Frankie odotti minua paapomaan ja silittelemään Paddingtonissa, Sydneyssä. Matka hänen luokseen kesti reilun vuorokauden. Lento Helsingistä Singaporen kautta Sydneyyn kesti 22 tuntia. Hurja aika, mutta yllättäen aika kivuttomasti matka sujui. Aikaerosta, 7 h, johtuen, minulla oli kaksi yölentoa. Hassua. Mutta perille pääsin aamulla seitsemältä ja lentokentältä olin ulkona puolessa tunnissa. Ei ollut tietoakaan Australian rajalla- tv-sarjan meiningistä; kaiken tein itse, yksikään virkailijaa ei lähestynyt minua. No, ketäpä keski-ikäinen suomalainen nainen kiinnostaisi. Emme taida olla potentiaalisia rikollisia tai systeemin väärinkäyttäjiä.
Ensiksi ostin Opal-bussikortin ja sinne arvoa 50 dollaria eli 30 euroa. Tämä riittää viikoksi, vaikka kuinka paljon julkisilla matkustaisin. Matkat maksetaan matkan pituuden mukaan, ei vyöhykkeittäin kuten Helsingissä. Ensimmäisen bussimatkani taitoin kuitenkin lentokentän ilmaisbussilla ulkomaan terminaalista kotimaan terminaaliin. Sieltä kävelin ihanan viileässä aamussa Mascotin juna-asemalle, josta pääsin yhdellä vaihdolla Edgecliffin asemalle eli uudelle kotiasemalleni. Toki olisin päässyt ulkomaan terminaalista suoraankin junaan mutta silloin olisin maksanut junalipun lisäksi 16 dollaria lentokenttämaksua. Sen halusin välttää ja kävelyä kaipasin 22 tunnin lentokoneessa istumisen jälkeen.
Edgecliffin asemalta kartan kanssa kotiin, muutaman ylimääräisen mutkan kautta. Frankie otti minut vastaan uteliaasti, vaikkakin vähän pelokkaasti. Nopeasti meistä tuli kuitenkin kavereita. Repun purkaminen, suihku ja kahvia - siitä alkoi asettautuminen Sydneyn 'kotiini'.
Iltapäivällä sain jo täällä asuvan ystäväni kylään. Kuulumisien vaihtoa ja pientä purtavaa. Kohta jo lähdimme tutustumaan Paddingtoniin ja sen lähiympäristöön. Kävelimme viehättävä ja rauhallisia pikkukatuja Oxford streetin ostoskadulle. Matkan varrelle mahtui useita pieniä putiikkeja; hienoja ja kalliita. Ei ihan halvinta seutu näytä tämä Paddington olevan. Kadut ovat siistejä, ei yhtään roskaa tai graffitia! Talot ovat kauniita ja persoonallisia kaupunkitaloja. Oxford streetin varrella on lauantaisin Paddington market - ja tässä vaiheessa minulle selvisi että oli lauantai eikä perjantai. Perjantai oli kadonnut elämästäni taivaan tuuliin. Oli ihanaa kävellä, iltapäivällä aurinko alkoi paistamaan ja lämpötila kohosi 20 asteen tuntumaan. Jakarandat ja jasmiinit kukkivat. On kevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti