keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Marrakesh, Marokko




Ensivaikutelmia Medinasta


Vaikka kotoani Medinaan eli vanhaan kaupunkiin on vain parin kilometrin matka, taittuu se mukavimmin taksilla. Päivällä aurinko on polttavan kuuma, liikenne meluisaa ja ilmassa on paljon saasteita ja pölyä. Taksin saa helposti lennosta ja usein siellä istuu jo muita matkustajia. Kuljettaja ottaa asiakkaita kyytiin, mikäli kaikilla on sama suunta. Samaan aikaan voi olla kolmekin taksamittaria raksuttamassa. Pyrin sopimaan hinnan etukäteen ja yleensä yksi suunta Medinaan maksaa 15-20 dirhamia eli noin 1,5-2 euroa. Jos kyydissä on muita turisteja, juttua riittää, mutta paikalliset ovat mieluummin hiljaa. Englannilla täällä pärjää kohtalaisen hyvin ja vähäinenkin ranskan kielen taito auttaa huimasti.

Medina on UNESCOn suojelukohde ja se on valtavan laaja alue. Karkeasti arvioituna sillä on sekä pituutta että leveyttä noin 4 kilometriä. Siellä on toreja ja aukioita sekä satoja kilometrejä pieniä kujia. Tunnelma on ajoittain kuin Tuhannen ja yhden yön tarinoissa. Kauppiaat ovat ryhmittyneet tuotteitten mukaan: yhdeltä kadulta löydät mausteet, toiselta nahkatuotteet ja kolmannelta korut. Myyjät ovat varsin aggressiivisia eikä eteenpäin pääse montaakaan metriä, etteikö joku huutelisi perään. Täällä ei parane olla ystävällinen, silloin on pulassa eikä matka etene. Tänään laitoin aurinkolasit silmilleni välttääkseni katsekontaktien syntymisen. Muutenkin vaaleana suomalaisena täällä on kuin huutomerkki; aina erotun joukosta. Ärsyttävää. Suomalainen mielellään haluaisi vähän tyhjää tilaa ympärilleen ja välttää turhan keskustelun vieraitten kanssa.

Tänään minut ryöstettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Ja ihan klassisesti. Olin ottamassa valokuvaa kännykälläni ja takaa tuleva moottoripyöräilijä - tai oikeastaan takana istunut nuori mies - nappasi kännykän kädestäni. Eipä siinä mitään ehtinyt tehdä. Hetkessä mopo oli kaasuttanut tiehensä ja kadonnut nurkan taakse. Lähellä ollut taksi nappasi minut kyytiinsä ja lähti ajamaan poikien perään. Ihan kuin olisin ollut James Bond -elokuvan takaa-ajokohtauksessa. No, eihän siellä kapeilla ja ruuhkaisilla kujilla autolla pääse moottoripyörän perään. Mutta kaunis ele kuljettajalta ja kyydissä olleelta vanhalta rouvalta. He luovuttivat ja jättivät minut poliisilaitoksen eteen, jonne menin tekemään rikosilmoituksen.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti