Rooma, Italia.

Illallispaikkaa etsiessämme kysyimme kadulla keski-ikää lähestyvältä poliisimieheltä, minne hän menisi illalliselle. Hämmästyneenä hän vastasi: "Minäkö?! Minä menen äidin luokse".
No, meillä ei ole äitiä täällä, joten olemme testanneet ristoranten, trattotian, osterian, hosterian... Ja tässä on tähänastinen tulos.

* * * 

While looking for a restaurant we asked nearly middle-aged police officer on the street where he would go for a dinner. He was suprised and asked "Me?! I go to mamma". Well, no mamma here, so we have tried so far ristorante, trattoria, osteria, hosteria... And here is what we got.

Paistettua artisokaa // Fried artichoke.

Ankkaa rucolapedillä // Duck with rucola and parmesan.

Pizzaa ilmakuivatulla kinkulla // Pizza with parma ham.

Äyriäispasta // Shellfish pasta.

Sienirisotto // Mushroom risotto.

Grillattuja katkarapuja // Grilled prawns.

Tiramisu.

Suklaakenkä // Chocolate shoe.

Citta del Vatican, Vatikaani

      Roomassa kissatkin syövät pizzaa.//Even cats eat pizza in Rome.

Aamulla oli tarkoitus lähteä käymään Vatikaanissa. Paavi oli kuitenkin yllättäen päättänyt pitää aamulla messun henkilökunnalleen, joten käytännössä Vatikaani oli aamupäivän kiinni ja sisälle pääsimme vasta iltapäivällä. Jonot olivat tuskastuttavan pitkiä, olihan paikalla tuplamäärä ihmisiä. Onneksi jonomme kulki nopeasti ja sisälle pääsimme vajaan tunnin odottamisen jälkeen. Turvatarkastus oli kuin lentokentällä; kaikki joutuivat kulkemaan alueelle metallinpaljastimien läpi - juomia sentään ei takavarikoitu. 

Vatikaanissa vierailee päivittäin noin 20 000 ihmistä ja siellä on asukkaista noin 800. Heistä 450:llä on Vatikaanin kansalaisuus. Ainoa uskonto on katolisuus. Rikollisuus alueella on suurta, sitä kutsutaankin taskuvarkaiden paratiisiksi. Ihmeteltävää ja kuvattavaa siellä on niin paljon, että lompakon vahtiminen helposti unohtuu ja tungoksessa taskuvarkaat pääsevät yllättämään.

Vierailun jälkeen olo oli kuin Michelangelolla freskojen maalaamisen jälkeen Sikstuksen kappelin kattoon; niska oli jumissa ylöspäin katselemisesta, vaikka sitä kesti vain muutaman tunnin. Michelangelolla freskojen maalaamiseen meni neljä vuotta. Myös jalat alkoivat huutaa hoosiannaa, taiteeen täyttämiä käytäviä tuli käveltyä parin kilometrin verran. Kaikkien taideteosten katsomiseen Vatikaanisssa menisi vuosikymmeniä, kaikkiaan niitä on yli 50 000.

Kahden päivän aikana olen ehtinyt syödä pizzaa, pastaa ja risottoa. Kaikki ovat olleet hyviä, mutta eivät millään tavalla erikoisia. Kahvien taso on vaihdellut suuresti. Vahvan kahvin ystävälle espressot ovat olleet pääsääntöisesti vahvoja mutta kuitenkin pehmeän makuisia. Tajunnanräjäyttävät makuelämykset antavat toistaiseksi vielä odottaa itseään. 

* * *

We  were supposed to go to Vatican City in the morning. The Pope had suddenly decided to have a mass to his employeed, so practically Vatican was closed during the morning hours. Queues were painfully long, after all, there was double number of people. Fortunately, the queues passed quickly and we got inside after an hour of waiting. Security check was like at the airport; all had to pass through the metal detectors.  

Vatican City is home to about 800 people of whom 450 have the Vatican citizenship. Daily there is about 20 000 visitors. The only religion is Catholicism. Crime in the area is high, it is called paradise of the pickpockets. There is so much to see that your wallet is easily forgotten, and in the crowd thieves can work easily.

After the visit, I felt like a Michelangelo after painting the frescoes of the Sistine Chapel ceiling; neck was stick of watching up, even though it lasted only a few hours. It took four years from Michelangelo to paint them. Also, my legs were killing me, we must have walked couple of kilometers on the art-filled corridors. It would take for decades to see all the 50 000 works of art.

During the two first days I have eaten pizza, pasta and risotto. All have been good, but not special in any way. The level of coffees has varied greatly. For heavy coffee drinker a strong espresso has mainly been strong but soft taste. So far the mindblowing flavours still wait to come.

 

Rooma, Italia

Kaikki tiet vievät Roomaan. Edellisestä Italian vierailusta on ehtinyt vierähtää jo tovi, joten mielenkiinnolla odotan Rooman ja lähiseudun antimia. Odotukset italialaisen ruuan suhteen ovat korkella; saas nähdä kuinka käy. Ainakin risottoa ja jäätelöä täytyy maistaa - ehkä useammankin kerran. Viinejä varmaan tulee maisteltua ja ehkäpä myös grappaa ja limoncelloa. Ruuan lisäksi odotan kauniita kaupunkimaisemia sekä historian ja nykypäivän rinnakkaiseloa. Ja vespoja ja Fiateja.

Matka kotoa Helsinki-Vantaan lentokentälle on nykyään jännittävä seikkailu. Pisararata on avattu muutama kuukausi sitten ja edellisen kerran pääsin junalla melkein lentokentälle saakka. Rataa ei ollut saatu aikataulussa valmiiksi ja viimeinen pysäkkiväli taittui bussilla. Nyt pääsin junalla perille asti, mutta tunnelin liukuportaat eivät olleet vielä toiminnassa, joten jonotimme ja ahtauduimme kahteen toiminnassa olleeseen hissiin. Hyvä niin, ehkä ensi kerralla sitten koko matka taittuu joustavasti perille saakka.

Fiumicinosta Leonardo da Vincin lentokentältä päästiin helposti Rooman keskustaan junalla. Ykkösluokassa. Matka maksoi ruhtinaalliset 14 €, kakkosluokan lippu olisi maksanut kahdeksan euroa. Junaa tosin olisi joutunut odottamaan kolmisen tuntia.

* * *

All roads lead to Rome. It has been a while since my last trip to Italy so I am really looking forward to Rome and its' surroundings. My expectations on the Italian kitchen are high, we'll see if they can fulfill their excellent reputation. Risotto and gelato are on my must try-list - I might have to taste them multiple times just to be sure. I am certain we will test wines and perhaps even grappa and limoncello. Besides food I cannot wait to see the beautiful city view and the mix of history and modern times. Not to forget the Vespas and Fiats.

My trip from home to the airport is nowadays an exciting experience. The so called Droplet Rail has been opened a couple of months ago. Last time I almost got to the airport via train. The railway was not finished in time and the last stops were taken with a bus. Now I got to the airport by the train, but the escelators of the tunnel were not working yet. We had to wait and stuff ourselves to two elevators. It was fine that way, maybe next time the whole journey to the airport will go smoothly.

From Fiumicino, Leonardo da Vinci airport it was easy to take a train to city center. First class ticket coast 14 euros. (In Helsinki about 5 euros.) The second class ticket coast eight euros nut we should have waited almost three hours.

Dubrovnik, Kroatia

Maailman kaunein bussilippu? // The most beautiful bus ticket ever?

 (English text below)

Dubrovnik, tämän reissun viimeinen etappi. Minulla ei ollut muuta mielenkiintoa Dubrovnikia kohtaan, kun päästä tätä kautta kohtuuhinnalla kotiin. Koska tänne nyt tulin, kannattaa täällä muutama päivä viettää ja katsastaa millainen paikka tämä on. No, kaunis vanha kaupunki, täynnä turisteja. Ei siinä mitään, mutta turistit kulkevat isoissa ryhmissä tukkien kapeat kadut. Millaistakahan täällä onkaan ollut huippusesongin aikaan! Usein nämä vanhat kaupungit ovat muuttuneet näyttämöiksi, joissa paikallisilla ei enää ole varaa asua ja asuintalot on muutettu hotelleiksi ja lomahuoneistoiksi, joihin varakkaat turistit majoittuvat. Elämäähän sekin on, vaikka välillä se tuntuu varsin keinotekoiselta.

En miellä itseäni turistiksi, vaikka ehkä jonkun mielestä sellainen olenkin. Olen enemmänkin reissaaja, elämäntapamatkaaja. Enemmän kuin nähtävyydet, minua kiinnostavat paikallinen arki ja elämäntapa. Luonto on omanlaisensa jokaisessa paikassa. Meri on täällä kaunis, vesi kirkkaan turkoosia ja ympäröivät vuoret ovat massiivisen kauniita. On rentouttavaa päästä vaeltamaan vuorille; yksi päivä kerrallaan riittää minulle. Joskus on kiva lähteä ryhmän mukaan ja tavata uusia ihmisiä. Mutta sitäkin minulle riittää yksi päivä kerrallaan. 

Kohta Tukholman kautta kotiin, sulattelemaan kaikkea nähtyä ja koettua. Ja suunnittelemaan uutta reissua.

* * *

Dubrovnic, the last leg of this journey. I didn't have much interest in this city, this is just a place from where I can get a relatively cheap flight back home. I'm here now, so I can explore the city aswell. Well, the old town is really pretty, full of turists however. It's okey, except they go around in a big groups and block the narrow streets. I wonder, how it is here during the high season! Quite often these old towns has become like a set pieces, where local can't afford to live anymore. The residences and apartments has been transformed to hotels and holiday apartments, where rich turists can spend time. Well, that's life too, even sometimes it seems artifical.

I don't consider myself as a turist. I'd like to think I'm a traveller and this is my lifestyle. More than sightseeings, I'm interested in everyday life and the lifestyle of the locals. The nature is different everywhere. The sea is beautiful here and the water is bright turquoise. The mountains are massive and somehow majestic. It's relaxing to go to the mountains for hiking for a day; that's enough for me. Sometimes it's nice to join a group and meet other people too. But one day is enough.

Soon I´m heading back home through Stockholm to digest all I have seen and experienced. And to plan the next journey.

 Mostar, Bosnia-Hertsegovina

(English text below)

Tänään olen ylittänyt rajan kuusi kertaa. Kroatia - Bosnia-Hertsegovina - Kroatia - Bosnia-Hertsegoviana ja sama toisinpäin. Ajoimme Dubrovnikista, Kroatiasta rannikkoa pitkin pohjoiseen. Bosnia-Hertsegovinan lyhyt 20 kilometrin pituinen rantakaistale jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen. Lähdimme aamulla päiväreissulle Mostariin, Bosnia-Hertsegovinaan. Seurakseni sain kaksi pariskuntaa; Ruth ja Michael Skotlannista ja Gracie ja Larry Los Vegasista. Menomatkalla pysähdyimme Medugorjessa, jossa Neitsyt Maria oli ilmestynyt kuudelle lapselle vuonna 1981. Sen seurauksena pienestä kylästä on tullut varsinainen sirkus, jonne ihmiset tekevät pyhiinvaellusmatkoja kaikkialta maailmasta. 80-luvulla kylässä asui n. 30  perhettä ja nyt siellä käy miljoona turistia vuodessa. Myös paavi on vieraillut kylässä, muttei ole julistanut vielä Neitsyt Marian ilmestymistä ihmeeksi. Turistikauppoja on kaikkilla; mitähän Jeesus sanoisi tästä?

Mostar on kuuluisa sillastaan, Stari mostista. Silta valmistui vuonna 1566, tuhottiin Bosnian sodassa 1993 ja jälleenrakennettiin 1999. Silta on aina symboloinut alueen monikansallisuutta ja rauhanomaista rinnakkaiseloa. Silta oli yllättävän vaatimaton, kuvien perusteella luulin sitä isommaksikin. No, se on kuitenkin tarpeeksi iso, 21 metriä korkea, hyppäämiseen. Paikalliset pojat keräävät kolehdin ja kun 25 euroa on kasassa, yksi pojista hyppää alla virtaavaan Nerevatjokeen. Vettä sillan kohdalla on vain viiden metrin syvyyteen. Kukaan paikallisista ei ole loukkaanutunt sillalta hypätessään, mutta muutama turisti on satuttanut itsensä todella pahasti seuratessaan paikkallisten hölmöilyä. En maksanut, en halunnut tukea moista hulluutta. En myöskään jäänyt paikalle katsomaan hyppyä.

* * * 

Today I have crossed the border six times. Croatia - Bosnia and Herzegovina - Croatia - Bosnia and Herzegovina and vice versa. 
We drove from Dubrovnik, Croatia along the coast to the north. A short 20-kilometer-long beach strip of Bosnia and Herzegovina, divides Croatia continental into two separate areas. We left in the morning for a day trip to Mostar, Bosnia and Herzegovina. I travelled with two couples; Ruth and Michael from Scotland and Gracie and Larry of Los Vegas. On the way we stopped to Medugorje, where the Virgin Mary was appeared to six children in year 1981. As a result, the small village has become like a circus, where people make pilgrimages from all over the world. In 1980s there was approx. 30 families living in the village and now a million tourists visit it a year. Even the Pope has visited the village, but has not yet declared the appearance of the Virgin Mary as a miracle. There are tourist shops everywhere; I wonder what Jesus would say about this?

Mostar is famous for its bridge, Stari most. It was completed in 1566, was destroyed in the Bosnia war in 1993 and re-built in 1999. The bridge has always been a symbol of the multi-ethnicity and peaceful  coexistence. The bridge was surprisingly modest, on the basis of the photos I thought it would be bigger. Well, it is, however, big enough, 21 meters high, for jumping. Local boys collect money and when there is  € 25, one of the boys will jump down to the river Nerevat. Water under the bridge is only five meters deep. None of the local has not hurt when jumping from the bridge, but a few tourist has been hurt really badly copying the local´s stupidity. I did not pay, I don´t want to support that kind of madness. I didn´t stay to watch the jump either.

Budva, Montenegro

Kotor, Montenegro

Montenegro on pieni maa ja välimatkat ovat lyhyitä. Budvasta käsin on helppo tehdä päiväretkiä mm. Cetinjeen ja Kotoriin. Molempiin kaupunkeihin matka kesti bussilla n. 35 minuuttia ja matka yhteen suuntaan maksoi 3 euroa. Hinnat ovat Montenegrossa selvästi kalliimmat kuin muualla Balkanilla ja kun käytössä oleva valuutta on euro, hinnat tajuaa liiankin hyvin. Budva on turistikaupunki ja täällä voi viettää rantalomaa, lähteä merelle purjehtimaan tai vaikka vuorille vaeltamaan. Yllättävää kyllä, maisema täällä on välillä kuin Norjassa; hyvin vuonomaista. Vesi on kaikkialla kirkasta ja ilmeisesti myös puhdasta. Vaikka meren äärellä ollaan, ovat kalaruuat kalliita. Esim. pizzan saa 7-9 eurolla, mutta kalaruuasta joutuu maksamaan 20-40 euroa. Paikallista ruokaa ei ole tarjolla, minulla ei ole aavistustakaan, minkälaista montenegrolainen kotiruoka on. Täälläkin, kuten kaikkialla muuallakin, pikaruokakulttuuri kukoistaa.

Cetinje on Montenegron vanha pääkaupunki, mutta nykyään se on unelias pikkukaupunki - viehättävä sellainen. Kaupunki sijaitsee Lovcen -vuoren rinteellä. Asukkaita siellä on noin 14 000 ja vain joitakin turisteja. Ihmetyttää, että siellä on mm. Ranskan ja Yhdysvaltojen konsulaatit. Mutta toisaalta, onhan siellä myös Montenegron presidentin virka-asunto.

Kotor sijaitsee Kotorinlahden poukamassa ja vuorten ympäröimänä. Vanha kaupunki on yksi kauneimmista, mitä olen koskaan nähnyt. Kaupungin yllä 300 merrin korkeudessa kohoaa linnake. Askeleita ylös mennessä kertyy kuulemma 1 350 ja matkaa on 1,2 kilometriä. Voi ollakin, ainakin jalat ovat aivan hyytelönä kipuamisen jälkeen.

* * *

Montenegro is a small country and all the distances are short. It is easy to make day trips from Budva for example to Cetinje and Kotor. It took 35 minutes by bus to both of those towns and a single ticket cost 3 euros. Everything is more expensive here than in the other countries in Balkans. And when the currency is euro, you understand the prices almost too well. Budva is a turist spot and you can spend a beach holiday here, take a boat trip or hike on the mountains. Suprisingly the landscape is similar to Norway and its fjords. The sea water is clear and apparently it is also clean. Even we are at the seaside, the fish food is really expensive. You can get a pizza for 7-9 euros, but a fish meal costs 20-40 euros. There is only fast food restaurants here, as everywhere else, so I don't have an idea how traditional Montenegrin food is.

Cetinje is the old royal capital of Montenegro. Nowadays it is a sleepy small town - very picturesque one. It is located mountainside and there is only 14 000 inhabitants in Cetinje and I'm just wondering why the embassies of France and UK are located there. But on the other hand, there is also the official residence of the President of Montenegro. 

Kotor is located in a secluded part of the Gulf of Kotor and it is surrounded by the mountains. The old town is one of the most beautiful I have ever seen. The fortress rises up to 300 meters from the sea level. Someone has counted, that there is 1 350 steps and 1,2 kilometers to the top. That´s very possible, at least my legs are like jelly after climbing.

Budva, Montenegro

(English text below)

Lähdimme illansuussa ajelemaan Zoyan kanssa Albaniasta Montenegroon. Matkaa Ulcinjiin oli vain viitisenkymmentä kilometriä Skoderista, mutta aikaa meni pikkutitetä körötellessä ja rajamuodollisuudet mukaan lukien kaksi tuntia. Etsimme majapaikan vanhasta kaupungista meren rannalta ja teimme olomme kotoisaksi. Ulcinj on pikkukaupunki pienen lahden poukamassa. Ylhäällä kohoaa vanha kaupunki linnoituksineen ja alhaalla rantabulevardi ravintoloineen ja halpoine turistikauppoineen. Illalla oli hauskaa istua terassilla viiniä siemaillen ja katsella paikallisia ihmisiä iltakävelyllä. Iltaisin rantakatu on pyhitetty kävelykaduksi ja se on täynnä hulinaa. Aamulla katu oli tyhjä, vain muutama auringonottaja oli menossa rannalle.

Aamukävelyn jälkeen jatkoimme matkaa Sveti Stefanin kautta Budvaan. Sveti Stefani on vanha keskiaikainen kaupunki, joka sijaitsee pienellä saarella, noin sadan metrin päästä mantereelta. Saaren omistaa Montenegron valtion ja se on vuokrattu 30 vuodeksi yksityishenkilölle, joka on perustanut alueelle luksushotellin. Kuuluisia vierailijoita ovat kuninkaalliset ja filmitähdet, kuulemma Elisabeth Taylor vietti siellä paljon aikaa. Saarelle pääsee vain, jos on tehnyt varauksen hotelliin tai ravintolaan. Niinpä tyydyimme ihailemaan saarta läheiseltä rannalta.

Yö Sveti Stefanissa olisi maksanut tuhansia euroja, joten yövyin hostellissa Budvan vanhassa kaupungissa. Zoya jatkoi matkaansa illallisen jälkeen konferensiinsa. Vanha kaupunki on todellinen labyrintti; en kertaakaan ole löytänyt majapaikkaani suorinta tietä.

* * *

Early in the evening Zoya and I left Albania to Montenegro. The distance from Skodra to Ulcinj is only fifty kilometers, but it took two hours to drive there along small curvy road including the border formalities. We found a place to stay in the old town on the sea side and we made ourselves comfortable. Ulcinj is a small town, located on the small bay. On the top of the hill there is the oldest part of the town and down by the sea there is a beach boulevard with all the restaurants and cheap  tourist shops. We amused ourselves by sitting on terrace, sipping local wine and watching locals having their evening walk. The street is dedicated to a pedestrian street in the evenings and it is quite a hullabaloo. In the morning the street was empty. Only a few sunbather was going to the beach.

After a morning walk we continued our journey to Budva through Sveti Stefani. Sveti Stefani is an ancient medieval town, located on a small island, about a hundred meters away from the mainland. The island is owned by the Montenegrin government and it is rented for 30 years to an individual who has set up a luxury hotel on the island. All the royals and movie stars visit the island, reportedly Elisabeth Taylor spent a lot of time there. The island can be reached only if you have a reservation to a hotel or restaurant. We decided to admire the island from the beach on a mainland.

One night on the island cost thousands of euros, so I decided to go to hostel in Budva old town. After dinner we got separate ways and Zoya continued her journey to her conference. The old town is quite a labyrinth; I never found the shortest way to hostel.