, pitsikoristellut aidat ja portit. -50-luvulle saakka alue oli slummia mutta eurooppalaisten siirtolaiset muutettua alueelle, alettiin taloja kunnostaa ja nykyään Paddingtonin alue on varsin keskuluokkaista.

Frankie on ollut vähän stressaantuneen oloinen, liekkö äitiä ikävä. Se syö hyvin vähän ja nukkuu paljon. Se itse päättää koska haluaa paijausta ja koska se haluaa olla lähellä. Kun se heittäytyy lattialle selälleen, tiedän että on rapsutusten aika. Mutta jos menen oma-aloitteisesti sitä rapsuttamaan, lähtee se loukkaantuneena pois. Kuitenkin tiedän, että läsnäoloni on sille tärkeää, se seuraa tarkkaan liikkeitäni. Sänkyyn se ei tule nukkumaan, mutta nukkuu lattialla sänkyni vieressä. Yöllä se seuraa minua vessaan kuin varjo. Annan Frankielle liian paljon herkkuja ja se on sallittua.

Sydney, Australua

Vähän tuli vietettyä itsenäisyyspäivän juhlaa suomalaisten Palvelupisteellä St. Paulin luterilaisessa kirkossa. Suomenlippu oli keskellä tarjoilupöytää ja tilaisuus aloitettiin presidentti Sauli Niinistön tervehdyksellä  ulkosuomalaisille. Niinistö sanoo mm. näin:

 

Moni teistä maailmalle muuttaneista on kenties eri elämänvaiheissa pohtinut omaa identiteettiään. Suomalaisuus ei sulje pois kansainvälisyyttä. Siinä missä olemme suomalaisia, olemme myös maailmankansalaisia. Kun erilaiset identiteetit elävät rinnakkain, monelle suomalaiselle yhdistävä tekijä on suomen kieli ja suomalaiset tavat.

Oma identiteettini muuttuu hieman, riippuen mistäpäin maailmaa sitä katsoo. Euroopassa ollessani sanon olevani suomalainen mutta esim. Amerikassa sanon olevani eurooppalainen. Joskus sanon olevani skandinaavi. En ole ulkosuomalainen, vaikka välillä siltä tuntuukin. Mielenkiinnolla kuuntelen ulkosuomalaisten mietteitä omasta identiteetistään. Äidinkieli on todella tärkeää, sitä pidetään yllä ja se halutaan siirtää omille lapsille. Suomalaiset kirjat ja lehdet kierrätetään, ne ovat haluttuja tuliaisia. Suomen passia arvostetaan ja kansalaisuus halutaan säilyttää. Onneksi kaksoiskansalaisuuden myötä se on nykyään helppoa. Suomalaisia arvostetaan kaikkialla maailmassa, meillä on maine rehellisinä ja ahkerina ihmisinä.

Australia-päivä on täällä suurin juhlapäivä. Ei ihan itsenäisyyspäivä (Australia on edelleen Iso-Britannian alaisuudessa) mutta kuitenkin kansallispäivä, 26.12. Tuona päivänä, vuonna 1788, britit astuivat Australian mantereelle ja valtasivat sen. Heille se oli ilon päivä, aboriginaaleille surun päivä. Australia-päivää juhlitaan mutta sitä myös kritisoidaan. Silloin on mielenosoituksia muistuttamassa siitä, että maa on ollut olemassa ennen eurooppalaisten saapumista. Ja yllättäen äärioikeistolaiset osoittavat tuolloin mieltään ei-eurooppalaislähtöisiä siirtolaisia vastaan. Hassua.

Kuka sitten on australialainen? Tuntuu että ei kukaan ja että samalla kaikki. Ainoastaan aboriginaalit ovat täältä peräisin, kaikki muut ovat tulleet muualta - tai ainakin heidän esi-isänsä ovat tulleet muualta. Olen kysynyt muutamilta australialaisilta miten ihmiset suhtautuvat siihen, että he ovat brittivankien jälkeläisiä (ensimmäiset eurooppalaiset asukkaathan täällä olivat pakkosiirrettyjä vankeja). Se on kuulemma kunnia, kuin sulka hatussa.

Multa on kysytty että millaista on australialainen ruoka. Ehkä sitä ei ole edes olemassa. Ne ruuat, mitä mainitaan aussiruuiksi, mm. lihapiiraat ja paisti, ovat lähtöjään Briteistä. Ehkä grillaaminen, ainakin se tuntuu olevan aussien kansallisurheilua. Sitten keksin sen: vegemite! En tosin ymmärrä, kuinka niin pahan makuinen jäte on saatu myytyä ihmisille! Jäte siksi, että levite valmistetaan oluen panemisen yhteydessä syntyvästä hiivajätteestä. Ja pahan makuinen siksi, että se on pahaa. Ihan käsittämättömän pahaa. Sitä sipaistaan ohut kerros voilla voidellulle paahtoleivälle. Juu, ei. Kuulemma jotkut käyttävät vegemitea pontikan valmistukseen, ehkä se toimii siinä paremmin.

Melbourne-Sydney, Australia

Hyvästi Melbourne, hellou Sydney! Tuntuu hyvältä lähteä Melbournesta. Otan überin Southern Crossin juna-asemalle. Aamulla ratikka kulkee puolen tunnin välein, en uskalla luottaa siihen, sen verran usein ne ovat jääneet tulematta. Julkisilla matka olisi kestänyt 1,5 tuntia mutta überillä matka kesti puolisen tuntia ja maksoi noin 40 euroa. Kuljettajalla oli maski kasvoilla; kuinka huomaavaista. Seuraavan kerran kun vilkaisin häntä, kaivoi hän hampaitaan hammastikulla - se siitä huomaavaisuudesta.

Juna-asemalla kyltit näyttivät kahteen eri suuntaan: laituri 1 ylös, laituri 1 alas. Hmmm. Regional- ja Metropolitanjunat. Kysyn virkailijalta, Regional on paikallisjuna ja Meteopolitan on paikallisjuna mutta kauemmaksi. Sydneyn-juna lähtee Regional-alueelta. Junan lähtiessä liikkeelle nuori tyttö saa hillittömän itku/paniikkikohtauksen. Onneksi hänen ystävänsä osaa tukea ja rauhoittaa. Tyttö jäi vahingossa junaan saattaessaan ystäväänsä. Nyt sitten alkoi setviminen missä tyttö saadaan junasta pois ja takaisin Melbourneen.

Heti kun pääsimme Melbournen ulkopuolelle, alkoi aurinko paistamaan. Turhan usein ei aurinkoa Melbouressa näkynyt. Matka kestää reilut yksitoista tuntia, onneksi junassa on ravintolavaunu. Tietenkin olen tehnyt eväät, ensimmäiset eväsleivät söin jo ennen junaan nousua Southern Crossin asemalla, sieltä ostetun aamukahvin kera. Lounaaksi ja päivälliseksi on pastasalaattia, päiväkahville keksejä ja vielä iltakahville leipäpalasia. Ja kaksi suomenkielistä kirjaa mukana. Kyllä kelpaa matkustaa!

Suurin osa maisemasta oli kumpuilevaa laidunmaata. Lampaat ja naudat laidunsivat suurina laumoina. Lähempänä Sydneyä maisema muuttui metsäiseksi ja tuotantoeläinten sijaan näkyi hevosia ja golfkenttiä. Kenguruja näkyi siellä täällä ja illan hämärtyessä kukkulan rinteellä istuskeli arviolta sata kengurua! Isot istuivat ja pikkukengurut hyppelivät. Olipa mahtava näky.

Kotona Frankie otti minut tyytyväisenä vastaan. Se kellahti heti selällensä ja vaati rapsutuksia. Ja niitä se saikin. Illan kissa kulki perässäni kuin varjo, taisi olla ikävä.

Jos junalla voisi matkustaa Australiasta Suomeen, matkustaisin!

Melbourne, Australia

Matkalla joulumyyjäisiin näin joulupukin. Parta liehui tuulessa ja kädessä pukilla oli lahjapaketti. Kävelin pukin ohi ja suuntasin The Indigenuos Art-myyjäisiin. Siellä oli alkuperäiskansojen tuotteita myynnissä, lähinnä taidetta ja perinteisiä käsityötuotteita. Tekijät edustivat eri heimoja, eri puolilta Australiaa mm. pohjoisesta Ramingining'stä, lännestä Ngurrawaanasta ja Torres Strait Island-saarilta. Myyjäisissä oli työnäytöksiä mm. perinteistä pistemaalusta, dot painting'iä . Kuvat muodostuvat pisteistä ja maalauksiin liittyy paljon symboliikkaa ja perinteitä. Symbolit ovat monitulkintaisia; sama symboli merkitsee eri asiaa eri heimoille. Mm. ympyrä voi kuvata leirinuotiota, lähdettä, kukkulaa... Monet maalauksiin liittyvät tarinat liittyvät aboriginaaleille tärkeään unimaailmaan.  Myyjäisissä oli työpajoja, joissa pääsi kokeilemaan aboriginaalien perinteisiä tekniikoita esim. korinpunontaa.

Melbournen suurimmat joulumarkkinat The Big Design Market järjestetään The Royal exhibition buildingissä. Isossa hallissa on yli 250 näytteilleasettajaa Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Tarjolla taidetta, käsitöitä, ruokaa ja juomaa. Tänne oli kuuden AU$ eli noin 3,75 € sisäänpääsymaksu. Kuninkaallinen näyttelyrakennus on päässyt UNESCO:n maailmaperintöluetteloon ja se on viimeisiä säilyneitä 1800-luvun näyttelyrakennuksia. Komea se onkin ja sen ylläpito on kallista ja vaativaa. Tällä hetkellä kerätään lahjoituksia kupolin maalauksen ja kipsikoristeiden kunnostamiseksi.