Sydney, Australia

Rushcutters Bay-Kings Cross-Finger Wharf-Kasvitieteellinen puutarha-Oopperatalo-Circular Quay-The Rocks

Nukuin ensimmäisen yön Sydneyssä hyvin eikä yhdeksän tunnin aikaero tuntunut missään. Outoa. Olin varautunut kunnon jet lagiin. Mutta kun virkeänä heräsin, päätin kävellä kotoa oopperatalolle. Matkaa tule kartan mukaan 3.8 km, mutta kun aina pitää kurkata kulman taakse, tsekata viehättävä kuja ja käydä pikaisesti lähellä näkyvässä puistossa, niin matkaa kertyi varmaankin viitisen kilometriä. Ja kun en malttanut lopettaa ooperatalolle vaan jatkoin siitä vielä eteenpäin, taisi kilometrejä kertyä muutama lisää. Sää oli mitä suotuisin, 23° ja leppoisan viileähkö tuuli. 

Rushcutters Bay on kaunis satama- ja puistoalue. Täällä lenkkeillään ja ulkoilutetaan koiria - joita Sydneyssä on paljon! - tai sitten vaan hengaillaan ruohikolla ja nautitaan kevätauringosta. Pyöräilijöitä on vähän, johtuen ehkä mäkisesta maastosta ja autoilijoitten valta-asemasta. Auringon vaaroista varoitellaan, Australia johtaa maailman ihosyöpätilastoja. Johtuneeko se sitten otsonikadosta vai Austraalian valtaväestön, brittisiirtolaisten vaaleasta ihosta.

Kings Cross on ihanan eloisa alue. Täällä riittää kahviloita ja ravintoloita, ja täällä näin Sydneyn ensimmäiset muraalit ja graffitit. Ilmapiiri on liberaali ja esim.seksuaalivähemmistöt viihtyvät Kings Crossilla. Kaupunginosa on ollut Sydneyn viihde- ja yöelämän keskus. Pandemian aikana monet teatterit ja klubit joutuivat sulkemaan ovensa ja boheemi alue on vuosien varrella keskiluokkaistunut ja sen myötä myös kallistunut ja ehkä vähän tylsistynytkin.

Woolloomooloo Finger Wharf eli Sormilaituri muistuttaa nimensä mukaisesti sormea. Satamarakennus on aikanaan, 1900-luvun alussa, ollut maailman suurin puurakennus. Pituutta sillä on 400 metriä ja leveyttä 63 metriä. Siirtolaiset ovat saapuneet tämän sataman kautta ja puuvallalastit lähteneet. Nykyään kalliit hotellit, ravintolat ja asunnot ovat vallanneet alueen.

Royal Botanical garden eli kuninkaallinen kasvitieteellinen puutarha on valtava alue Sydneyn keskustassa. Täällä on 15 erilaista aluetta ja kasveja hurjat 27 000 eri lajia! Tänään olin läpikulkumatkalla, toki istahdin puistonpenkille levähtämään ja nauttimaan puiston kauneudesta ja rauhasta. Tämä puisto ansaitsee uuden vierailun, ehkä jopa opastetun kierroksen.

Kun lentokone eilen laskeutui Sydneyyn, näin oopperatalon ilmasta käsin. Aika mykistyttävä näky. Vieressäni istuvan kolumbialaisen tytön kanssa nauroimme ja hihkuimme, olimme ylitsevuotavan innoissamme saamastamme ensivaikutelmasta. Sydneyn toivotti meidät kauniisti tervetulleiksi.

Sydneyn Oopperatalo ei paljon esittelyjä kaipaa. Se on Australian vierailluin kohde ja yksi maailman ikonisimmista rakennuksista.  Tanskalainen arkkitehti Jørn Utzon voitti suunnittelukilpailun ja rakennus valmistui vuonna 1973, kuudentoista vuoden rakentamisen jälkeen. Vuosittain täällä järjestetään noin 2500 tapahtumaa ja vierailijoita käy yli 4 miljoonaa. 

Rakennus on mielenkiintoinen ja joka puolelta erinäköinen. Vaikeaa oli valita vain yhtä kuvaa blogiin!

   

Circle Quay. Liikenteen solmukohta. Täältä kulkee bussit, junat, ratikka ja lautat bäjän joka suuntasn. Ruuhkainen ja meluinen alue. Äkkiä ohi.

Tässä olen matkalla Circle Quaylta The Rocksille. Taustalla näkyy Sydney harbour bridge, satamasilta, lempinimeltään Takkihenkari. Sama silta näkyy yllä olevassa oopperatalon kuvassa. Sillalle pääsee kiipeämään, ylös asti, sadan metrin korkeuteen. En tohtinut.

The Rocksin markkinat on aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Täällä on paljon taiteilijoita ja katuravintoloita, sekä Sydneyn vanhimmat pubit. Alue on vanhaa ja kaunista, paljon punaista tiiltä ja hiekkakivä. The Rocks tarkoittaakin kiveä. Markkinat jäävät osittain komean satamasillan alle ja täältä on upea merinäkymä opperatalolle saakka.

Sydney, Australia

Frankie odotti minua paapomaan ja silittelemään Paddingtonissa, Sydneyssä. Matka hänen luokseen kesti reilun vuorokauden. Lento Helsingistä Singaporen kautta Sydneyyn kesti 22 tuntia. Hurja aika, mutta yllättäen aika kivuttomasti matka sujui. Aikaerosta, 7 h, johtuen, minulla oli kaksi yölentoa. Hassua. Mutta perille pääsin aamulla seitsemältä ja lentokentältä olin ulkona puolessa tunnissa. Ei ollut tietoakaan Australian rajalla- tv-sarjan meiningistä; kaiken tein itse, yksikään virkailijaa ei lähestynyt minua. No, ketäpä keski-ikäinen suomalainen nainen kiinnostaisi. Emme taida olla potentiaalisia rikollisia tai systeemin väärinkäyttäjiä. 

Ensiksi ostin Opal-bussikortin ja sinne arvoa 50 dollaria eli 30 euroa. Tämä riittää viikoksi, vaikka kuinka paljon julkisilla matkustaisin. Matkat maksetaan matkan pituuden mukaan, ei vyöhykkeittäin kuten Helsingissä. Ensimmäisen bussimatkani taitoin kuitenkin lentokentän ilmaisbussilla ulkomaan terminaalista kotimaan terminaaliin. Sieltä kävelin ihanan viileässä aamussa Mascotin juna-asemalle, josta pääsin yhdellä vaihdolla Edgecliffin asemalle eli uudelle kotiasemalleni. Toki olisin päässyt ulkomaan terminaalista suoraankin junaan mutta silloin olisin maksanut junalipun lisäksi 16 dollaria lentokenttämaksua. Sen halusin välttää ja kävelyä kaipasin 22 tunnin lentokoneessa istumisen jälkeen.

Edgecliffin asemalta kartan kanssa kotiin, muutaman ylimääräisen mutkan kautta. Frankie otti minut vastaan uteliaasti, vaikkakin vähän pelokkaasti. Nopeasti meistä tuli kuitenkin kavereita. Repun purkaminen, suihku ja kahvia - siitä alkoi asettautuminen Sydneyn 'kotiini'. 

Iltapäivällä sain jo täällä asuvan ystäväni kylään. Kuulumisien vaihtoa ja pientä purtavaa. Kohta jo lähdimme tutustumaan Paddingtoniin ja sen lähiympäristöön. Kävelimme viehättävä ja rauhallisia pikkukatuja Oxford streetin ostoskadulle. Matkan varrelle mahtui useita pieniä putiikkeja; hienoja ja kalliita. Ei ihan halvinta seutu näytä tämä Paddington olevan. Kadut ovat siistejä, ei yhtään roskaa tai graffitia! Talot ovat kauniita ja persoonallisia kaupunkitaloja. Oxford streetin varrella on lauantaisin  Paddington market - ja tässä vaiheessa minulle selvisi että oli lauantai eikä perjantai. Perjantai oli kadonnut elämästäni taivaan tuuliin. Oli ihanaa kävellä, iltapäivällä aurinko alkoi paistamaan ja lämpötila kohosi 20 asteen tuntumaan. Jakarandat ja jasmiinit kukkivat. On kevät.

 

Kos, Kreikka

Kovin on ollut blogiköyhä kesä. Ja kuuma ja kostea. En malta odottaa kotiin pääsyä ja Suomen alkavaa syyssäätä. Vielä kaksi yötä. Kreikassa on uutisoitu vuosisadan tulvista, joita on esiintynyt pohjoisessa, lännessä ja idässä - ainoastaan Kos tuntuu säästyneen sateilta. Pisaraakaan vettä ei ole tullut sitten kesäkuun alun. Lämpötila on tippunut 40 asteesta 32 asteeseen, nyt jaksaa jo oleskella ulkona. 

Kos tuntuu jakavan ihmisiä; toiset tykkää, toiset ei niinkään. 

"Aika likainen ja nuhjuinen paikka kokonaisuudessaan."

"Paikkana Kos on ehkä jämähtänyt sinne 90 luvulle. Paikallisten ihmiset vaikuttivat melko kypsyneiltä. Monessa paikassa palvelu oli töykeää. Lapselta tuli itkukin tämän takia. Itsekin pahoitin mieleni useamman kerran. Tämä paikka on nähty ja varsinkin kuultu. Muuten kiva reissu."

"Mahtava lomakohde. Ystävällisiä ihmisiä ja hyvää ruokaa."

"Kos kaupunkina todella kiva kohde. Rauhallinen, muttei tylsä. Paljon nähtävää ja ihanat ruokapaikat ja vanhakaupunki tarjosi paljon kivoja kauppoja. Hyvät pyöräilyreitit ja ihana rantabulevardi."

Ihan kuin eri kohteissa olisivat nämä ihmiset käyneet. Mulle Kos edustaa vähän viime vuosituhannelle jämähtänyttä, köyhää ja likaista paikkaa, sisäsiittoisia ja epäsosiaalisia/muunneltua totuutta puhuvia ihmisiä. Eikä Dikeos-vuoristokaan kummoinen ole, häviää puoli kilsaa meidän Haltille korkeudessa. Aegeanmeri sen sijaan on kyllä kaunis. 

Parasta aina ja kaikkialla ovat tietenkin ihmiset - ne muutamat, joiden kanssa tulee hyvin juttuun. Suomalaisia syytetään aina jäyhiksi ja puhumattomiksi; sitä kosilaisetkin ovat. On vaikeaa päästä heidän kanssaan puheisiin, eikä small talk heiltäkään luonnistu. Ihan parasta tänä kesänä on ollut pyöräilyretket iltaisin. Välillä yksin, välillä ystävän mukana kissoja ruokkimaan.

Ehkä olen liian ankara Kosille. Ehkä aika kultaa muistot. Voi olla, että kylminä syysiltoina Suomessa, kaipaankin tänne takaisin.

Kos, Kreikka

Koronan ja kuumuuden jälkeinen elämä

Sain ilmastointilaitteen kotiini kaksi päivää sitten ja nyt olen kuin uusi ihminen. Tuntuu, että pystyn taas hengittämään eikä iho ole koko aikaa tahmea. Laitoin heti ilmastoinnin päälle dry- eli kuivausasentoon. Yön aikana laite oli imuroinut ilmasta 10 litraa vettä! Aivan uskomatonta. Ensimmäistä kertaa 1,5 kuukauteen nukuin hyvin, koko yön putkeen. Laite näytti lämpötilaksi illalla 32° ja aamulla "vain" 27 °. Olin onnellinen.

Kuumuuden lisäksi myös korona kuritti minua. Tauti oli lievä, kuin pieni flunssa, mutta kotona oli pysyttävä viisi päivää. Kun vihdoinkin pääsin ulos, tuntui kuin uusi elämä alkaisi. Valitettavasti korona oli ennen ilmastointia - tai ehkä hyvä niin. Kuumuuden ja jatkuvan hikoilun myötä ehkä pöpöt poistuivat elimistöstäni nopeasti.

Täynnä energiaa täytin jääkaapin, pesin hikiset lakanat, pesetin autoni, kävin kampaajalla ja kasvohoidossa. Kuin olisin kuoriutunut ulos vanhasta nahastani. Energiaa oli kun pienessä kylässä.

Toimistolle palattuani kaikki tiesivät sairastumisestani, vaikka olin kertonut asiasta vain toimiston pomolle - luottamuksella. Hyvin kreikkalaista. Puolet porukasta kiersi minut kaukaa ja puolet tuli halaamaan ja kysymään vointiani. Ihmiset ovat sitten niin käsittämättömän erilaisia. 

Omassa uudessa energiassani unohdin kuinka väsyneitä monet kollegat ovat. Kesäkausi on puolessa välissä ja nyt alkaa monella uupumus näkyä. Kreikkalaiset tekevät kesällä pitkää päivää ja viikossa on enintään yksi vapaapäivä. Eihän kukaan jaksa sellaista loputtomiin, vielä 2,5 kuukautta olisi jaksettava. Täällä on ollut erityisen kuuma kesä, eikä kuumuudelle näy loppua. Onneksi tuulee. Pari päivää sitten taivaalle ilmestyi pilviä. Olin ihmeissäni että mitä nuo harmaat hattarat oikein ovat, pilviä kun ei ollut näkynyt pariin kuukauteen. Mutta nopeasti ne häipyivät Turkin suuntaan ja taas aurinko porottaa täydeltä taivaalta.

Plati, Kreikka

Vihdoinkin pääsin astumaan Platin autiosaaren maaperälle. Kymmeniä kertoja olen ajanut laivalla saaren ohi ja haaveillut pääseväni sinne. Tänään sitten meidän retkilaiva vaihtui ja tämä uusi paatti ankkuroitui Platin saarelle laituriin - aiemmin ollaan vaan pysähdytty saaren ulkopuolelle uimataukoa varten. Lisäksi eräs sukellusopas, joka oli pienen porukkansa kanssa saarella, tiesi Pyhän Nikolauksen kirkon avaimen säilytyspaikan ja vähän kuin bonuksen, pääsin vierailemaan kirkossa sisällä.

Platin saarella on kirkon lisäksi autiotalo. Kreikkalais-italialainen kirjailijapariskunta rakensi talon saarelle, meni naimisiin kirkossa ja muutti Platille - ilman venettä. Ilmeisesti ei mennyt kovin hyvin, sillä ensimmäisen talven jälkeen mies oli kuulemma alkoholisoitunut, pari erosi ja molemmat muuttivat saarelta pois. Nyt pihalla vaeltelee vuohia ja talo ränsistyy. Toivottavasti kirjoittivat edes kirjan kokemastaa niin ei mennyt talvi hukkaan Platilla.

Kirkko on kaunis ja siisti. Kaikki kirkot Kreikassa ovat kauniita ja siistejä! Kuka näistä oikein huolehtii, varsinkin autiolla saarella? Sisällä on hienoja ikoneja ja yhdessä tuohuksessa palaa tuli. Muutama liturgia täällä kuulemma pidetään vuodessa. 

Yläkuvassa kivitalo näkyy taustalla.

Kos, Kreikka

Kesän pakollinen kissapostaus. Yläkuvan kissa on kunnossa ja voi hyvin. Sattui vaan haukottelemaan just kun kuvan nappasin. Lähdin kahdeksan aikoihin illalla pyöräilemään Kosin kaupunkiin. Päivälämpötila on ollut muutaman päivän 40. Illaksi oli vähän viilentynyt, mutta kuuma on edelleenkin, ei kuitenkaan enää paahtavan kuumaa kuten päivällä. Liityin ystäväni seuraan kun hän lähti ruokkimaan kissoja. Kävimme kolmessa paikassa, annoimme kissoille ruokaa ja juomaa. Kissat tunnistivat hänet jo kaukaa ja juosta jolkottivat ruokapaikalle. Yksi kissoista oli kesy, entinen lemmikkikissa. Muut arastelivat ja pysyivät pienen matkan päässä. Tämä lemmikkikissa kieltäytyi muuttamasta perheen mukana uuteen paikkaan. Vaikka se kopassa kuljetettiin uuteen kotiin, vaelsi se aina takaisin vanhalle kotitalolle. Täällä se on onnellinen ja siitä pidetään huolta. Kissakanta on pienentynyt Kosilla, kiitos eläinsuojeluyhdistysten. Niille voi soittaa ja kertoa leikkaamattomista kissoista. Vapaaehtoiset hakevat kissat ja vievät ne eläinlääkärille leikattavaksi. Samalla napsastaan pala pois korvasta, näin tiedetään että se on leikattu.

Toinen ruokintapaikka on vanhan elokuvateatterin sisäänkäynnillä. Teatteri on lopettanut toimintansa vuosia sitten, mutta edelleenkin sisällä näkyy tuoleja ja viitteitä elokuvista. Harmi, että kaunis talo on päästetty rapistumaan. Kos vaikuttaa köyhältä saarelta. Täällä on paljon ränsistymään jätettyjä taloja - miksi näin, syytä en tiedä. Ehkä rahat ovat loppuneet tai sitten perikunta ei pääse yksimielisyyteen perinnöstään. Myös keskeneräisiä rakennusprojekteja on paljon. Surullinen näky. 

Kos on riippuvainen turismista. Entä sitten jos turistit eivät enää halua tulla nykyään niin kovin kuumaan Kreikkaan? Koronan aikaan Kreikan valtio tuki runsaasti matkailualan yrittäjiä ja työntekijöitä. -70-luvulla moni luopui maanviljelystä ja muutti rannikolle töihin hotelleihin ja ravintoloihin. Tästä on muistona tyhjiä vuoristokyliä, kuten Agios Dimitros. Ja kuten aiemminkin olen sanonut; surullista ettei saarella ole enää juurikaan omaa ruuan tuotantoa; suurin osa hedelmistä ja vihanneksista tulee tänne manner-Kreikasta. Mutta kissat saivat ruokansa ja voivat lähteä täydellä mahalla yöjuoksuillensa.

Zia, Kos

Ehkä vähän suottakin mollasin Zian kylää edellisessä postauksessani. (Zia on siis kuuluisa kauniista auringonlaskustaan.) Onhan sillä puolensa. Auringonlaskusta en ehtinyt nappaamaan kuvaa, mutta yllä kuva jälkimainingeissa. Aurinko laskee noin kello 20.30 ja Zian kylä alkaa täyttyä vierailijoista kuuden aikoihin. Ostoksia, illallinen, auringonlasku. Kylä on tyhjä taas kymmeneltä. Sitä ennen on armoton vaeltaminen autoille ja bussit jyräävät kylän läpi. Kaksi paikallisbussia lähtee illalla kylästä kaupunkiin ja sesonkiaikaan ne ovat niin täynnä, etteivät kaikki mahdu kyytiin. Osa jää odottamaan takseja, joita ei täällä turhan montaa ole. Taitaa monella ilta venähtää suunniteltua pidemmäksi.

Ziassa asuu ympäri vuoden noin 60 asukasta. Kosin saarella asukkaita on 33 000+ ja autoja huikeat 80 000. Suurin osa autoista on vuokra-autoja. Viime kesänä niitä ei ollut riittävästi ja tänä kesänä niitä on liikaa. Koskaan ei ole hyvä. Taitaa kaikki saaren ruuhkat keskittyä Ziaan. Yllättävän hyvin liikenne täällä muuten sujuu. Missään muualla en ole nähnyt stop-merkkiä liikenneympyrässä, mutta Kosilla sellainen on. Kuinkahan moni turisti sen ehtii huomata? Täällä on kiinnitetty huomiota liikenneturvallisuuteen ja saarta halkovan päätien nopeus on laskettu 70 - ja paikoin jopa 50 - km/tunti. Eipän noita rajoituksia kukaan taida noudattaa, ehkä joku turisti. Kaikki saaren poliisit taitavat olla lentokentällä, ei heitä muualla näe. Kesäisin Kreikan mantereelta siirretään niin poliiseja kuin terveydenhuollon henkilöstökin pienille saarille. Silti heitä ei tunnu olevan missään riittävästi. Myös hotellit ja ravintolat kärsivät työvoimapulasta. Paljon tänne tulee työntekijöitä mm. Bulgariasta ja Albaniasta. Enemmänkin saisi tulla. Mikä lienee turismin kohtalo, kun kukaan ei enää halua palvella, kaikki haluavat vaan olla palveltavina.