Yvoire, Ranska.

 
Lähtipä Genevestä etelään, pohjoiseen tai länteen, muutaman kilometrin päästä on jo Ranskan puolella. Raja kulkee välillä moottoritetä ja jokea pitkin tai sitten keskellä Genevenjärveä. Ylläoleva kuva on otettu Salève-vuorelta, noin kilometrin korkeudelta. Kuvassa kaupunkialue on Geneveä ja vihreät alueet sen ulkopuolella Ranskaa. Myös Geneven maamerkki, vesipatsas Jet d`Eau näkyy vajaan kymmenen kilometrin päähän.

Ranskassa hintataso on alhaisempi kuin Sveitsissä ja niinpä sveitsiläiset tulevat Ranskan puolelle pikkukyliin ostoksille. Tämä on nostanut Ranskan hintatasoa ja paikalliset asukkaat kärsivät siitä. Monet myös käyvät töissä Sveitsin puolella ja asuvat Ranskassa; näin he saavat kahden maan edut. Mm. asunnot Ranskan puolella ovat huomattavasti edulisempia.

Kylähyppely päättyy Le Sappeyn, Annemasse, Bonnen ja Hermancen jälkeen pittoreskiin Yvoiren kylään Genevenjärven rannalle. Kylällä näkyi Ruotsin lippuja ja aiemmassa kylässä Tanskan lippuja. No ei, kylien lippujahan ne olivat. Mutta ilahduttavan tutun näköisiä. Yvoire on kaunis jyhkeine kivitaloineen ja mahtavine kukkaistutuksineen. Nykyään toimeentulo saadaan turismista ja olen onnellinen, että saavun kylään vasta illalla kahdeksan aikoihin, kun muut ovat jo poistuneet tai tekevät lähtöä. Kylään ei pääse autolla ja lähistöllä on pari valtavaa parkkialuetta. Niistä voi vaan päätellä, kuinka paljon turisteja täällä päivittäin käy. Kadut ovat kapeita, rakennukset taidolla kunnostettuja, kukka-asetelmia joka puolella. Satama-alue on rauhallinen ja juon terassilla yhden paikallisen oluen: Lemanin, joka on nimetty Lémanin niemimaan mukaan.

 

Geneve, Sveitsi

Luvassa hellepäivä, joten päätin lähteä Genevenjärven rannalle ja puistoihin bongailemaan patsaita. Geneven maamerkki, suihkulähde Jet d' Eau näkyy kauas. Korkeutta vesipatsaalla on 140 metriä ja öisin se on valaistu. Jo sen näkeminen tuntuu virkistävältä paahtavassa auringonpaisteessa. Jardin Anglais -puistoon rakennetaan esiintymislavaa ja ruoka- yms myyntikojuja. Parin viikon kuluttua alkaa kymmenpäiväinen Geneva Festivals.
Kävelen rantaa pitkin Park La Grange -puistoon. Puisto on iso ja kaunis. Kesäteatterissa esitetään näytelmää Edith Piafista. Matkalla seuraavaan puistoon etsin lounaspaikkaa, mutta piheys yllättää; en raaski maksaa lounaasta 20 euroa. Sen sijaan päätän mennä piknikille Park Alfred-Bernarndiin. Matkan varrella on Coop, paikallinen Alepa, josta ostan peruna- ja linssisalaatin yhteensä viitosella. Puisto on avara, varjoisaa paikkaa on vaikea löytää. Jaan penkin vanhemman naisen - tai madamen kanssa, kuten täällä sanotaan. Monet muutkin ovat tulleet piknikille. Pukumiehet kantavat myös Coopin muovikasseja ja kaivavat niistä lounaansa, usein patongin ja limun. Jatkan matkaa Parc de Contamines´iin ja siellä syön linssisalaatin (perunasalaatin söin siis edellisessä puistossa). Lounaan jälkeen yritän etsiä patsaita Parc de Malanous ja Promenade d'Observatoire -puistosta - heikoin tuloksin. Patsaita kyllä löytyi, mutta ne eivät olleet erityisen mielenkiintoisia. Ehkä Henri Mooren patsas oli päivän parasta antia. Kotiin tullessani kävin vielä kaupassa ostamassa vettä ja hedelmiä. Jäätelöstäkin haaveilin, mutta Mövenpickin rasia jäi hyllyyn. Puoli litraa maksoi 12 euroa.

Kotiin tultua piti ladata akkuja sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Kännykän ja kameran sain laitettua lataukseen, mutta läppärin laturi tuotti ongelmia. Sen pistokkeen piikit ovat liian paksut sveitsiläisiin pistorasioihin, eikä minulla ole adapteria mukana. Siksi tämä päivitys on ilman kuvia; kännykällä pystyn kyllä kirjoittamaan, mutta en lataamaan kuvia.

Sain muuten aamulla keittolevyn. Ilahduin suuresti, kunnes tajusin, ettei asunnossa ole yhtään pannua tai kattilaa. Paistinpannun ja pari lautasta sain kuuden jälkeen illalla. Ryhdyin heti hommiin ja paistoin munakkaan kasvisten ja ihanasti haisevan juuston kera. Kyllä ne perusasiat vaan jaksavat aina ilahduttaa.

Geneve, Sveitsi

Saavuin illalla yhdeksän aikoihin majapaikkaani, Geneven vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki oli todella hiljainen, vain muutamia ihmisiä terasseilla. Ihanaa, ei siis laumoittain turisteja, kuten usein vanhoissa kaupungeissa. Olin vuokrannut asunnon airbnb:n kautta. Sain huoneen keittiöllä ja kylppärillä todella edullisesti. Sisään tultuani huomasin kuitenkin, että keittiön paikalla on vain tyhjää. Väsytti ja suututti. Soitin asunnonomistajalle (olin luvannut soittaa hänelle kun saavun asunnolle) ja ilmaisin pettymykseni, sillä ilmoituksessa mainittiin hyvin varusteltu keittiö. Hän hermostui ja väitti minua hankalaksi ja sanoi, että minun pitäisi poistua asunnosta heti aamulla. Olin siis varannut kämpän kuudeksi yöksi. No, sattuuhan näitä, ajattelin ja päätin ottaa rauhallisesti ja selvitellä uutta majapaikkaa vasta aamulla. Puolen tunnin kuluttua asunnonomistaja kuitenkin soitti ja pyyteli vuolaasti anteeksi. Hän oli tarkistanut viestihistoriamme ja tajunnut, että hän oli unohtanut kertoa minulle keittiöstä. Asunto on juuri remontoitu, eikä uusi keittiö ole vielä saapunut. Siksi siis edullinen hinta. Koska en pystynyt kokkaamaan, halusi hän tilata minulle hyvitykseksi pizzan. Ok, kasvispizza siis. Pizza tuli puolen tunnin kuluttua - kanakinkkupizza! Ja maksoi 25 frangia eli 23 euroa.

Todella harmi, etten pysty laittamaan täällä ruokaa. Ulkona syöminen on täällä aika kallista ja hyvän ravintolan löytäminen vaikeaa. Sain vinkin, että paikallisen Stockmannin, Manor´n yläkerrasta saa ison salaattiannoksen yhdeksällä eurolla. Totta, hyvää ja edullista. Täytyy käydä siellä uudelleenkin. Tänään olen yrittänyt ottaa kaupunkia haltuuni; välillä eksymällä ja välillä tutkimalla karttaa. 

Schaan, Lichtenstein.

Lähdin aamulla aikaisin, kun vielä oli viileää, ulkoilemaan Schaanin itärinteille. Ei tarvinnut  kävellä kun vartti, niin saavuin pikku-Heidin maisemiin, avarille niityille, joilta kellon kilke kuului jo kauas. Vuohiahan siellä. Maisemat olivat sanoinkuvaamattoman kauniit ja lisäksi se rauha; tapasin parin tunnin kävelyn aikana vain yhden ihmisen, koiran ja lauman vuohia.

Puolilta päivin lähdin kylälle etsimään pankkiautomaattia. Valuutta täällä on Sveitsin frangi. Ja kieli saksa. Schaanista löytyy yksi pankkiautomaatti, kolme(!) teatteria, yksi leffateatteri ja monta kirkkoa. Kirkonkellot löivät puolen tunnin välein  ja yöllä se muistutti ikävästi unettomuudesta. Vaduzissa on kiitelty taidemuseo, jossa esitellään Lontoon Tate museon kokoelmia. Turisteja ei juuri näy, ja herätän huomiota minne menenkin. Outoa. No, eihän täällä ole mitään nähtävää, ja jos tulee Lichtensteiniin, kannattaa mennä vuorille vaeltamaan tai hiihtämään. Täällä on hyvin merkattuja reittejä ja niitten varrella voi myös yöpyä. Majapaikat eivät ole mitään erämaamökkejä vaan muistuttavat lähinnä luksushuviloita.

Kohta hyppään bussin, jolla pääsen Ranskan puolelle Buchsin juna-asemalle. Sieltä juna Zurichiin, josta matka jatkuu Adrienin kyydissä Geneveen. 

Schaan, Lichtenstein 

Halusin nähdä maan, jossa ei ole mitään nähtävää. Lichtenstein. Etsin alunperin kyytiä Strasbourgista Zürichiin ja löysin Guilleaumen, jonka määränpää oli Buchs, jonne hän matkasi Lichtensteinin läpi. Varasin siis hotellin Scheenistä, joka on Lichtensteinin  suurin kaupunki. Asukkaita siellä on 5 748. Toiseksi suurin kaupunki ja pääkaupunki Vaduz, sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Schaanista. Ja asukkaita siellä on 5 342.

Ihan hullu fiilis, aivan kuin olisi saapunut Polvijärvelle - tosin täällä taitaa olla muutama Porsche enemmän. Lichtensteinissa on kuulemma eniten autoja per asukas koko maailmassa. Mutta sunnuntai-ilta on todella rauhallinen, vain muutama satunnainen kulkija. Ilta-aurinko valaisee upeasti lumihuippuiset vuoret. Täälläkin sää on yllättänyt ja heinäkuussa on vuorilla satanut lunta. Sitä ei kuulemma tapahdu usein.

Hotellini on kuin suoraan Psykosta. Se sijaitsee rinteessä, hieman kylänraitilta vuorille päin. Ovi on lukossa ja pitkään soitettuani ovikelloa, mies tulee avaamaan, tivattuaan ensin nimeäni. Hotelli näyttää aivan aavemaiselta; valot ovat pois päältä, huonekalut on kasattu nurkkaan, eikä ketään näy missään. Mies ojentaa minulle kirjekuoren ja sanoo, että kaikki ohjeet on siinä ja huoneeni löytyy toisesta kerroksesta. Sitten hän vaan häipyy. Kuljen yksin hiljaisia käytäviä huoneeseen, joka on parhaat päivänsä nähnyt aikapäiviä sitten. Mutta ei se mitään, siistiltä näyttää ja parvekkeeltani on huikaiseva näkymä vuorille.

 Nyt kylälle illalliselle ja huomenna katsomaan "ei mitään".

Strasbourg, Ranska

Auroren suosituksesta kävin juustobaarissa maistelemassa paikallisia juustoja viinin kera. Hän suositteli kahta paikkaa; La Cloche a Fromage ja L´Èpicier Grand Cru. Valitsin halvemman paikan, mikä taisi olla virhe. Kalliimmassa, la Cloche a Fromage'ssa olisi jokaisen juuston kanssa nautittu eri viiniä, mutta Grand Crussa mentiin koko paletti läpi yhdellä viinillä. Juustoja oli kuusi erilaista, neljä lehmänmaidosta ja kaksi vuohenmaidosta valmistettua. Juustot olivat aika kesyjä, olisin toivonut vähän enemmän makueroja niitten välille. Ja vahvan makuinen juusto puuttui lautaselta kokonaan. Lisukkeina oli leipää ja salaattia, lautaselta löytyi myös marjoja, hedelmiä, pähkinää ja hilloa. Juustomaistelun jälkeen pääsin vierailemaan juustohuoneessa, jossa oli mm. wasabi-, yrtti- ja tryffelijuustoja. Sekä monenmoisia sinihomejuustoja. Oli mielenkiintoista kuunnella juustomestarin innostunutta kerrontaa juustoista ja niitten valmistuksesta.

Aurore, jonka kyydissä siis tulin Kölnistä Strasbourgiin, oli vieraillut Suomessa - Joensuussa! Ei edes Helsingissä, vaan vain Joensuussa. Hänen ystävänsä oli ollut  vaihdossa ja opiskellut Joensuun yliopistossa metsätieteitä. Aurore muisteli, kuinka huhtikuussa, kun oli ensimmäinen aurinkoinen päivä ja lämpöä 13 astetta, ihmiset kulkivat kaduilla shortseissa. Ihmetystä herätti myös d-vitamiinin tarve talvisin ja rajoitus kalojen syönnissä. Ja olut: sekä tuopit että hinnat olivat valtavia. Moneen kertaan olen matkan varrella tuumannut, kuinka pieni maailma todella on. Aina löytyy vieraan ihmisen kanssa jokin yhdistävä tekijä. Enkä olisi uskonut, että se on jälleen Joensuu.

Strasbourg, Ranska

Sain lainattua fillarin hotellistani ja onneksi lähdin liikkeelle suht aikaisin aamulla. Keskustan kadut olivat vielä tyhjiä ja sain nauttia aamuauringosta ja kauniista katunäkymistä melkeinpä yksin. Strasbourg on aivan mahtava pyöräilykaupunki. Kävelykaduilla saa pyöräillä ja muilla kaduilla joka toisella kadulla on pyörätie yhteen suuntaan ja joka toisella kadulla vastakkaiseen suuntaan. Tulikohan tuo nyt sanottua tarpeeksi selvästi.... Paikalliset ovat ylpeitä pyöräteistään, jotka ovat kuulemma Ranskan leveimpiä. Paikalliset - ja turistit - pyöräilevät paljon ja koko päivän aikana näin vain yhdellä pyöräilijällä kypärän.

Samalla tuli puolivahingossa bongailtua -"Street heart"  katutaideteoksia; kymmenestä patsaasta löysin kuusi. Patsaat kuvaavat Elsassin päähineitä, jotka paikalliset taiteilijat ovat koristellet erilaisiksi. Patsaat laitetaan esille vuosittain, tiettyihin erityisiin paikkoihin.