Korfu town, Korfu

Korfun kaupunki, Korfu town tai Kerkyra. Kaikki käy. Paikka on kaupunki ja tuntuu kaupungilta. On vanha ja uusi kaupunki, molemmat mielenkiintoisia. Täällä on historiaa ja nykypäivää, elämää ympäri vuorokauden ja vuoden. Historiallisten museoiden ja linnoitusten lisäksi täällä on kulttuurielämää; teatteri, sinfoniaorkesteri ja designareita. 

Vanhan kaupungin keskusta on aikamoinen turistirysä, ihan kuin missä päin maailmaa, tai ainakin Kreikkaa, tahansa. Paljon  matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita. Yksi kunnon marketti löytyy ja se on aina täynnä turisteja ja paikallisia. Vanhan kaupungin laitamilla on paikallista asutusta, eikä siellä turistit liiku. Talot ovat varsin rähjäisiä ja asukkaat iäkkäitä. Asunnot ovat pieniä ja lapsiperheet muuttavat muualle kaupunkiin isompiin asuntoihin. Rappusia riittää, ylös ja alas. Autolla tänne on turha tulla mutta skoottereilla pääsee kapeita katuja kulkemaan.

Ilahduin, kun törmäsin Corfu design route-QR-koodiin erään kahvilan ikkunassa. Sivustolta löytyi seitsemän paikallista käsityöläistä ja designaria. Niitten lisäksi törmäsin muutamaan muuhunkin, jotka olisivat voineet kuulua joukkoon Tässä kuvakooste muutamista tuotteista, joita pääsin ihailemaan.

Perinteiset kreikkalaiset sandaalit kuuluvat oikeutetusta kreikkalaiseen ja korfulaiseen designiin. Nykyään löytyy paljon värivaihtoehtoja ja -yhdistelmiä, ja myös uusia malleja tulee jatkuvasti lisää. Yhdet sandaalit ostin ja väsyneenä unohdin muovipussin kahvilaan ja sinne sandaalit jäivät. Ehkä ne on nyt jonkun toisen ilona.

Corfoot tekee pieniä ja pehmeitä tossuja ja töppösiä. Liikkeeseen astuessani pikkuihminen pelkissä vaipoissa toivotti minut tervetulleeksi valloittavalla hymyllään. Ihan paras mainos ja maskotti liikkeelle!

Salty bag eli suolainen laukku. Nämä laukut on tehty käytetyistä purjeista, ihanaa kierrätystä ja materiaalin uudelleenkäyttöä. Ihania olivat myös laukut, mutta ei kuitenkaan mulle niin täydellisiä, että mitään olisi lähtenyt mukaani. 



Siinä on saippua poikineen. Saippuatehtaassa tunnelma on kuin vuosisadan takaa. Työmenetelmät eivätkä -välineet ole tainneet muuttua sitten tehtaan perustamisen, v. 1850. Ostin yhden oliiviöljysaippuan, jolla voi pestä kasvot hellästi ja hoitavasti. Ihan kiva, mutta saippua jäi samaan pussiin kuin sandaalitkin ja jonkun muun iloksi.

Dioni Mararakin studioon The Fourth letter`iin eksyin ensimmäisenä iltana. Lähdin tutustumaan vanhaan kaupunkiin, enkä osannut enää takaisin hotellilleni. Dioni näytti ystävälliseltä ja hänen studio/myymälänsä kauniilta, niinpä astuin sisään ja kysyin häneltä ohjeita hotellille. Olihan mulla kännykkä mukana mutta liekkö sitten vanhan kaupungin kujat niin kapeita ja talot niin korkeita, ettei kartta päivittynyt. Olen usein todennut että mulla on Joensuu-syndrooma. Koska olen kasvanut ruutukaavalla, viivasuorat kadut sekä 90 asteen kadunkulmat ovat piirtyneet tiukasti mieleeni. En osaa suunnistaa näillä kaartuvilla ja sokkeloisilla kujilla. Joensuun lisäksi ainoa kaupunki missä pärjään luontevasti, on New York.

Seuraavan iltana osasin reitin takaisin Dionin myymälään. Edellisenä iltana ei enää energia riittänyt shoppailuun, joten halusin palata tänne uudelleen virkeänä. Yhdet hopeiset korvakorut ostin. Laitoin ne heti korviini, ne ovat minulla vieläkin.