Larnaka, Kypros

Vanhaa ja uutta rinnakkain, enemmän kuitenkin vanhaa. Täältä saisi loma-asunnon halvalla. Kaupunkikuva on enimmäkseen rähjäinen. Paljon huonokuntoisia ja epäsiistejä rakennuksia. Välillä tuntuu että vain luonto on täällä kaunis - sitä ei ihminen ole vielä täysin tuhonnut.

Larnakassa on kivoja kahviloita, tosin tyhjillään päiväsaikaan. Lämpötila on 32 astetta ja ilmankosteus vieläkin suurempi kuin Ayia Napassa, joten kukapa päivällä jaksaisi ulkona oleskella jos ei ole pakko.

Vanhat varastorakennukset ovat saaneet uuden elämän.

Larnakassa on hauska Salt & Pepper Museum eli Suola & Pippuri-museo. Museon perustaja haluaa esitellä ja ylläpitää pientä ja tärkeää osa arkielämästämme.

Turkkilainen kortteli päättyy Larnakan keskiaikaiseen linnakkeeseen, joka on rakennettu 1300-luvulla. Siellä on museo ja sisäpiha toimii tapahtumien näyttämönä.

Illalla kaupunki herää eloon. Ravintolat täyttyvät paikallisista 

turisteista, rantakadulla on ravintoloita vierivieressä ja lähikujilta löytyy pikkukauppoja.

Auringonlaskun aikaan rantakin näyttää kauniilta. Larnakassa on hiekkarannan sijaan  mutaranta, ei kovin kaunis eikä jalallekaan kovin miellyttävä. Mutta siellä monet viihtyvät aurinkoaottaen ja kalastaen.

Paralimni, Kypros

Bussilippu Paralimniin maksoi 1,50 euroa. Bussi kierteli ja kaarteli lomakylässä ja puolen tunnin kuluttua saapui Paralimni-nimiseen pikkukaupunkiin. Lähdin tänne silmälasiostoksille, halpaa kun on. Varsinainen Sulo Vilen. Piti ihan tarkistaa montako asukasta täällä on: 15 000. Sillä pieneen kaupunkiin nähden täällä on paljon silmälasiliikkeitä, ainakin seitemässä kävin. Ja opin senkin että Protaras, lomakylä jossa asun, on Paralimnin kaupunginosa. Yllätyin taas kun kaikkialla on niin nuhjuista ja jokseenkin rumaa. Tyhjät liiketilat tekevät kaupunkikuvasta vieläkin ankeamman.

Kävin juomassa kyproslaisen kahvin Pyhän Annan kirkon kupeessa. Kyproslainen kahvi tarjoillaan pienestä kupista ja sen pitäisi olla vahvaa - ei ollut. Kahvin kanssa tulee aina lasi vettä. Tarinan mukaan siksi vettä, koska muinoin vihamiehet surmattiin laittamalla heidän kahviinsa myrkkyä. Ja kun kahviin lorautti tipan vettä, alkoi se poreilemaan jos siinä myrkkyä oli. Mutta ehkä nykyään tuodaan lasillinen vettä kahvin kanssa koska on vaan niin kuuma.

Kahvilasta lähdin bussiasemaa kohti kuumalla ja kapealla kadulla kävellen. Kuulen, kun joku huutaa "Hello miss Aurinko" eli "Hei neiti Aurinko". Hetken lyö tyhjää, eihän kukaan tunne minua täällä. Sitten huomaan vanhassa pölyisessä Opelissa hotellini (jossa siis asun ensimmäisen viikon) taloudenhoitajan tutun hymyn ja käden huiskutuksen. Naurattaa. Aina joku tuntee.

Silmälaseja en (vielä) ostanut, en oikein löytänyt mieleisiä kehyksiä. Hinta tosin houkuttaa. Suomessa saan pulittaa kaksiteholaseista yli tonnin, täällä ne lähtisivät 350 eurolla. 

Protaras, Kypros

Nyt ollaan massaturismin ytimessä. Tästähän täällä on kyse; auringosta, hiekkarannasta ja altaasta. Ja ehkä vähän juomisesta ja syömisestä. Juominen siksi ensiksi että se tuntuu tänne tulevilla olevan tärkeämpää kuin syöminen. Täältä löytyy McDonald´s, Starbucks, Pizza Hut, KFC ja Lidl. Täytyy myöntää että Lidlin täällä olo oli iloinen yllätys. Aiemmissa paikoissani, Skiathoksella ja Pargassa ei oikein ollut ruokakauppoja, ainoastaan ylihintaisia minimarketteja. Nyt Lidlistä saa `oikeaa` ruokaa, tuttua ja turvallista, edulliseen hintaan. Ja onneksi noitten kansainvälisten brändien joukosta löytyy vielä muutama paikallinen meze- ja kebab-ravintola. 

Kyproksella on aika väljää, venäläiset puuttuvat. Aiempina vuosina venäläisiä on ollut 40% turisteista, joten nyt erityisesti hotellit ovat hätää kärsimässä. Monet eivät ole avanneet oviansa tänä kesänä ollenkaan, ja monet ravintolat ja kaupat ovat lopettaneet toimintansa. Protaras muistuttaa hieman kulahtanutta -70-luvun ostoskeskusta itäisen Helsingin lähiössä. Britit ovat täällä äänekkäin kansanryhmä - ja juopunein. Tuntuu että bileet eivät lopu koskaan, aina joku vaan jaksaa. Ensi viikolla muutan Agia Napaan. Siellä päästään tositoimiin, täällä Protaraksessa bilettäminen on kuulemma harrastelijoiden touhua.

Meri on täälläkin kaunis ja rannat siistejä. Se varmaan riittää monelle. Lämpöä on noin 32 astetta ja kosteusprosentti on korkea. Tuntuu ettei keho saa tarpeeksi happea ja tämä ilmanala tekee olon väsyneeksi ja kropan raskaaksi. Ilma ei juurikaan viilene aamulla tai illalla, välillä  merituuli tuo hetken helpotuksen. Ihanaa olla sisällä! 

'

 

 Parga, Kreikka

Pargan rantakatu on keskeinen paikka kaupungissa. Päivisin aika rauhallinen, iltaisin täynnä turisteja. Rannassa on kymmeniä ravintoloita, mutta perinteistä kreikkalaista tavernaa en täältä onnistunut löytämään. Vanha kaupunki nousee ylös rannasta ja sieltä löytyy lisää ravintoloita ja myös kauppoja; lähinnä matkamuistomyymälöitä. Ylhäällä kukkulalla on 1200-luvulla rakennettu Venetsialainen linnoitus, nyt raunioina. Kukkulan toisella puolella on Valtosin ranta aurinkotuoleineen ja vesiaktiviteetteineen. 

Krionerin ranta sijaitsee vanhan kaupungissa. Siitä pääsee uimaan läheiseen saareen, jossa on Neitsyt Marialle pyhitetty kirkko. Ravintolat on lounasaikaan tyhjillään, turistit eivät kuulemma käytä enää rahaa samalla tavalla kuin aiemmin. Taitavat muutenkin olla päiväsaikaan retkillä ja rannoilla.

Green Bakery-leipomo/kahvilasta tuli suosikkipaikkojani. Se sattui sopivasti työmatkani varrelle ja iltapäivällä väsyneenä se houkutteli herkuillaan, erityisesti baklavallaan. Myös perinteiset feta- ja pinaattipiiraat tuli testattua ja hyviksi havaittua. Leipomoita Kreikassa tuntuu olevan kaikkialla ja kaikissa suurin piirtein sama valikoima.

Ankkuriaukio on keskeinen paikka. Se kohdalta lähtevät venetaksit ja päiväristeilijät Joonianmerelle. Yhden kalastusaluksen olen satamassa nähnyt. Vesitaksilla oli kiva mennä Valtosin rannalle, kolmella eurolla, ja näin välttyä muutamasta sadasta rappusesta kukkulan yli. Vielä viime vuonna tästä lähti laiva Korfulle mutta ei enää tänä kesänä. Nyt pitää mennä Igumenitsaan, jonne matkaa on vain 45 kilometriä mutta silti paikallisbussi köröttelee sinne toista tuntia pikkukylien kautta kulkien.

Pargassa maanantai ja perjantai ovat toripäiviä. Rantakadun lisäksi kylällä on yksi pääkatu, Livada Spyrou. Mutta paras maamerkki on läheinen taksiasema. Pargassa on pula takseista ja hinnat ovat nousseet 15-20% viime kesästä. Tolpalla on usein jono asiakkaita ja kun taksi saapuu, jaetaan se samaan suuntaan menevien kesken. Hintaahan ei jaeta, vaan kuljettaja veloittaa jokaiselta seurueelta erikseen saman hinnan. Taksien markkinat, maksa tai kävele.

Pargassa riittää mäkiä ja rappusia. Pienet kujat ovat viehättäviä ja vanha kaupunki on valjastettu turismille. Täällä vain kaksi ravintolaa ja vain yksi marketti on avoinna ympäri vuoden. Toinen marketti löytyy kolmen kilometrin päästä keskustasta. Kaupunki on siisti, mitä nyt rähjäisiä taloja siellä täällä odottaa kunnostajaa.

Korfu town, Korfu

Korfun kaupunki, Korfu town tai Kerkyra. Kaikki käy. Paikka on kaupunki ja tuntuu kaupungilta. On vanha ja uusi kaupunki, molemmat mielenkiintoisia. Täällä on historiaa ja nykypäivää, elämää ympäri vuorokauden ja vuoden. Historiallisten museoiden ja linnoitusten lisäksi täällä on kulttuurielämää; teatteri, sinfoniaorkesteri ja designareita. 

Vanhan kaupungin keskusta on aikamoinen turistirysä, ihan kuin missä päin maailmaa, tai ainakin Kreikkaa, tahansa. Paljon  matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita. Yksi kunnon marketti löytyy ja se on aina täynnä turisteja ja paikallisia. Vanhan kaupungin laitamilla on paikallista asutusta, eikä siellä turistit liiku. Talot ovat varsin rähjäisiä ja asukkaat iäkkäitä. Asunnot ovat pieniä ja lapsiperheet muuttavat muualle kaupunkiin isompiin asuntoihin. Rappusia riittää, ylös ja alas. Autolla tänne on turha tulla mutta skoottereilla pääsee kapeita katuja kulkemaan.

Ilahduin, kun törmäsin Corfu design route-QR-koodiin erään kahvilan ikkunassa. Sivustolta löytyi seitsemän paikallista käsityöläistä ja designaria. Niitten lisäksi törmäsin muutamaan muuhunkin, jotka olisivat voineet kuulua joukkoon Tässä kuvakooste muutamista tuotteista, joita pääsin ihailemaan.

Perinteiset kreikkalaiset sandaalit kuuluvat oikeutetusta kreikkalaiseen ja korfulaiseen designiin. Nykyään löytyy paljon värivaihtoehtoja ja -yhdistelmiä, ja myös uusia malleja tulee jatkuvasti lisää. Yhdet sandaalit ostin ja väsyneenä unohdin muovipussin kahvilaan ja sinne sandaalit jäivät. Ehkä ne on nyt jonkun toisen ilona.

Corfoot tekee pieniä ja pehmeitä tossuja ja töppösiä. Liikkeeseen astuessani pikkuihminen pelkissä vaipoissa toivotti minut tervetulleeksi valloittavalla hymyllään. Ihan paras mainos ja maskotti liikkeelle!

Salty bag eli suolainen laukku. Nämä laukut on tehty käytetyistä purjeista, ihanaa kierrätystä ja materiaalin uudelleenkäyttöä. Ihania olivat myös laukut, mutta ei kuitenkaan mulle niin täydellisiä, että mitään olisi lähtenyt mukaani. 



Siinä on saippua poikineen. Saippuatehtaassa tunnelma on kuin vuosisadan takaa. Työmenetelmät eivätkä -välineet ole tainneet muuttua sitten tehtaan perustamisen, v. 1850. Ostin yhden oliiviöljysaippuan, jolla voi pestä kasvot hellästi ja hoitavasti. Ihan kiva, mutta saippua jäi samaan pussiin kuin sandaalitkin ja jonkun muun iloksi.

Dioni Mararakin studioon The Fourth letter`iin eksyin ensimmäisenä iltana. Lähdin tutustumaan vanhaan kaupunkiin, enkä osannut enää takaisin hotellilleni. Dioni näytti ystävälliseltä ja hänen studio/myymälänsä kauniilta, niinpä astuin sisään ja kysyin häneltä ohjeita hotellille. Olihan mulla kännykkä mukana mutta liekkö sitten vanhan kaupungin kujat niin kapeita ja talot niin korkeita, ettei kartta päivittynyt. Olen usein todennut että mulla on Joensuu-syndrooma. Koska olen kasvanut ruutukaavalla, viivasuorat kadut sekä 90 asteen kadunkulmat ovat piirtyneet tiukasti mieleeni. En osaa suunnistaa näillä kaartuvilla ja sokkeloisilla kujilla. Joensuun lisäksi ainoa kaupunki missä pärjään luontevasti, on New York.

Seuraavan iltana osasin reitin takaisin Dionin myymälään. Edellisenä iltana ei enää energia riittänyt shoppailuun, joten halusin palata tänne uudelleen virkeänä. Yhdet hopeiset korvakorut ostin. Laitoin ne heti korviini, ne ovat minulla vieläkin.

Korfu, Kreikka

Enää Pargasta ei kulje lauttaa suoraan Korfulle. Jouduin menemään tunnin matkan bussilla Igumenitsaan ja sieltä 1,5 tunnin lauttamatkan Korfulle. Lautalla oli vielä sisällä maskipakko ja kun maskia ei ollut, sujui matka leppoisasti laivan ulkokannellakin. Kaikkiaan menomatkalle tuli hintaa kymmenisen euroa. Hotellia en ollut etukäteen varannut, ajattelin että löytyyhän niitä. Ensimmäinen hotelli, jossa kävin, Konstantinopolis, sijaitsi vanhassa satamassa ja siellä oli vapaana vain yksi kolmen hengen huone. Päätin jatkaa matkaa ja kysellä muistakin hotelleissa huoneita ja hintoja. Vanhassa kaupungissa oli tietenkin pieniä hotelleja ja majapaikkoja - kaikki täynnä. Kävi klassisesti; palasin lähtöruutuun ja otin huoneen Konstantinopolista, 98 euroa/yö. No, tilaa on nyt riittävästi, parvekkeelta merinäköala ja vanha kaupunki nurkan takana - olen tyytyväinen. 

Corfu town on iso kaupunki verrattuna Pargaan tai Skiathokseen. Pargassa on 2000+ asukasta ja täällä, pelkästään Korfun kaupungissa, on liki 40 000 asukasta. Täällä ihan eksyy kun aiemmissa kohteissa on tottunut kävelemään yhtä ja samaa katua eestaas. Kaupunki hurmaa minut rappioromantiikallaan; vanhat talot ovat rempallaan mutta niin viehättäviä!

Tänään mittari näyttää 37 astetta. Epäilin sen paikkaansapitävyyttä mutta kun kollega viestitteli Lefkaksella olevan 42 astetta, niin uskoin sen todeksi. Nyt alkaa siestallakin olemaan merkitystä. Kuka hullu jaksaa olla liikkeellä keskellä kuumaa päivää!

Anthoussa, Kreikka

Asun Pargan 'kaupungin" ja Anthousan kylän puolivälissä oliivipuiden siimeksessä ja kaskaitten äänekkään sirkutuksen ympäröimänä. Kaupunki lainausmerkeissä siksi, että suomalaiselle 2000 + asukkaan Parga on kylä mutta paikallisille kaupunki, puheessa jopa city. Ja Pargan vähätteleminen kyläksi loukkaa kotiseudustaan ylpeitä pargalaisia.

Anthoussa on pikkuruinen kylä Pargan ja Ali Pashan linnoituksen välillä, oliivirinteillä. Kylä herää eloon kesäisin ja kymmenisen ravintolaa avaa ovensa. Talvella yhtään ravintolaa ei ole täällä auki, ainoastaan Parga cityssä kaksi ravintolaa pitää ovensa avoinna ympäri vuoden. Ainoa supermarket on Anthousassa, Pargassa ei ole kuin minimarketteja ja nekin talven kiinni. 

Anthoussaan tuo turisteja linnoitus ja vesimyllyt. Minijunat kulkevat 8 kertaa päivässä tästä ohi ja pysähtyvät hetkeksi kylälle. Aamuisin täällä tapaa lähinnä aamulenkillä tai -kahvilla olevia turisteja. Päivälämpötila on 33° eikä aamu/ilta ole juurikaan viileämpi. Paikallisetkin tuskailevat helteen kanssa. Viisikymppisten lapuudessa tällaisia hellepäiviä oli kesässä muutama, nyt hellettä saattaa olla kaksi kuukautta putkeen. Ei hyvä.

Anthoussan kylästä ja hautausmaalta on upeat näkymät ylös linnoitukselle ja alas merelle. Ei hullumpi paikka viettää elämänsä ja/tai ikuisuus.