Bryssel, Belgia

Brysseliä ei turhaan kutsuta sarjakuvan pääkaupungiksi. Sarjakuva näkyy katukuvassa seinämaalauksina ja monenkirjavina sarjakuvaliikkeinä. Niistä voi ostaa uusia tai vanhoja lehtiä, ja hyvällä tuurilla voi löytää keräilyaarteita. Brysselissä on sekä sarjakuvakeskus CBBD että monia sarjakuviin keskittyneitä gallerioita. Katuja on nimetty sarjakuvahahmojen mukaan, mm. Lucky Lukella on oma nimikkokatunsa. Ja tietenkin sarjisfestarit syyskuussa.

Tutuin belgialainen sarjakuvahahmo on kiistämättä Tintti. Tintin luojalle, Hergélle alias Georges Prosper Remille on omistettu oma museo Brysselin kupeessa sijaitsevassa Louvain-la-Neuven pikkukaupungissa. Sinne täytyy joku päivä hurauttaa junalla - matka kestää kuulemma puoli tuntia - ja viettää päivä Tintin seurassa.

Kävin ostamassa turisti-infosta kartan sarjakuvakävelykierrokselle. Kartta maksoi yhden euron. Reitti kiemurtelee ympäri vanhaa kaupunkia ja reitin kiertämisen menee pari tuntia. Reitin varrella on kolmisenkymmentä seinämaalausta ja useita aiheeseen liittyviä kaupppoja. Ja kun nälkä yllättää, voi poiketa The Comics cafe´hen nauttimaan kahvinsa tai burgerinsa alkuperäisten sarjakuvaluonnosten ympäröimänä.

Myös Asterix on seikkaillut Belgiassa. Valitettavasti Asterixin luoja Réne Goscinny menehtyi kesken albumin (Asterix Belgiassa) teon ja kuvittaja Albert Uderzo teki sen yksin loppuun. Uderzo kunnioittaa toverinsa muistoa merkitsemällä yksin tekemänsä osuuden jatkuvalla sateella ja harmailla pilvillä. Koskettavaa.

 

Bryssel, Belgia

Minkä oven sinä avaisit? 

 

Bryssel, Belgia.

Uudet päivärutiinit alkavat pikkuhiljaa muodostua. Aamuisin - jaksamisen ja työvuorojen mukaan - käyn juoksemassa lähipuistossa. Koska koti ja työpaikka ovat samassa rakennuksessa jää hyötyliikunta vähiin. Siksi ulkoilemaan täytyy lähteä tietoisesti, mieluiten heti aamusta. 

Kun lähden kirkolta, sivuan Maelbeekin metroasemaa, jossa viime maaliskuussa tapahtui 20 ihmisen hengen vaatinut terrori-isku. Iskun jälkeen aseman sisäänkäynteihin on heijastettu sanat "forget" eli unohda, ja toiselle puolelle katua "remember" eli muista.  Matka jatkuu ylös portaita, Robert Schumanin mukaan nimettyjen juna- ja metroasemien ohi. Schumania pidetään yhtenä EU:n isänä ja hänen patsaitaan löytyy myös lähistöltä. Ollaan siis EU kortteleissa ja valtavien toimistokompleksien lisäksi EU komission päärakennus Berlaymont sijaitsee lenkkipolkuni varrella.

Pieni pätkä bulevardia, sitten Robert Schumanin liikenneympyrän läpi ja kohta olenkin jo Cinquantenaire- eli kotoisammin Sinkkupuistossa. Puisto on ympärysmitaltaan noin 2,5 kilometriä ja sitä komistaa valtava riemukaari, jonka kattotasanteella on kuulemma ravintola. Riemukaaren ympärillä on kolme museota: taide-, auto-, ja armeijamuseo. Vain pienen pätkän joudun juoksemaan puiston ulkopuolella, jolloin ohitan taideinstituutin. Takaisin puistoon, leikkikentän, urheilupuiston ja moskeijan ohi kohti lähtöpistettä. Matkan varrella ohitan monia patsaita, suihkulähteen ja valtavat ruohokentät.

Joku päivä täytyy hieman hidastaa vauhtia ja vierailla museoissa sekä puistotapahtumissa. Ja lopuksi ehkä vielä lasilliselle, ihailemaan kaupunkinäkymää reimukaaren katolta. 

Tervuren, Belgia.

Tänään vietimme työyhteisöpäivää yhdessä Rotterdamin merimieskirkon henkilökunnan kanssa. Esimiehemme ja Brysselin merimieskirkon pappi, Katri, kutsui meidät kotiinsa Tervureniin. Päivämme alkoi aamiaisella -tai oikeammin brunssilla, jolla nautimme lähileipomon antimia paikallisten juustojen ja muitten herkkujen kera. Brunssin jälkeen lähdimme paikallisen oppaan, Dirk´n matkaan tutustumaan Tervureniin ja sen lähiympäristöön.

Tervuren sijaitsee noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Brysselistä. Tämä noin 20 000 asukkaan flaamilainen pikkukaupunki vaikuttaa varsin uneliaalta, mutta sitäkin pittoreskimmalta paikalta. Täällä sijaitsee mm. raitiovaunumuseo ja tänne päässee Brysselistä raitiovaunulla numero 44. Aikanaan alue on ollut ylhäisön suosima lomanviettopaikka. Kuningas Leopold II tykkäsi kutsua vieraita maaseutulinnaansa ja heidän suurta hupiaan oli metsästys. Metsästys tapahtui aidatulla alueella - varmaankin virvokkeita nauttien - ja palvelusväen ajaessa saaliin sisään alueelle. Aatelisto sitten hoiti homman loppuun.

Kävelykierroksen jälkeen pääsimme ohjatulle joogatunnille paikallisen koulun jumppasaliin. Rentoutumisen ja soturiasanoitten jälkeen olikin taas jo nälkä. Lähdimme takaisin Katrin kotiin, jossa Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin oleva kokkimme, Robert, oli loihtinut meille varsinaisen juhla-illallisen mojitoineen!
 

Bryssel, Belgia.

Uudessa maassa pienetkin arkiset asiat joutuu opettelemaan uudelleen, kuten jätteiden lajittelun. No, oikeastaan se ei tunnut "lajittelulta" kun samaan - siniseen - säkkiin laitetaan sekaisin muovipullot, nestekartongit ja metallijäte. Lisäksi on valkoinen säkki, johon kerätään sekajäte ja keltaiseen säkkiin tulee paperi ja kartonki. Jokaiselle värille on oma päivä; meidän kadulla valkoinen säkki viedään kadunvarteen tiistaisin ja perjantaisin....vai olikohan se vain tiistaisin? Ja siniset ja keltaiset säkit vuoroviikoin myös tiistaisin...vai oliko se sittenkin perjantaisin?

Belgia tuntuu olevan varsin byrokraattinen maa. Luin sopivasti lennolla Helsingistä Brysseliin Helsingin Sanomista (29.5.2016) Pekka Mykkäsen kirjoituksen asioiden hoitamisesta Belgian viranomaisten kanssa. Ongelmia aiheuttaa mm. kolme virallista kieltä; ranska, hollanti ja saksa. Kielimuurin takia tieto ei aina välity viranomaisten välillä ja eri kieliryhmien kesken on myös jonkinlaista valtataistelua. Organisaatiorakenne tuntuu olevan monimutkainen, pelkästään Brysselissä on kuusi poliisipiiriä. Myöskään tietotekniikkaa ei ole kaikissa virastoissa käytössä, mikä tuntuu suomalaisesat näkökulmasta aivan käsittämättömältä. Belgialainen tuttavani kertoi, että avioeron hakeminen Brysselissä kestää vuosia, sillä kaikki paperit hoidetaan käsin, sähköisiä tiedostoja ei ole. Siksi brysseliläiset hakevatkin avioeronsa muissa kunnissa.

Belgialaisista herkuista olen testannut ranskalaiset majoneesin kera sekä yhden oluen. Kuulemma jos haluaisi maistella kaikkia belgialaisia oluita, pitäisi vuoden aikana juoda vähintään neljä olutta päivässä.

 

Helsinki, Suomi. 

 

"Kun tänään lähden otan mukaan mitä tarvitsen,
taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen
Kun tänään lähden en taakse aio vilkaistakaan
taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa."                                  
                                                  (Suurlähettiläät)

Reissuromantiikka on pakkaamisesta kaukana. Yleensä pakkaan mukaan vain käsimatkatavarat, mutta nyt..... Miten ihmeessä saan elämäni mahtumaan yhteen matkalaukkuun?! Mukaan pitäisi ottaa sekä kesä- että syysvaatteet; kevyttä, lämmintä, sateenpitävää, urheiluun, vapaa-aikaan, juhlaan.... Huh, jo kenkiä tulisi helposti laukullinen, karsiminen on tuskaista. "Ainahan voit perillä ostaa lisää vaatteita" sanoo moni. Joo, mutta kun ei tuo shoppailu oikein innosta. Miksi ostaa lisää tavaroita, joita jo omistaa? Ja mieluiten ottaisin mukaan jo hyväksi havaitut kamppeet.

Matkalaukku painaa 26 kiloa. Kolme kiloa liikaa. Mitä sieltä voi ottaa pois (käsimatkatavaratkin jo maksimissaan)? Kaikki tavarat ovat tarpeellisia, en kai niitä muuten olisi pakannut mukaan. Pitkän pähkäilyn jälkeen poistan laukusta ranskan kielen oppikirjan :'( kauniit, mutta ehkä hieman epäkäytännölliset kesäkengät sekä avaamattoman piilolinssinestepullon, jonka parasta ennen- päivämäärä on juuri mennyt umpeen.

Kirjakasat ovat onneksi pienentyneet e-kirjan lukulaitteen ansiosta. Vaikkei laite kirjaa voitakaan, on se ehdottomasti paras hankita, minkä olen viime vuosina tehnyt. Laitteeseen saa ladattua satoja - ehkä tuhansiakin kirjoja ja se painaa vähemmän kuin Fazerin sininen.

Kotikin täytyy laittaa lähtökuntoon, että kehtaa vuokrata sitä eteenpäin tai että on kiva tulla takaisin. Tällä kertaa tuli tyhjennettyä vaatekaappeja perusteellisesti: kirpparille lähti kuusi kassillista vaatteita ja vähän muutakin sälää. Voi kun koti olisi näin siisti aina, eikä vaan poislähtiessäni.

Ai, minne matka? Lähden Brysseliin ja Suomen Merimieskirkkoon. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt viimeiset valmistelut ja sitten lentoon.

Old San Juan, Puerto Rico.

Vielä viimeisiä fiilistelyjä San Juanin värikkäästä vanhasta kaupungista. Sitten jo koti-Suomi kutsuukin.