Margarites, Kreeta 

Margarites, osa 4: Ovet

Lupaan että tämä on viimeinen postaukseni Margaritesin kylästä. Kylä vaan on niin viehättävä ja ovet mielenkiintoisia.

Margarites, Kreeta

Margarites, osa 3: 

The monastery of Christ the Savior and Agios Gedeon

Margaritesin historia juontaa juurensa Bysantin aikaan (noin 400-1453 jaa). Rooman valtakauden jälkeen Ottomaanit valtasivat alueen ennen Kreikan itsenäistymistä. Vuonna 1332 Venetsialaiset polttivat kylän maan tasalle, sillä kyläläiset kieltäytyivät maksamasta veroja Rooman valtakunnalle. Bysantin vaikutukset näkyvät vielä nykyäänkin, erityisesti kirkoissa ja luostareissa.

Vapaasti käännettyä Vapahtajamme Kristuksen ja Pyhimys Gedeonin luostari sijaitsee Margaritesin kylässä kukkulalla, rappujen ja porttien takana. Luostari on rakennettu 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa venetsialaisen Dandolon perheen toimesta. Alueella on pieni hautausmaa ja vielä tänä päivänäkin perheen hauta on nähtävillä ja se on säilynyt hyvässä kunnossa aikojen saatossa. Luostari ei ole säästynyt taisteluilta ja väkivallalta valloittajien vaihtuessa. Ottomaanien valtakaudella turkkilaiset valtasivat  ja ryöstivät luostarin. Legendan mukaan nunnat pakenivat luolaan ja turkkilaisten seuratessa heitä, valkoinen pilvi laskeutui sisäänkäynnin eteen ja esti turkkilaisten pääsy luolaan, pelastaen näin nunnien hengen.

Ottomaanien aikaan luostari muuttui munkkiluostariksi ja se nimettiin yhden sen asukkaista, Saint Gideonin, mukaan. Itsenäisyyden aikaan luostari oli huonossa kunnossa ja tyhjillään. 1990-luvulla luostari kunnostettiin kyläläisten voimin ja nykyään sitä asustaa yksi munkki.

Margarites, Kreeta

Margarites, osa 2: Kapeita kujia ja rähjäromantiikkaa

Margaritesin kylässä ei tiennyt minnepäin katsoa; kaikkialla oli jotain kaunista ja mielenkiintoista. Koko kylä on visuaalinen ja täynnä viehättäviä yksityiskohtia. Oli vaikea valita kuvia tähän postaukseen; kerrankin on kuvien suhteen runsaudenpula!

Kerrotaan, että Margarites on saanut nimensä Elefthernan kuningatar Margaritan mukaan, joka oli häikäistynyt seudun kauneudesta ja antoi käskyn rakentaa alueelle kaupungin kunniaksensa. Toisten mukaan kylä on saanut nimensä marketta -kukan mukaan, joittenkin mielestä bysantin savea tarkoittavasta sanasta magarika” (tai magarikata). Niin tai näin, kylä on kaunis kuin jalokivi.

Margarites, Kreeta

Margaritesin kylä, osa 1 - keramiikka

Rehymnonin lähellä, noin 30 kilometriä itään päin, sijaitsee pieni ja pittoreski Margaritesin vuoristokylä. Kylä on tunnettu keramiikastaan. Siellä on useita myymälöitä ja kauniita pikkukujia, jotka johdattavat kulkijansa mitä viehättävimmille aukioille ja keramiikkastudioille. Keramiikan tekemisen perinne kylässä johtaa monen sukupolven taakse, sillä maaperä on savista ja raaka-ainetta on saatavilla omasta takaa. Koska alkujaan säilytysastioina käytettyjä isoja keramiikkaruukkuja oli hankala kuljettaa toiselle paikkakunnalle, siirtyivät keraamikot kylästä toiseen ja perustivat pajansa kuhunkin kylään vain tietyksi aikaa.  

Työhuonemyymälöissä voi seurata keraamikkojen työskentelyä. Tyylejä ja tekniikoita on monenlaisia; on perinteistä, modernia ja molempia sekoittavaa. Tässä kuvasatoa Margaritesin keramiikasta.

Paleohora, Kreeta

Kuvapläjäys entisestä hippikaupungista, Paleohorasta. Olkaa hyvät!

Hania - Paleohora, Kreeta

Matkalla saaren halki, vuorten yli pohjoisesta etelään, ehtii nähdä monenlaista. Tässä kuvia matkan varrelta.

Kuulumisien vaihtoa kylänraitilla. Turistit joutavat hetken odottamaan. Kreetalla on toinen appelsiinisato kypsymässä ja oliivien korjaus alkaa noin kuukauden kuluttua. Nyt ovat sesongissa viinirypäleet ja avokadot.

Vulgaron kylässä oli hulppean näköinen kirkko. Jylhiä portaita reunustivat kivimuurit, joihin oli ripustettu ikoneja - tai siis kopioita ikoneista. Valitettavsti jouduimme ihailemaan kirkkoa vain ulkoapäin, sillä ovet eivät auenneet meille. Kylän tavernassa yritimme tilata appelsiinimehua, mutta juuri nyt sitä yllättäen ei ollut tarjolla.

Keskellä-ei-mitään kohosi pieni kappeli, vieressä hautuumaa. Hieno on viimeinen lepopaikka vuorella, meren siintäessä taustalla.

Ovatkohan nämä sisämaan ainoat liikennevalot? Kaunis luonnonkivillä kaarimuotoon rakennettu tunneli johdatti meidät Topolian rotkon vierestä vuoren läpi.

Tien varrella oli useita myyntikojuja, joissa myytiin hunajaa, oliiviöljyä ja rakia. Tämän kojun takana avautuu Topolian rotko.

Agia Sofia kappeli sijaitsee tippukiviluolassa, joka on kreetalaisille pyhä paikka. Luola kiinnostaa myös biologeja, sillä siellä asustaa Pholcus creticus -hämähäkkilaji, jota ei ole tavattu muualla kuin tässä nimenomaisessa luolassa.

Paikka paikoin serpenttiiniteillä joutui väistelemään puolivillejä vuohia, jotka eivät suuremmalti autoja säikkyneet. Tämä utelias yksilö kiipeilee pitkin vuorenseinämää.

Salamatkustaja.

Päämäärä häämöttää jo. Paleohora.

Afrata, Kreeta

Kreeta-väsymys ja blogikuolema

Reilut viisi kuukautta on vierähtänyt Kreetalla ja tuntuu, että aika on pysähtynyt. Eletään lopun alkua. Suurin sesonki alkaa tältä kesältä olla ohi ja turistiteollisuudessa työskentelevät alkavat olla väsyneitä ja odottavat jo syksyn tuloa ja turistien poistumista. Arki rullaa samaan tahtiin: töihin, kotiin, lepoa ja ehkä välillä rannalle ja ulos syömään. Paljon on nähty, ja kun tuntuu että kaikki on jo nähty ja koettu - mitä sitten? 

Platanias on suurin lomakylä Hanian alueella. Päivättäin kuljen päätietä ees ja taas turistien lomassa. Välillä pitää päästä pois. Rannat ovat turistien valtaamia, mutta vuoristosta löytyy vielä paikallisia ja aitoa Kreetaa. Plataniaksen yläkyläkin alkaa olla täynnä turisteja, hotelleja ja turistiravintoloita, mutta ei tarvitse mennä kuin viisi kilometriä kauemmaksi, niin pääsee maaseudulle ja idyllisiin pikkukyliin. Eihän niissä kylissä paljon nähtävää ole, mutta joka kylästä löytyy ainakin kirkko ja taverna. Ja tavernassa hengailee aina kylän pappajengi. 

Matkalla Afratan kylään pysähdyin Kolymvarissa, pienvenesatamassa kahvilla ja kävelemässä. Täällä on vielä muutamia ammattikalastajia, jotka kalastavat verkoilla ja huolehtivat tuoreen kalan mm. paikallisiin ravintoloihin. Kolymvarissa sijaitsee myös hulpea näköinen Gonian luostari, jonka ohi nyt päädyin vain ajelemaan.

Afratan vuoristokylään nousin serpentiiniteitä pitkin ihastellen turkoosin kaikissa sävyissä hohtavaa merta. Nousua kertyi 160 metriä. Afratasta näkyy rantaviivaa aina Haniaan saakka, vaikka ollaan kaupungista liki 30 kilometrin päässä. Matkan varrella näkyi tietenkin vuohia, lampaita ja muuleja - Kreetalla kun ollaan. Oliivit ovat kasvaneet vain hieman sitten kevään, mutta korjuuseen on vielä kaksi kuukautta aikaa. Todella hitaasti oliivit tuntuvat kasvavan.

Alas kotiin palasin Spilian kylän kautta. Pysähdyin illalliselle paikalliseen tavarnaa, joka oli juuri avattu. Omistaja kertoi, että byrokratian vuoksi he eivät päässeet avaamaan taveraa keväällä, vaan kaikien tarvittavien leimoja ja paperieden saaminen kesti luvattua huomattavasti kauemmin. No, tällaista Kreikassa, tuumasi omistaja, ja piti käytäntöä aivan normaalina. Toivottavasti lomakylien asukkaat löytäisivät näihin pikkukyliin ja auttaisivat jäljellä olevia asukkaita ja yrityksiä pärjäämään - toki pilaamatta niitä. Vaikea yhtälö.