Aptera, Kreeta

Apteran rauniot Paliokastron kukkulalla, Hanian lähellä, ovat hyvin säilyneet ja alue on suht laaja. Apteran kaupunkivaltio perustettiin vuonna 700 eea ja se kukoisti viidennnellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Sen tuhoksi koituivat maanjäristykset ja lopulta, 800-luvulla, arabivalloittajat. Nimensä se on saanut joko Artemis-jumalan mukaan tai Delphi Pteras-sankarin mukaan. Legenda taas kertoo, että nimi tulee muusien ja seireenien taistelusta. Hävittyään taistelun, seireenit menettivät siipensä ja heistä tuli Aptera eli siivettömät.

Aluetta on aikoinaan kiertänyt 3 480 metriä pitkä muuri. Alueen sisäpuolella on sekä julkisia että yksityisiä rakennuksia, ulkopuolelle jäi kaksi hautausmaata. Kaupunkiin johti kivetty tie ja portilla oli merkittävien asukkaitten patsaita korkeilla jalustoilla. Kuvassa yksityiskodin rauniot eli rakennusta kiertäneen terassin pylväät. 

Apteran teatteri on huikea akustiikaltaan. Kun seisoo näyttämön keskellä, tuon pienen pisteen päällä, on kuin puhuisi mikrofoniin ja ääni kantautuu kauas kuin se tulisi kovaäänisistä. Todella ihmeellinen efekti. Millainenkahan äänimaailman on mahtanutkaan olla alueen kukoistuksen aikaan, kun kaikki rakennukset ja rakenteet olivat kunnossa? 

Kylpylä on rakennettu suurelta osin maan sisään, ja varmaankin siitä johtuen se on hämmästyttävän hyvin säilynyt. Alueen kaksi vesisäiliötä keräsivät sadeveden ja kanavia pitkin vesi johdettiin sekä kaivoihin että kylpylöihin. 

Apteran raunioitten alapuolella sijaitsee turkkilaisten 1800-luvun loppupuolella rakentama Koulesin linnoitus. Se on turvannut Vamosin rotkon ja Soudanlahden kautta tapahtunutta liikennöintiä Haniaan. Linnoitus on hyvässä kunnossa, kiitos turkkilaisten käsityötaidon, ja se on palvellut 1900-luvulla mm. kyläkouluna.

Koulesin linnoitus on suojellut rannalla olevaa Intzedin linnoitusta, jonka päätarkoitus on ollut sataman puolustaminen. Sittemmin linnoitus on toiminut vankilana, jossa on pidetty poliittisia vankeja ja kuolemaantuomittuja. Nykyään linnoitus on avoinna vain kahtena päivänä vuodessa, 14. ja 15. joulukuuta, Eleftherios-pyhimyksen juhlapäivänä. Taustalla, pienessä saaressa, näkyy Soudan linnoitus.

Kotimatkalla pysähdyin ihailemaan alhaalla siintävää Hanian kaupunkia. Bonuksena kuvaan pääsi myös tienvarrella ruokaa etsimässä ollut ketterä vuohi.

Akrotiri, Kreeta

Seitan Limani

Mikäpä olisikaan parempi paikka lopettaa Akrotirin kierros kuin kaunis ranta. Päivä oli hieman viileä ja puolipilvinen, joten kuvittelin että saan käydä uimassa kaikessa rauhassa. No, väärinpä taas luulin. Ranta oli täynnä ihmisiä ja lisää vaan oli menossa. Tyydyin ostamaan paahdetun maissintähkän paikalliselta papparaiselta ja istahdin kivelle sitä nakertamaan, ja ihailemaan jylhää näkymää. 

Seitan Limanin nimi tulee turkkilaisesta seitan -sanasta, jotka kirjaimellisesti tarkoittaa saatanaa. Limani on kreikkaa ja tarkoittaa satamaa eli rannan nimi on siis Saatanallinen satama. Ranta on muodostunut jyrkkien marmorikallioiden väliin ja vesi siellä on kirkkaan turkoosia. En tiedä miksi ja miten, mutta sileä valkoinen hiekka on tuotu rannalle läheisestä louhoksesta rotkoa pitkin. Hiekkaa lukuunottamatta alue on karua ja kivikkoista.

Matka halki Akrotirin niemiman johdatti Chordakin kylään, jossa oli aivan ihana pikkuruinen taverna ja matkamuistomyymälä. Ylhäällä vuoren huipulla sijaitsi ylhäisessä yksinäisyydessään sympaattinen Agios Spiridonin kirkko. 

Akrotiri, Kreeta

Gouverneto Monastery eli Enkelten Valtiattaren (Neitsyt Marian) luostari

Gouverneton luostari on kuin mini-Agia Triada; samaan tyyliin rakennettu, ainoastaan pienempi. Gouvernetokin on rakennettu Venetsialaisen linnoituksen muotoon ja keskellä pihaa on kirkko. Luostari on rakennettu 1500-luvulla  ja aikoinaan sitä on asustanut 60 munkkia. Luostarissa on 50 keljaa eli munkin kammiota, mutta nykyään siellä asuu vain viisi munkkia. Tämäkään luostari ei ole välttynyt ottomaanien valloitukselta, Kreetan vapaussodalta tai toisen maailmansodan melskeeltä. Sodan aikaan siellä on sijainnut mm. saksalaisten tukikohta.

Satuimme vierailemaan luostarissa Saint Georgen juhlapäivänä. Portista sisään astuttuamme saimme palan kuminalla maustettua leipää, pienen palan juustopiirasta ja lusikallisen siemeniä. Nämä kuulemma symboloivat kasvua ja kuolemaa. Istahdimme luostarin muurille nauttimaan symbolista välipalaamme ja katselimme kun paikallisia valui kirkkoon. Mitään emme seremoniasta ymmärtäneet ja pysyttelimme hieman kauempana, ettemme häiritsisi tapahtumaa. Ihmetyksemme herätti hopeinen rasia, jossa oli pääkallo. Ihmiset kävivät ohikulkiessaan suutelemassa pääkallon lakea. Ehkä kallo on luostarin perustajan Saint John Xenosin kallo?

 

Arkoudospilios Cave eli Karhuluola

Luostari sijaitsee rauhallisella paikalla noin 260 metrin korkeudessa merenpinnasta. Sieltä lähtee kivikkoinen polku kohti merenrantaa ja matkan varrella, noin 15 minuutin patikoinnin  päässä, on Arloudospiliosin luola. Luola on toiminut muinaisina aikoina temppelinä ja se on omistettu Artemis-jumalalle, joka voi ottaa halutessaan karhun muodon. Alla olevassa kuvassa voi nähdä karhun hahmon, jotkut kuitenkin näkevät siinä Neitsyt Marian. Legendan mukaan Neitsyt Maria kivettyi nähdessään karhun juovan vettä säiliöstä, jättäen näin luolassa asuneet munkit janoisiksi.

Polkua olisi voinut tallustaa vielä puolen tunnin verran alaspäin ja päätyä Katholikon luostariin. Polku oli kuitenkin sen verran kivikkoinen ja jyrkkä, ettei narusandaaleissa sinne ollut menemistä. Ehkä sitten ensi kerralla.

Akrotiri, Kreeta

Agia Triada -luostarin myymälä

Agia Triadan luostarissa asuu vain yksi munkki ja yksi kokelas. Lähiseudun luostarien mukit käyvät töissä Agia Triadan luostarissa ja siellä on  myös työtekijöitä ja vapaaehtoisia. Ison luostarin pyörittäminen ja ylläpitäminen on varmasti kallista. Luostari hankkii tuloja mm. viinin- ja oliivinviljelyllä ja tuotteitten jalostamisella. Nyt on viininkorjuu käynnissä ja kuukauden kuluttua alkaa oliivienkorjuu. 

Tuotteita myydään luostarin omassa myymälässä, joka on kaunis tila kaariholveineen ja viinikellareineen. Myymälässä pääsee maistelemaan asiantuntijan opastuksella viinejä, oliiviöljyjä ja balsamietikoita vaalean leivän kera. Erityisen mielenkiintoisia olivat balsamicot, joita oli mm. hunajalla tai yrteillä maustettuja. Myymälässä on myös yrttejä, oliiveja, hunajaa ja saippuoita myynnissä - kohtuuhintaan. Litran oliiviöljypullo maksaa noin yhdeksän euroa. Myös luomusertifikoituja tuotteita on myynnissä.

Myymälätila toimii samalla myös luostarin museona. Siellä on esillä vanhoja työvälineitä mm. viini- ja oliiviprässejä, upeita ruukkuja ja astioita sekä vanhoja kirjoituskoneita ja puhelimia. Historia juontaa 1600-luvulle saakka ja vaikka tekniikka on huimasti kehittynyt noista ajoista, on viininvalmistusmenetelmät edelleenkin täysin samanlaisia.

Akrotiri, Kreeta

Agia Triada Tzagaroli eli Pyhän kominaisuuden luostari

Kävin ajelemassa Akrotirin niemimaalla. Siellä sijaitsee mm. lentokenttä, Stavrosin ranta, jossa Zorbas on kuvattu, Seitan limanin ranta sekä Agia Triadan luostari. Luostari oli kuin pieni pala paratiisia maan päällä. Kun astuin sisään luostarin sisäpihalle, sain kierrellä tovin yksikseni ja nauttia paikan pyhyydestä ja ihmeellisestä rauhasta. Rakennuksia reunustavat kaariholvein koristellut käytävät, joilla luostarin pulskat kissat makoilevat. Tuossa ylhäällä olevassa kuvassa on luostarin kirkko, joka sijoittuu alueen keskelle. Sitä ympäröi vehmas puutarha ja koko alueen kiertävä tiivis, linnoitusmaisesti rakennettu talojen rivistö. Tältä yläilmoista kuvatulta videolta näkee hyvin luostarialueen.

Alkujaan paikalla oli pieni, yhden munkin ylläpitämä kirkko. Munkin kuoltua kirkko rapautui ja Zangarolin veljekset saivat luvan rakentaa alueelle luostarin 1600-luvulla. Silloin Kreeta oli venetsialaisten vallan alla ja veljekset edustivat kreetalais-venetsialaista mahtisukua. He olivat koulutettuja ja he toivat rakennuskompleksiin tuulahduksen eurooppalaista arkkitehtuuria. Ottomaanien ottaessa vallan ei luostarikaan välttynyt tuholta. Turkkilaiset kutsuivat luostaria nimellä  "Selvili Manastir" eli Luostari jossa on sypressejä - ja niitähän siellä vieläkin on reunustamassa luostariin vievää tietä. 

Luostarin museo on erittäin vakuuttava. Siellä on kokoelma mm. hyvin säilyneitä ikoneja, kirjoja ja asusteita. Vanhimmat esineet ovat 1100-luvulta. Ei voi kuin ihmetellä, millaisia esineitä siellä on ollut luostarin kukoistuksen aikaan, ennen Ottomaanien ja tulipalojen aiheuttamaa tuhoa. Sisätiloissa ei saanut kuvata, mutta täällä voi katsoa kuvia luostarin upeasta kirkosta.

Nykyään munkit valmistavat luostarissa luomuviinejä ja -oliiviöljyjä, jotka ovat saaneet useita kansainvälisiä palkintoja. Tuotannossa on myös rakia, hunajaa ja oliiviöljysaippuoita. Tuotteita voi osaa joko luostarin myymälästä tai näin nykyaikaan myös nettikaupasta. 

Kun paikalle pölähti bussilastillinen vierailijoita ja nuoret alkoivat ottaa selfieitä luostarin pihalla, oli minun aika jatkaa matkaa.

Hania, Kreeta

Typografian museo, osa 2                                                                                               

Museossa on esillä myös taiteilija Antonis Papantonospoulosin näyttely, jossa hän tutkii ihmisen vuorovaikutuksen kehittymistä luolamiesajoista tietokoneaikaan.  Hauskat ja informatiiviset teokset koostuvat kolmesta osasta; kirjoitus-/ kommunikointivälineestä, alkuperäisestä kirjoituksesta ja näistä johdetusta taide-esineestä.        

Tuossa viereisessä kuvassa lähtökohtana on Kreetalta löytynyt minoalaiselta ajalta oleva Faisotoksen kiekko. Siitä voit lukea lisää Knossosta käsittelevästä kirjoituksestani täältä. Kiekkoon on painettu kuvioita - ehkä kivillä, ehkä kepeillä - eikä tänäänkään ole varmuutta mitä kiekossa lukee. Ylläolevassa taideosiossa on viittauksia moderniin muotoiluun eli Ron Aradin Bookworm- eli Kirjamato -hyllyyn.                                                                                            

Hania, Kreeta

Typografian museo, osa 1

Haniassa, kaupungin laitamilla, vanhalla teollisuusalueella sijaitsee aivan mahtava museo; The Museum of Typography. Typografian museo on rakennettu vanhaan kirjapainoon, jossa aikanaan on painettu mm,  paikallista Haniotika Nea -nimistä sanomalehteä. Kuvittelin museon pieneksi tilaksi, jossa vierailu kestäisi max. 15 minuuttia. Väärin luulin. Museo koostuu kolmesta suuresta hallista, auditoriosta ja näyttelytilasta, joita kierrellessä vierähti pari tuntia. Ja olihan siellä vielä myymäläkin. Painokoneet, vanhimmat 1400-luvulta, oli kunnostettu ja kaikkien koneitten toimintaa esiteltiin myös videoiden välityksellä. Pääsimme myös itse kokeilemaan painamista 1800-luvun painokoneilla. Painokoneet olivat kauniita ja vanhat painopinnat ja -kirjaimet olivat kuin koruja. Onpa museo palkittu muutama vuosi sitten Euroopan parhaimpana museona. Kreetan paikallishistoria on nivottu hienosti yhteen painokoneitten ja -menetelmien sekä lopputuotteiden kanssa. 

Koneitten lisäksi museossa on paljon painotuotteita esillä; kirjoja, sanomalehtiä, karttoja, kirjeitä ja postimerkkejä. Vanhin kirja on vuodelta 1554 ja uusinkin on vuodelta 1772. Esillä on myös ensimmäisen Kreetalla ilmestyneen sanomalehden alkuoperäispainos. Puolessa välissä osittain opastettua kierrosta saimme istahtaa auditorioon katsomaan videota kirjansitomisesta. En olisi uskonut että kirjapainoala voi olla näin monipuolista ja mielenkiintoista.

Haniotika Nea -sanomalehden perustajat Yannis ja Eleni Garedakis olivat intohimoisia keräilijöitä. Vuonna 2005 he päättivät laittaa kokoelmansa kaikkien nähtäville ja perustivat museon. Museossa järjestetään kulttuuritapahtumia kuten konferensseja, teatteriesityksiä ja musiikkitapahtumia. Museo järjestää työpajoja koululaisille ja vuosittain siellä pidetään  kansainvälinen julistekilpailu typografiasta. Voittaneet julisteet on esillä museon auditoriossa seuraavan vuoden. 

Tiedän, ettei tämä aihe herätä suuria intohimoja, mutta kreetankävijät, menkää mukavuusalueenne ulkopuolelle ja vierailkaa museossa!