Antwerpen, Belgia

Vielä viimeinen visiitti Antwerpeniin. Sunnuntai oli hyvä päivä vierailla MoMussa eli Mode Museumissa eli muotimuseossa. Antwerpen on muodin mekka. Belgialaiset - ja nimenomaan antwerpenilaiset - suunnittleijat ovat tunnettuja ja arvostettuja maailmalla. Antwerpenissa on heidän lippulaivaliikkeensä, eikä kaikkia merkkejä löydy edes Brysselistä. Myös Antwerpenin katukuva on värikkäämpi, mielenkiintoisempi ja monimuotoisempi kuin pukumiesten täyttämän Brysselin. Persoonallisen pukeutumisen lisäksi silmääni pisti värikkäät silmälasit niin miehillä kuin naisillakin. Silmälasit ovat selkeästi asuste, osa pukeutumista, ei pelkästään pakollinen paha.

Sunnuntaina kirpparit levittäytyvät turuille ja toreille. Myös antiikkiliikkeet olivat auki ja kävelykadut täyttyivät ihmisistä. Kesään verrattuna oli kuitenkin rauhallisempaa, turistimassat puuttuivat katukuvasta. Päivä oli lämmin ja päiväkahvit maistuivat syysauringon lämmittämällä terassilla.

Bryssel, Belgia

"Tintti voi olla tarpeen mukaan nuori tai vanha, skandinaavi tai italialainen, afrikkalainen tai aasialainen. Hän on universaali hahmo. Jos Tintti on kuka tahansa, hän on myös sinä!"

Bryssel on sarjakuvan pääkaupunki ja Tintti on varmasti tunnetuin belgialainen sarjakuvahahmo. Sarjakuva on Belgiassa vakavasti otettava taidemuoto ja osa belgialaista kulttuuria. Belgian sarjakuvamuseossa, Belgian Comic Strip Centerissä, on yli 7 000 originaalia noin 400 sarjakuvapiirtäjältä, enimmäkseen belgialaisilta. Tintin ja kumppaneiden lisäksi museossa vilistävät myös Smurffit ja Lucky Luke sekä sadat muut hahmot. Museossa on pysyvän näyttelyn lisäksi myös vaihtuvia näyttelyitä, onpa täällä ollut esillä myös meidän ikiomat Muumit ja Tove Jansson.  

Sarjakuvamuseon sijaitsee upeassa art nouveau -rakennuksessa, jonka tunnettu arkkitehti Victor Hortan suunnitteli 1900-luvun alussa Waucquezin tavaratalolle. Tavaratalo lopetti toimintansa 1970-luvulla ja sarjakuvamuseo aloitti toimintansa vastaremontoidussa rakennuksessa 1989. Rakennus on esiintynyt  Tintti ja aakkostaide -albumissa vuodelta 1986. Sarjakuvassa kapteeni Haddock kaatuu portaikossa rikkinäiseltä askelmalta ja joutuu pyörätuoliin. Päästyään pyörätuolista hän unohtaa rikkinäisen askelman ja putoaa taas.... Tällä albumilla Studio Hergè antoi tukensa remontille ja tulevalle Sarjakuvakeskukselle. 

Pysyvässä näyttelyssä esitellään sarjakuvan tekemisen vaiheet ideoinnista myyntiin. Esillä on paljon luonnoksia; osa lyijykynällä ruutupaperille piirrettyjä, osa modernisti tietokoneella tehtyjä. Värityksen ja typografian lisäksi käsitellään myös kansikuvan tehtävää, kustantamista ja markkinointia. Myös lukijalla on vastuu lukemansa ja näkemänsä ymmärtämisestä. Suomenkielistä osuutta näyttelyssä edustaa kansikuva Tintti ja Picarot -albumista.

 

 

Bryssel, Belgia

Brysselistä ei voi lähteä vierailematta Euroopan parlamentin vierailukeskuksessa Parlametariumissa. Vierailukeskus sijaitsee Luxemburgin aukion laidalla Willy Brandt -nimisessä rakennuksesssa ja siellä esitellään sekä Euroopan että EU:n historiaa ja toimintaa. Rakennuskompleksissa  sijaitsee myös EU:n parlamentin istuntosali, virastoja, eri toimielimiä ja tiedotustoimisto.  Näyttely vaikutti aluksi sekavalta monikielisine teksteineen, päällekkäisine kuvakollaaseineen ja pimeässä hehkuvine neonvaloineen. Mutta ehkäpä juuri ne kuvasivat mainiosti eurooppalaista kulttuurien kirjoa ja kansallisuuksien sekamelskaa.

Heti sisälle tultuasi voit ottaa virtuaalisen "selfien" vaikka parlamentin istuntosalissa ja saada kuvan sähköpostiisi hetkeä myöhemmin. Vierailukeskus on kuin aikuisten leikkikenttä, jossa uusin teknologia ja vempeleet on otettu käyttöön. Interaktiivisten multimedianäyttöjen ja henkilökohtaisen  multimediaoppaan avulla tiedonsaanti on helppoa ja viihdyttävää. Tutustuminen Euroopan historiaan, EU:n perustamiseen ja toimintaan käy helposti omalla kielellä eli minun kohdallani suomeksi. Näyttelyssä on valittavana kaikki EU-maitten kielet ja informaatio on laitettu mielenkiintoisesti ja monipuolisesti esille. Ja jos välillä ote herpaantuu, voi valita ohjauspaneelista lasten osion, jossa asiat esitetään yksinkertaisesti, kuvaavasti ja lyhyesti. Välillä meinasi ähky yllättää, niin paljon tietoa oli tarjolla.

Näyttelysaliin astuttaessa ensimmäiseksi osuu silmiin kuva Suomesta vuodelta 1919. Ensimmäisen maailmasodan jälkimainingeissa nostettiin esiin sotalasten asema. Euroopan historia on ollut varsin sotaisaa viimeisen reilun sadan vuoden aikana ja EU perustettiinkin toisen maailmansodan jälkeen rauhan liitoksi. EU on todella ansainnut Nobelin rauhanpalkinnon, joka sille myönnettiin vuonna 2012.

Kuuden maan liitto on kasvanut 28 maan unioniksi. Edustajia parlamentissa on 751, joista suomalaisia meppejä on kolmetoista.   Kaikki edustajat on esitelty näyttelyssä, kuten myös EU:n toimielimet ja virastot. Roskapöntön näköisillä pöniköillä pystyi tutkimaan lattialla olevasta Euroopan kartasta eri maiden roolia EU:ssa sekä EU:n vaikutusta eri maissa. Suomesta Turku ja siellä asuvat suomenruotsalaiset edustivat vähemmistöä, joiden oikeudet on huomioitu EU:n lainsäädännössä. Helsingin kautta esiteltiin EU:n virastoja ja tässä tapauksessa Kemikaalivirastoa ja Lapista otsonikerroksen tutkimukseen erikoistunutta tutkimuslaitosta.

EU:ta esiteltiin myös tunnettujen henkilöiden kuten Mozartin, Victor Hugon ja Astrid Lindgrenin kautta. Mielenkiintoisempaa oli kuitenkin nojatuolimatka, jolla saimme kuulla pienten ihmisten tarinoita. Mm. espanjalainen sairaanhoitaja kertoi, kuinka hän on työllistynyt EU:n tukemaan vanhustenhoitoprojektiin. Suurin osa seurueestamme eksyi näyttelytilassa ja missasi virtuaalisen vierailun parlamentin istuntosaliin 360 asteen teatterissa. "Näyttelyn kohokohta", sanoi ainoa henkilö porukastamme, joka saliin löysi. Ehkä EU on yhtä sekava kuin näyttelytilakin; päämäärä on sama, vaikka jotkut välillä eksyvätkin yhteiseksi suunnitellulta polulta.

Bryssel, Belgia

Suomalaiset vieraat, belgialaiset maisemat ja herkut.

Bryssel, Belgia

Sunnuntaina Merimieskirkolla järjestettin Kirjatori. Kirjatorilla myytiin ja kierrätettiin kirjoja, joille ei kirjastosta enää löytynyt paikkaa. Myös asiakkaat saivat tuoda omia kirjojaan myyntiin ja ostaa tilalle uutta luetavaa. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävällä tapahtumalla kerätään varoja uusien kirjojen hankintaan. Kun tulin ensimmäistä kertaa kirjastoon, olin todella yllättynyt kirjaston monipuolisesta ja runsaasta valikoimasta sekä siitä, että kirjat ovat suurelta osin uutuuksia. Yli kymmenen vuotta vanhoja kirjoja ei kirjastosta juurikaan löydy. Myös lasten- ja nuortenkirjoja kirjastossa on kiitettävästi. Kirjastoa hoitaa vapaaehtoisista koostuva kirjastotoimikunta. Kaikki kiitokset heille; he tekevät todella suuren ja arvokkaan työn. Ilman heidän työpanostaan Brysselin suomalaisten elämä olisi huomattavasti köyhempää.

Merimieskirkon ateljeessa Martat pitivä Garderobi-työpajaa. Sinne asiakkaat saivat tuoda vaatteitaan korjattavaksi ja tehtiinpä siellä yksi mekkokin valmiiksi alusta alkaen. Myös kankaat ja ompelutarvikkeet laitettiin kiertoon. Edellisellä viikolla ihmiset olivat tyhjentäneet kaappejaan ja toivat ylimääräiset materiaalit kirkolle Marttojen käytettäväksi. Ompelutyöpajojen lisäksi Belgian Martat ovat järjestäneet täällä mm. kävely- ja sieniretkiä, ja ovatpa he käyneet opettamassa suomalaisten korvapuustien leipomista Suomen pysyvässä edustustossa työskenteleville kreikkalaisille kokeille.

Ja mitäpä olisi Merimiekirkko ilman korvapuusteja! Lounaaksi tarjolla oli lohikeittoa ja ruisleipää, jälkiruuaksi kahvia ja pullaa. Tosin kävijämäärä yllätti keittiötiimimme ja loppupäivästä jouduimme kahvilassa myymään ei-oota korvapuustien osalta.  

Mechelen, Belgia

Päiväreissu Mecheleniin. Junalla matkaa Brysselistä Mecheleniin on vain parikymmentä minuuttia ja viikonloppulippu - meno-paluu - maksoi vain 5,60 €. Edelleenkään en ymmärrä Belgian rautateiden logiikka 1. ja 2. luokan suhteen. Tässä junassa ykkösluokka oli samassa vaunussa kuin kakkosluokka ja molemmat näyttivät ihan samalle. Miksi kukaan ostaisi kalliimpaa ykkösluokan lippua, jolla saa aivan samat olosuhteet kuin halvemmalla kakkosluokan lipulla? No, ehkä ykkösluokassa on joskus väljempää, mutta tänään se oli aivan yhtä täynnä kuin kakkosluokkakin. Joskus aiemmin matkustaessani junan ykkösluokassa oli kokolattiamatto ja kakkosluokassa muovimatto - ei mitään muuta eroa. Täytyy kyllä sanoa, että se kakkosluokan muovimatto näytti paljon siistimmältä ja hygieenisemmältä kuin se ykkösluokan kokolattiamatto. No, ehkä se kokolattiamatto on belgialaisten mielestä hieno.... Taas täytyy antaa täydet pisteet belgialaisille konduktööreille; asiallisia, superystävällisiä ja kielitaitoisia.

Olen aivan ihastunut belgialaisiin pikkukaupunkeihin! Mechelenenkin keskusta on autoton, joten siellä on mukavan rauhallista kävellä. Kaupungin läpi virtaa joki, Dyle, ja sen penkereelle on rakennettu viehättävä kävelylaituri. Myös aikoinaan talojen sienustoille rakennettiin laiturinpätkiä, mutta silloin ne toimittivat käymälän virkaa. Koska joen pääasiallinen tehtävä oli toimia vessana, oli venelyä rajoitettu, etteivät ihmisten vessahommat häiriintyisi. 

Mechelenissä, kuten kaikkissa muissakin belgialaisissa kaupungeissa, Grote Markt on kaupungin sydän. Kaunis aukio on tulvillaan historiaa: katedraali, kaupungintalo, kiltataloja ja patsaita. Barokkia ja renessanssia. Aukiota reunustavat kahvilat ja ravintolat ja sen alle on rakennettu parkkipaikka - ei siis autoja torin laidalla, kuten niin usein suomalaisissa kaupungeissa. 

Yksi Mechelenin erikoisuus - murteen lisäksi -  on Royal Carillon school "Jef Denyn" eli tornikellopelikoulu. Se on maailman ensimmäinen ja suurin lajiaan ja kerää opiskelijoita ympäri maailmaa. Mechelenin tornikellopeli koostuu 49 tornissa olevasta kellosta, jota soitetaan koskettimilla, urkujen tapaan. Kesäiltaisin kaupunkilaiset ja vierailijat saavat nauttia tornikellopelikonserteista musiikin kantautuessa katedraalin tornista kaupungin kaduille.

Dublin, Irlanti

"Historia on painajainen, josta yritän herätä."

En tiedä tarkalleen, mitä James Joyce, irlantilainen kirjailija, tarkoitti tällä lauseella, mutta Irlannissa historia on kaikkialla; kaduilla, puistoissa, rakennuksissa, pubeissa, musiikissa... ja ennen kaikkea ihmisten puheissa. Nykytaidekin peilaa usein enemmän historiaan kuin nykyhetkeen tai tulevaisuuteen. Kun historiallisesta keskustasta lähtee kaupungin laitamille, paljastuu toinen todellisuus. Vuokra-asuntoja on liian vähän ja useat talot ovat todella huonossa kunnossa. Ympäristö on monin paikoin roskainen, töhryjä on  kaikkialla. Vaikka Irlannin taloudessa menee nykyään hyvin, ovat asuntojen hinnat karanneet tavallisten ihmisten käsistä. Varsinkin kolmekymppiset ovat väliinputoajia viimeisen talousromahduksen ja asuntokuplan puhkeamisen jälkeen. Köyhyys näkyy kaduilla, mutta silti irlantilaiset vaikuttavat rennoilta ja positiivisilta.

James Joyce sanoi myös että "love loves to love love" eli rakkaus rakastaa rakastaa rakkautta.

Tässä tämän aamuisen puistobongauksen satoa Royal Hospital´s Kilmainham Gardenista.