Marrakesh, Marokko

Djemaa El F-na

Niinhän se on, että ne asiat joita eniten odottaa, aiheuttavat usein suurimman pettymyksen. Kuvittelin matkani kohokohdaksi Marrakeshin öisiä ruokamarkkinoita Djemaa El F-Naan aukiolla. Mielessäni ne olivat isot, värikkäät, tuoksuvat - täynnä höyryä. Mutta toisin kävi. Ruokakojuja on suht vähän ja kaikissa oli tarjolla samat grillatut lihavartaat. Muissa kojuissa myytiin hedelmämehuja 10 dirhamilla eli eurolla sekä taateleita, pähkinöitä ja mausteita. Aukiolla oli myös musiikki- ja tanssiesityksiä ja niissäkin oli vain rahastuksen maku. Olipa siellä apinoitakin häkeissä jos joku turisti haluaisi ikuistaa itsensä niitten kanssa pientä maksua vastaan. Varsinaista sirkusmeininkiä.

Kävely torilla oli vielä ahdistavampaa kuin kiertely Medinassa. Ihan jatkuvasti joku oli hihassa kiinni - ihan kirjaimellisesti. Kun en pysähtynyt kuuntelemaan kaupustelijoita, tarttui yksikin poika hihaani kiinni ja repi kimononi rikki. Arabiaa osaavani tuttuni, amerikkalainen tyttö, kertoi, että kun hän kulkee Medinassa eikä huomioi kaupustelijoita, huutelevat he rivouksia hänen peräänsä. Ihan käsittämätöntä. Tuskin huutelevat moisia paikallisille naisille, miksi sitten turisteille? Ihan kuin minulla ei olisi mitään ihmisarvoa täällä, ainoastaan jokin ihmeellinen välineellinen arvo.

Tulipahan käytyä ruokatorilla. Eikä toista kertaa tarvitse mennä. Mutta matka jatkuu kohti uusia pettymyksiä (siis pessimistihän ei pety, joten nyt ei nyt aseteta rimaa liian korkealle).

Marrakesh, Marokko

Ensivaikutelmia Medinasta

Vaikka kotoani Medinaan eli vanhaan kaupunkiin on vain parin kilometrin matka, taittuu se mukavimmin taksilla. Päivällä aurinko on polttavan kuuma, liikenne meluisaa ja ilmassa on paljon saasteita ja pölyä. Taksin saa helposti lennosta ja usein siellä istuu jo muita matkustajia. Kuljettaja ottaa asiakkaita kyytiin, mikäli kaikilla on sama suunta. Samaan aikaan voi olla kolmekin taksamittaria raksuttamassa. Pyrin sopimaan hinnan etukäteen ja yleensä yksi suunta Medinaan maksaa 15-20 dirhamia eli noin 1,5-2 euroa. Jos kyydissä on muita turisteja, juttua riittää, mutta paikalliset ovat mieluummin hiljaa. Englannilla täällä pärjää kohtalaisen hyvin ja vähäinenkin ranskan kielen taito auttaa huimasti.

Medina on UNESCOn suojelukohde ja se on valtavan laaja alue. Karkeasti arvioituna sillä on sekä pituutta että leveyttä noin 4 kilometriä. Siellä on toreja ja aukioita sekä satoja kilometrejä pieniä kujia. Tunnelma on ajoittain kuin Tuhannen ja yhden yön tarinoissa. Kauppiaat ovat ryhmittyneet tuotteitten mukaan: yhdeltä kadulta löydät mausteet, toiselta nahkatuotteet ja kolmannelta korut. Myyjät ovat varsin aggressiivisia eikä eteenpäin pääse montaakaan metriä, etteikö joku huutelisi perään. Täällä ei parane olla ystävällinen, silloin on pulassa eikä matka etene. Tänään laitoin aurinkolasit silmilleni välttääkseni katsekontaktien syntymisen. Muutenkin vaaleana suomalaisena täällä on kuin huutomerkki; aina erotun joukosta. Ärsyttävää. Suomalainen mielellään haluaisi vähän tyhjää tilaa ympärilleen ja välttää turhan keskustelun vieraitten kanssa.

Tänään minut ryöstettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Ja ihan klassisesti. Olin ottamassa valokuvaa kännykälläni ja takaa tuleva moottoripyöräilijä - tai oikeastaan takana istunut nuori mies - nappasi kännykän kädestäni. Eipä siinä mitään ehtinyt tehdä. Hetkessä mopo oli kaasuttanut tiehensä ja kadonnut nurkan taakse. Lähellä ollut taksi nappasi minut kyytiinsä ja lähti ajamaan poikien perään. Ihan kuin olisin ollut James Bond -elokuvan takaa-ajokohtauksessa. No, eihän siellä kapeilla ja ruuhkaisilla kujilla autolla pääse moottoripyörän perään. Mutta kaunis ele kuljettajalta ja kyydissä olleelta vanhalta rouvalta. He luovuttivat ja jättivät minut poliisilaitoksen eteen, jonne menin tekemään rikosilmoituksen.

Marrakesh, Marokko

Leo ja Saddam Hussein

Kuinka olinkaan kaivannut sinistä taivasta Suomen harmauden jälkeen! Myös lämpö helli ihanasti hipiääni kun astuin lentokentältä ulos. Marrakeshin lentokenttä oli erittäin rauhallinen, siisti ja kaunis. Tosin rauha loppui lyhyeen kun lähdimme ajamaan kohti kaupunkia. Liikenne miljoonakaupungissa vaikuttaa hieman luovalta, ei kuitenkaan täysin kaoottiselta. Rakennukset ovat punasävyisiä; laki kuulemma määrää niin. Kukaan ei enää muista mistä moinen laki on saanut alkunsa, mutta talot näyttävät satumaisilta. Marrakeshiä kutsutaankin Punaiseksi kaupungiksi. Asun Guelizissa - vaaleanpunaisessa kerrostalossa - keskustan uudella puolella, jota Villa Nouvelleksikin kutsutaan. Ikkunoista näkyy kaunis (punainen) rakennus, jossa on upeat takorautaiset parvekkeet ja ihastuttavan koristeelliset ikkunat. Saddam Husseinin omistama talo kuulemma. Kuten viereinen valtava hotellikin. Saddamin kukistumisen jälkeen talot ovat jääneet tyhjilleen ja nyt niitä vartioi koiralauma, joka haukkuu yöt ja nukkuu päivät. Marokko on kuulemma varsinainen paratiisi rahanpesijöille. Lait ja käytännöt mahdollistavat rikollisen toiminnan ja se näkyy katukuvassa yhä enenevässä määrin.

Minun koirani, Leo, on varsinainen diiva. Se tuo minulle vaatteitansa ja pyytää pukemaan ne ylleen. Sitten se patsastelee ylpeänä ja onnellisena ympäriinsä valitsemassaan asussa. Aamukävelyn perusteella marokkolaiset eivät ole koiraihmisiä. Monet aikuiset pelkäävät pientä havannankoiraa ja kiertävät sen kaukaa. Pienet lapset ihailevat sitä, mutta aikuiset vetävät heidät pois Leon läheltä. Länsimaissa olen tottunut ihaileviin katseisiin koiraa ulkoiluttaessani, mutta täällä katseet kuvastavat enimmäkseen inhoa. Koirat kuuluvat maaseudulle ja sielläkin ne ovat paimen- tai vahtikoiria. Mutta onneksi lähikahvilan La Focusin omistaja pitää koirista ja Leo on siellä tervetullut vakioasiakas.

Oli muuten todella kylmä aamu. Vaikka eilen päivälämpötila lähenteli kolmeakymmentä, aamulla asteita oli kymmenisen. Yöllä lämpötila voi laskea nollaan.

Edinburgh, Iso-Britannia

Viimeiset kuvat ja tunnelmat Edinburghista

Kuin olisi muinaiseen Kreikkaan saapunut. Calton Hilliltä on hienot näkymät kaupungin yli merelle ja nummille saakka. Kuvassa näkyvää pylväikköä kutsutaan täällä pilkkanimellä National Disgrace eli Kansallinen Häpeä, sillä rakennus ei ole koskaan valmistunut. Alunperin National Monument´ia alettiin rakentamaan niitten skottien muistomerkiksi, jotka menehtyivät Napoleonia vastaan käydyissä sodissa. Rakentaminen loppui 1829 rahan puutteeseen.

Edinburghin korkein kohta on Holyroodin kukkulan huippu, Arthur`s Seat. Se on sammunut tulivuori ja kohoaa 250 metrin korkeuteen. Sinne kulkee useampi vaellusreitti; voit valita helpon reitin ja kulkea muinaista laavavanaa pitkin tai sitten vaikeimman kautta, kohtisuoraa reittiä suoraan ylöspäin.

Princes Street on keskustan uuden puolen vilkkaimpia ostoskatuja. Sen varrella sijaitsee myös Scottish National Gallery.

Teviot Row House on Edinburhin yliopiston oppailaskunnan omistama rakennus, jossa on kaunis ja tunnelmallinen kirjastobaari eli The Library Bar. Vuonna 1889 rakennettu osuuskuntatalo oli lajissaan maailman ensimmäinen.

Edinburghissa tuntuu olevan festivaaleja joka lähtöön. George Square Gardens-aukiolla on iltaisin Jazz ja blues-festivaali ja päivällä sinne levittäytyvät ruokarekat Food festivalin tiimoilta.

Leithin kaupunginosa sijaitsee noin kaksi kilometriä keskustasta koilliseen, meren rannalla. Täällä on laiturissa entinen kuninkaallinen alus The Royal Yacht Britannia. Alus on käynyt Suomessa vuonna 1976, kuningatar Elisabeth II:n valtiovierailulla. 

Edingburgh, Iso-Britannia

Edinburghin vanha kaupunki on tiiviisti rakennettu. Talot ovat vieri vieressä ja suurin osa niistä on viisikerroksisia. Tilan loppuessa, taloihin rakennettiin kellarikerroksia, joihin majoitettiin kaupungin köyhimpiä asukkaita; usein ne olivat irlantilaisia vierastyöläisiä. Nykyään nuo kellariasunnot ovat haluttuja. Niiden pienet pihat ja sisäänkäynnit ovat hyvin viehättäviä.

Edinburgh, Iso-Britannia

Edinburgh Jazz and Blues Festival

Edinburghissa rakennetaan parhaillaan elokuussa järjestettävää, maailman suurinta festivaalia, Edinburgh International Festivalia. Se keskittyy enimmäkseen korkeakulttuuriin ja sen rinnalle on kasvanut hieman rennompi ja poikkitaiteellisempi The Fringe. Kaikkaan Edinburghissa on tuon kolmen viikon aikana tuhansia esityksiä ja reilusti yli 100 000 vierailijaa. Tämän vuoden ohjelmasta bongasin myös suomalaisen esiintyjän, Hanna Tuulikin. Yksi The Fingen erikoisimpia esityksiä kautta aikojen lienee ollut wc-tiloissa esitettävä teos, joka pohdiskeli mitä naiset tekevät vessassa. 

Mutta ennen sitä, täällä on kymmenen päivän mittainen Edinburgh Jazz and Blues Festival. Joka päivä on kymmeniä esityksiä useissa eri paikoissa. Tarjolla on jazzin ja bluesin lisäksi salsaa, swingiä, bossanovaa, elektroonista musiikkia... sekä myös luentoja ja rentoa yhdessäoloa. Jazz Gardenissa tulee helposti juttuun muitten kanssa ja siellä voi nauttia vaikka lounasta esitysten välillä. Halloumihampurilaisen voimalla jaksoin kaksi konserttia perätysten ja Norrien luennon jazzfestareiden historiasta. Illalla oli tarkoitus mennä vielä kuuntelemaan DJ:tä ulkotapahtumaan, mutta erehdyin paikasta ja päädyin tanssahtelemaan Rumba de Bodasin tahtiin. Ei huono vaihtoehto sekään.

Havana Swing

GD Jam

Norrien jazzluento

Edinburgh, Iso-Britannia

The Meadows

Yleensä kävelen Jawbone walk eli Leukaluu -nimistä kujaa pitkin kotoa kaupunkiin, The Meadowsin eli Niityn halki. The Meadowsilla on pituutta noin puolitoista kilometriä ja leveyttä kolmisensataa metriä. Se on avoin nurmikenttä ja sitä halkoo useita lehmuskujia. Ruoholla on sallittua kävellä, istuskella, grillata, ulkoiluttaa koiria vapaana, pelailla ja hengailla muuten vaan. Se onkin yksi kaupungin suosituimpia puistoja. Valitettavan monet kaupungin pienistä puistoista on lukittuja ja niihin on pääsy vain lähitalojen asukkailla. Vuonna 1827 The Medowsista tehtiin suojelualue, eikä sinne voi rakentaa. Puisto tuli koko kansan käyttöön 1800-luvun puolivälissä.    

Ainoa poikkeus rakentamisen suhteen tehtiin vuonna 1886, jolloin nurmelle rakennettiin valtava lasipaviljonki. Edinburghissä järjestettiin tuolloin The International Exhibition of Industry, Science and Art eli Kansainvälinen teollisuus-, tiede- ja taidenäyttely. Toisen maailman sodan aikaan puisto muuttui valtavaksi, 500 palstaa käsittäväksi  siirtolapuutarha-alueeksi, jossa asukkaat kasvattivat ruokansa. 

Puiston laidalla sijaitsee vanhoja sairaalarakennuksia. Nykyään ne on remontoitu asunnoiksi ja taustalle rakennetut uudet lasiarkkitehtuuria edustavat rakennukset muodostavat mielenkiintoisen kontrastin niiden kanssa. Asunnot ovat kuulemma niin kalliita, ettei paikallisilla ole niihin varaa. Kiinalaiset ovat tulleet tännekin ja sijoittajat omistavat suurimman osan asunnoista. Asuntojaan he vuokraavat suureen hintaan kiinalaisopiskelijoille, joita Edinburghissa on paljon. Mahtava sijainti, varsinkin kun talojen takana on Edinburghin yliopiston kampus.

Täältä olen löytänyt myös oman keitaani, kahvila Pavilionin. Se on rento hippikahvila, jonne koiratkin ovat tervetulleita. Pihalla on eriparia olevia pöytiä ja tuoleja, nurmellakin voi kahvinsa nauttia. Heidän nettisivuillaan on vain yksi lause: Don´t expect too many posts - we´re too busy running the cafe! (Älä odota päivityksiä - meillä on kiire hoitaa kahvilaa!)

Illan hämärtyessä puiston valtaavat paikalliset tulitaiteililjat. Oli lumoavaa katsella viilenevässä illassa tulenpyöritystä ja tulitanssia. Tähän on hyvä lopettaa tämä päivä.