Nairobi, Kenia

Nairobi on kuin yksi suuri bussiasema. Keniassa asuu 45 miljoonaa ihmistä, joista reilut 3 miljoonaa Nairobissa. Liikenne on hektistä, nopeatempoista ja vaarallista. Pikkubussilla eli matatulla matka maksaa 50 shillinkiä eli noin 50 senttiä. Eilen tullessamme Annen kanssa matatulla Nairobin keskustaan, tutustuimme bussissa Maryyn, joka opasti meidät hotelliimme. Matkalla hän kertoi toiminnastaan Neema orphans -keskuksessa ja kutsui meidät sinne vierailulle. Neema on paikka, joka auttaa orpoja ja leskiä huolehtimaan itsestään ja hankkimaan toimeentulonsa. Mary on paikan toiminnanjohtaja. Hän itse on parempiosainen ja hänen sydämenasiansa on auttaa heikommassa osassa olevia. Hän halusi esitellä meille keskuksen toimintaa, mutta esitellä myös meidät keskuksen ihmisille. Hänen mukaansa vierailijat antavat valoa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Neema on perustettu vuonna 2006, mutta varsinainen toiminta on lähtenyt käyntiin vasta viime vuonna. Keskuksesta lesket voivat ostaa materiaalia, joista he valmistavat saippuaa myyntiin ja näin he voivat saada toimeentulonsa omalla työllään. Heillä on myös mahdollisuus työskennellä keskuksessa, jolloin tuotto menee yhteiseen hyvään mm. orpokodin ylläpitämiseen ja orpojen koulutukseen. Meillä matkaajille pyykinpesusaippua oli oikein oiva tuote. Ostimme saippuaa kaksi tankoa, laitoimme sen kahteentoista osaan ja jaoimme sen muitten pikavuorolaisten kesken.

Nairobi, Kenia

Aikamoista tämä viisumirumba. Tähän saakka viisumit on saatu rajalta, yleensä 50 dollarin hintaan. Suomalaisella passilla on helppo matkustaa, meillä on hyvä maine. Tarkoituksenamme oli hakea Etiopian viisumia Suomen suurlähetystöstä Nairobista, mutta täällä saimme tietää, että lähin paikka suomalaisten hakea viisumia on Tukholma. Vaihtoehtoina on siis lähettää joku meistä passien ja hakemusten kanssa Tukholmaan tai lähettää em. asiakirjat kuriiripalvelun kautta Ruotsiin.

Myös hakemusten tulostaminen ja passien kopioiminen osoittautui sen verran haasteelliseksi, että päädyimme ostamaan kimpassa oman tulostimen. Loppumatkasta arvomme, kuka tulostimen joutuu ottamaan mukaansa tai sitten annamme sen viimeisessä tarkastuspisteessä "lahjaksi" poliisille. Myös passikuvia piti lähteä ottamaan lähiostarille, kolmella eurolla sai kuusi kuvaa. Sudaniin saa viisumin helposti, mutta Etiopia on vaikeampi tapaus. Ellemme saaa viisumia Etiopiaan, tyssää pikavuoron matka Keniaan. Kuulemma vuoteen viisumeja ei ole myönnetty maanteitse matkaaville, joten kovin toiveikas en uskalla viisumin saamisen suhteen olla. Etiopiaa ei voi kiertää; Somalia, Uganda ja Etelä-Sudan ovat ehdottomasti poissuljettuja kauttakulkumaita. Lentämällä voisimme mennä Addis Abebaan - lentokentältä saisi viisumin helposti - mutta silloin Ajokki jäisi viettämään eläkepäiviään Keniaan. Ja eihän se olisi pikavuoro enää ilman Ajokkia.

Passi lähtee joka tapauksessa Ruotsiin ja me jäämme kopioiden kanssa odottelemaan Keniaan - aika orpo olo.

Kilimanjaro, Tansania

Arusha on sijainniltaan loistava paikka lähteä safarille tai Kilimanjarolle. Alueella sijaitsee luonnonpuistoja mm. Arusha National park, Ngorongoron suojelualue, lake Manyara ja Kilimanjaro National park. Osa porukasta lähti kahden päivän safarille Ngorongoroon, minä lähdin Kilimanjarolle Tomin ja Tuomaksen kanssa. Ajomatka Kilimanjaron juurelle kesti kolmisen tuntia. Vaelluksemme alkoi Kinapa HQ:sta, noin 1 700 metrin korkeudesta. Suuntasimme Mandara Hut´iin, jonne matkaa kertyi 8 kilometriä ja nousua 1,1 kilometriä. Emme kuitenkaan tyytyneet Mandara Hut´iin, vaan jatkoimme vielä 200 metriä ylöspäin. No, pojat eivät tyytyneet vielä siihenkään, vaan kiersimme huipulla vielä kraatterin. Kävelyä kertyi päivän aikana noin 18 kilometriä. Sisäänpääsymaksu kansallispuistoon oli 70 dollaria ja muut kulut, kuljetus ja tipit noin 50 dollaria.

Muovipullojen ja -pussien vieminen kansallispuistoon oli kiellettyä. Niinpä jouduimme vuokraamaan paksummat muovipullot 5 000 shillingin hintaan. Siis tyhjän pullon. Täysi juomavesipullo (kertakäyttöisessä muovipullossa) maksaa noin 1 000 shillinkiä. Muovipullon olisi voinut ostaa omaksi 10 000 shillingin - eli hyvän illallisen hinnalla. Tansaniassa katujen varret ovat kuin kaatopaikkoja, roskat ovat enimmäkseen juuri muovisia vesipulloja. Eikö vettä voisi pakata maatuviin tölkkeihin, niin maailma olisi edes vähän siistimpi paikka?

Vuorenrinne oli varsin haasteellinen nousta ylöspäin. Polku oli kivinen, töyssyinen ja täynnä puunjuuria. Töitä sai tehdä tosissaan, mutta huipulle pääsimme reilussa kahdessa tunnissa, kun keskimääräinen vaellusaika on kolme tuntia. Oppaamme, Rocket, piti pienen porukkamme kasassa asiallisesti, vaikkakin varsin leipääntyneesti. Emme saaneet hajaantua, sillä alueella on tehty viime aikoina ryöstöjä ja yksinkulkija on turhankin otollinen ryöstäjille. Onneksi selvisimme reissusta suuremmitta kommelluksitta, vain kipeytyneet lihakset muistoina.

Arusha, Tansania

Aamu Korongwessa alkoi bussin siivouksella ja jatkui iltapäivällä Arushassa huoltotöillä. Ajokki siivotaan aina tarpeen mukaan
ja siivousporukka valikoituu sekalaisesti. Yleensä jokainen vie roskansa pois kun pysähdytään ja huolehtii omista tavaroistaan. Lattiat likaantuvat varsin nopeasti, punainen hieno hiekka leviää joka paikkaan. Samoin ikkunat täytyy putsata pölystä ja ötököistä, täytyyhän meillä etupenkillä istuvilla olla puhdas maisemaikkuna.

Bussi on 27 vuotta vanha, eikä siihen ole saatavissa varaosia Afrikasta. Osat pitää tuoda joko Suomesta (kiitos, Raicca!) tai teetättää ne paikanpäällä. Eurooppaan tultaessa bussi pitää katsastaa ja nyt täytyy tehdä jo huoltotöitä sitä silmällä pitäen. Onneksi matkassa on osaavaa porukkaa mm. sähkömies ja muutama bussikuski. Afrikan pikavuorolla on vain rengas puhjennut ja ilmastointia on jouduttu fixaamaan, joten aika vähällä ollaan päästy. Tosin pyyhkimet eivät vielä toimi (pyyhkimien moottori kärähti) ja laturinhihnat täytyy vaihtaa.

Tansaniassa matkanteko on ollut hidasta töyssyjen ja tarkastuspisteiden takia. Tietöiden vuoksi ollaan jouduttu menemään hitaita ja huonoja kiertoteitä vain muutaman kerran. Yleensä töyssyt tulevat ennen kyliä, viidenkympin rajoitusalueilla. Mitä lähemmäksi kaupunkia tullaan, sitä enemmän kyliä - ja töyssyjä - on. Bussin paino tarkastetaan noin 50 kilometrin välein. Viimeisen mittauksen mukaan painoa on 13 800 kiloa ja sallittu paino näillä teillä on 18 000 kiloa. Poliisit pysäyttävät busseja tiuhaan. Yleensä selviää pienellä juttutuokiolla, lahjuksia emme ole vielä joutuneet maksamaan.

Matkalla Korongwesta Arushaan pidimme lounastauon Moshissa. Lounas jäi syömättä, sillä kadun varrella sai laitatettua kynnet kuntoon, joten - first things first!

Sansibar, Tansania

Jambo! Hakuna matata!

Sansibar, Tansania

Dar es Salaamista lauttamatka Sansibarin saarelle kesti 1,5 tuntia ja maksoi 35 dollaria. Sansibar on itsehallintoalue ja satamassa saatiin taas muodollisuuksien jälkeen uusi leima passiin. Meri on täällä aivan uskomattoman turkoosi ja kauempana kauniin syvän sininen. Lautta saapui Stone townin satamaan ja siitä on kävelymatka vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki on sokkeloinen ja täynnä kapeita kujia. Muutamia pieniä hotelleja sieltä löytyi, mutta kahvilan tai ravintolan löytäminen oli kiven takana. Paikalliset oluet (siis tansanialaiset) Serengetit, käytiin juomassa Mercury -nimisessä baarissa, joka on nimetty saarella syntyneen Queenin solistin Freddy Mercuryn mukaan. Iltapäivä Stone townissa riitti ja illansuussa lähdimme pohjoisrannikolle, Nungwi beachille.

Hiekka on valkoista ja rantaa riittää. Maisema on kaunista, auringonpalvojille ja vesiurheilun harrastajille tämä on paratiisi. Muille varsin tylsä paikka. Rannalla on isoja hotelleja vierivieressä, ilmeisesti ulkomaalaisten omistuksessa ja hinnat ovat täällä suolaisia. Esim. maaseutukylissä lounas on maksanut n. 1 500 shillinkiä eli noin 70 senttiä. Pikkukaupungissa lounas maksoi 3 000 shillinkiä, Dar es Salaamissa jo 10 0000 shillinkiä ja täällä 15 000 - 30 000 shillinkiä. Pikkukylissä lounas tosin on vaatimaton, riisiä ja papuja/lihaa, mutta ainakin se on aitoa Tansaniaa. Täällä resortissa ruoka on kansainvälistä, mm. intialaista ruokaa tuntuu olevan kaikkialla.

Sansibaria kutsutaan maustesaareksi. Täällä viljellään neilikkaa, kanelia, pippuria ja muskottipähkinää. Pwewa wa nazi on sansibarilainen ruoka, joka on kookosmehussa keitettyä mustekalaa maustettuna currylla, kanelilla, kardemummalla, valkosipulilla ja limemehulla. Yleensä ruoka ei ole kovin maustettua ja suomalainen kaipaa usein ulkomailla hyvää ja vahvaa kahvia.

Masaimiehiä näkee rannalla, mutta heistä oma postaus.

Dar es Salaam, Tansania