Tervuren, Belgia.
Tänään vietimme työyhteisöpäivää yhdessä Rotterdamin merimieskirkon henkilökunnan kanssa. Esimiehemme ja Brysselin merimieskirkon pappi, Katri, kutsui meidät kotiinsa Tervureniin. Päivämme alkoi aamiaisella -tai oikeammin brunssilla, jolla nautimme lähileipomon antimia paikallisten juustojen ja muitten herkkujen kera. Brunssin jälkeen lähdimme paikallisen oppaan, Dirk´n matkaan tutustumaan Tervureniin ja sen lähiympäristöön.
Tervuren sijaitsee noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Brysselistä. Tämä noin 20 000 asukkaan flaamilainen pikkukaupunki vaikuttaa varsin uneliaalta, mutta sitäkin pittoreskimmalta paikalta. Täällä sijaitsee mm. raitiovaunumuseo ja tänne päässee Brysselistä raitiovaunulla numero 44. Aikanaan alue on ollut ylhäisön suosima lomanviettopaikka. Kuningas Leopold II tykkäsi kutsua vieraita maaseutulinnaansa ja heidän suurta hupiaan oli metsästys. Metsästys tapahtui aidatulla alueella - varmaankin virvokkeita nauttien - ja palvelusväen ajaessa saaliin sisään alueelle. Aatelisto sitten hoiti homman loppuun.
Kävelykierroksen jälkeen pääsimme ohjatulle joogatunnille paikallisen koulun jumppasaliin. Rentoutumisen ja soturiasanoitten jälkeen olikin taas jo nälkä. Lähdimme takaisin Katrin kotiin, jossa Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin oleva kokkimme, Robert, oli loihtinut meille varsinaisen juhla-illallisen mojitoineen!
Tervuren sijaitsee noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Brysselistä. Tämä noin 20 000 asukkaan flaamilainen pikkukaupunki vaikuttaa varsin uneliaalta, mutta sitäkin pittoreskimmalta paikalta. Täällä sijaitsee mm. raitiovaunumuseo ja tänne päässee Brysselistä raitiovaunulla numero 44. Aikanaan alue on ollut ylhäisön suosima lomanviettopaikka. Kuningas Leopold II tykkäsi kutsua vieraita maaseutulinnaansa ja heidän suurta hupiaan oli metsästys. Metsästys tapahtui aidatulla alueella - varmaankin virvokkeita nauttien - ja palvelusväen ajaessa saaliin sisään alueelle. Aatelisto sitten hoiti homman loppuun.
Kävelykierroksen jälkeen pääsimme ohjatulle joogatunnille paikallisen koulun jumppasaliin. Rentoutumisen ja soturiasanoitten jälkeen olikin taas jo nälkä. Lähdimme takaisin Katrin kotiin, jossa Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin oleva kokkimme, Robert, oli loihtinut meille varsinaisen juhla-illallisen mojitoineen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti