Pattaya, Thaimaa

Pattaya on kyllä pitkälle maineensa veroinen. Keskustassa ja turistikeskuksissa 90% turisteista on miehiä, keski-ikä noin 70 vuotta. Loput 10% on sitten venäläisiä perheitä. Usein seitsenkymppisen miehen käsipuolessa on pieni ja siro thaityttö. Välillä tekee niin pahaa, etten voi edes katsoa heitä, sen verran epäsuhtaisia pareja he ovat. Mutta sitten toisaalta: kumpikin tietää missä mennään ja molemmat hyötyvät - eli kaikki hyvin. Pattayan keskusta on ruma ja ankea, kuten myös hotellialueet, vaikka- kin eri tavalla. Väliin mahtuu onneksi tavallistakin asuinaluetta, jossa tavalliset ihmiset elävät arkeansa. Eilen meidän kylällä oli toripäivä, kuten aina tiistaisin ja perjantaisin. Kävin ostamassa kissoille tuoretta kalaa, mutta eipä kelpaa, taitaa olla väärää lajia. Nämä kissat on kyllä hemmoteltuja; ruoka pitää pilkkoa ja kalatkin fileoida. Ja ruokaa pitää olla ainakin kolmea eri sorttia, jotta varmasti löytyy jokaiselle mieluinen maku.

Tuossa kulman takana on norjalaisten merimieskirkko. Piipahdin siellä riisipuurolla ja mustikkamehulla. Norjalaiset taitavat olla ihan yhtä jäyhiä kuin suomalaisetkin, en oikein päässyt juttuun heidän kanssaan. Merimieskirkon työntekijä, nuorehko nainen, istui seuraani ja kertoi työstänsä, aikamoista sosiaalityötä! Vierailuja ongelmaperheissä, sairaaloissa, vankiloissa.... Ja sitten vielä selvitellä norjalaismiesten ja thaityttöjen sotkuja, kun kielimuuri ja kulttuurierot kohtaavat. En taitais kyllä pärjätä tuollai- sessa duunissa. Ja väsynyt oli norjalaisnainenkin.

 

Pattaya, Thaimaa

Kissanpäivät Thaimaassa. Saavuin eilen Pattayalle, tarkoituksenani hoitaa viittä kissaa ja puutarhaa. Perillä selvisi, että yksi kissoista oli sairastunut edellisellä viikolla ja kuollut päivää ennen tuloani. Surul- lista, mutta onneksi tämä tapahtui ennen hoitokeikkaani - parempi niin sekä kissan omistajalle että minulle.

Kaikki kissat ovat löytökissoja. Omistaja on pelastanut ne kadulta sairaina ja nälkäisinä ja nyt kissat ovat hyvinvoivia lemmikkejä. Ku- vassa Babout, joka on puoliksi siiamilainen ja erittäin seurankipeä. Fancy on musta, pieni tyttökissa, joka ontuu toista etujalkaansa. Bubele on harmaa tiikeri, erittäin ujo ja käy usein ruokakupilla yöllä kaikessa hiljaisuudessa. Viimeisenä Pascha, iso musta kolli, joka asustaa todennäköisesti jossain naapuritalossa, mutta käy säännöl- lisesti - aamuin ja illoin - ruokailemassa täällä. Toivottavaasti saan lisää kuvia kissoista, kunhan ehdimme tehdä lähempää tuttavuutta. Puutarhanhoito tarkoittaa lähinnä kukkien ja pensaitten kastelemista sekä pienessä altaassa elävien kalojen ruokkimista.

Pattayaa kohtaa monella on varmasti ennakkoluuloja, ainakin minulla on. Täällä kylässä elämä on normaalia thaiarkea, länsimaalaisia tääl- lä ei juuri näy. Mutta täytyy huomenna hypätä pikkubussin kyytiin ja suunnistaa keskustaan. Mopotakseja on täällä joka nurkalla, ihan liiaksi asti. Ne ovat kolme kertaa kalliimpia kuin Bangkokissa eikä hinnoissa ole neuvotteluvaraa. Paikallisille kyyti on hieman halvem- paa, mutta hinnat ovat heillekin korkeat. Mafian juttuja, kuulemma.

Ho Chi Minh City, Vietnam

Viimeinen päivä Vietnamissa, tässä vielä viime hetken fiilistelyjä. Huomenna kissavahdiksi Thaimaahan.

La Gi - Hi Long - Ho Chi Minh City, Vietnam

Herätys kuudelta aamu-uinnille. Oli vaikeaa herätä, illalla käytiin vielä Dungin kanssa pelaamassa biljardia hotellin viereisellä salilla. Bilis oli hyvä jäänmurtaja, sillä siinä olimme tasavertaisia, emme opas ja asiakas. Hävisin täpärästi kaikki pelit. Oli ihanaa ajaa aamun viileydessä ja nähdä, kuinka kaupunki herää. Rannallakin oli rauhallista, vain muutamia paikallisia uimassa ja jumppaamassa. Vesi oli lämmintä ja vietnamilaisten pienet aallot olivat järvi-Suomen tytölle todella isoja. 

Lähdimme rannikkoa pitkin kohti Hi Longia, joka on pääkaupunkiseutulaisten viikonlopun viettopaikka. Rannikolla viljeltiin hedelmiä, joita Dung kutsui kurpitsoiksi, mutta mielestäni me maistuivat vesimelonille. Sain  melonikurpitsaa kuoriessani haavan sormeeni, pienen mutta vuotavan. Siitäkös sirkus syntyi. Yksi puristi sormeani ja piti kättäni sydämen yläpuolella, toinen juoksi hakemaan sidetarpeita ja kolmas ryntäsi pusikkoon etsimään oikeaa yrttiä. Yritin kovasti sanoa, että pikkujuttu, mutta kukaan ei kuunnellut minua, sormeni sen sijaan sai täyden huomion. Minua vannotettiin pitämään kättä ylhäällä ja yrttiä haavassa ainakin seuraava tunti. En voinut kuin nauraa koko hössötykselle ja sanoa joo joo. Mutta ihania ja sydämellisiä ihmisä.

Hi Long oli todella ruuhkainen ja stressaava paikka. Ja siellä sitten ihmiset yrittävät rentoutua! Pagodastakin oli tullut turistien pissa- ja piknikpaikka. Lähdimme ajelemaan lähikylään etsimään lounaspaikkaa. Dung on todella antautunut työllensä, hän ei hellittänyt, ennenkuin löydettiin paikka, josta löytyy minulle hyvää kasvisruokaa. Ja todella hyvä paikka löytyikin. Koska olimme parin tunnin matkan päässä Ho Chi Minh Citystä, päätimme jatkaa matkaa kaupunkiin saakka. Moottoripyörällä kaupunkiin tullessa tajusi, kuinka suuri city tää on. Saastepilvi tavoitti meidät jo kymmeniä kilometrejä ennen kaupunkia ja hengityskin muuttui vaikeaksi kaupunkiin tultaessa.

Oli vaikeaa luopua Dungista ja opetella taas itsenäiseksi. Dung huolehti minusta ja reissustamme erinomaisesti. Eka päivänä hän jopa noukki chilit pois ruuastani sanoen, että ne on liian tulisi mulle. Hellyttävää. Kummasti sitä vaan kiintyy ihmisiin lyhyessäkin ajassa. Kiitos Dung ja turvallista matkaa!

Di Linh - Mui Ne - La Gi, Vietnam

Tänään lähdettiin laskeutumaan vuoristosta rannikolle. Maisemat olivat sanoin- kuvaamattoman kauniita. Vihreän eri sävyjä, korkeusvaihteluita, serpenttiiniteitä. Ja taas pysähdeltiin pippuri- ja currypelloille, teeplantaaseille ja rannikolle tullessa dragonhedelmäviljelmille. Vuoristossa vierailtiin vähemmistökansan Bahnarin kylässä. Kuljimme kylän raittia ja jutelimme ihmisten kanssa. He olivat vähintään yhtä uteliaita minun suhteeni kuin minä heidän.

Rannikolle tultaessa lämpötila nousi rajusti ja täytyi taas suojata itseään auringolta. Suuntasimme Mui Neen, jossa ihailimme hiekkadyynejä ja kalastajakylää. Dung ei halunnut jäädä yöksi Mui Neen, sillä siellä on paljon venäläisiä. Minä en halunnut jäädä sinne, sillä se oli varsinainen turistirysä: hotellia toisensa vieressä, jotka olivat valloittaneet rantaviivan, eikä rantaa ollut ulkopuolisilla asiaa. Jatkoimme siis yöksi La Giin. Dungille taisi sattua pieni arviointivirhe, sillä "viimeinen tunti" muuttui kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Aurinko laski ja jouduimme ajamaan pimeässä. Tiet olivat huonossa kunnossa ja vauhti sen mukaista. Ainoita valopilkkuja olivat vastaantulevien mopojen lisäksi dragonviljelmät, joissa jokainen puu oli valaistu yhdellä lampulla. Ja yhdessä tarhassa oli arviolta sata hedelmäpuuta. Eksyimme pari kertaa, mutta onneksi kysymällä päästiin perille. Dung on loistava opas, asiallinen ja tietää paljon. Hän jaksaa kertoilla tarinoita niin historiasta kuin luonnostakin ja on mukavan luonteva ja huolehtivainen. Hotelliin päästyämme selvisi, että meille oli varattu vain yksi huone ja hotelli oli täynnä. No, ei kun uutta majapaikkaa etsimään. 

En oikein tajuakaan, kuinka paljon olen nähnyt ja kokenut yhden päivän aikana, kuinka ihania ihmisiä tavannut ja maistanut taas uusia ruokia ja makuja. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka elämä voi olla näin ihanaa. Nyt nukkumaan, niin jaksaa taas huomenna.

Da Lat - Di Linh, Vietnam

Easy Riders

Tänään alkoi matkamme Da Latista Ho Chi Minh Cityyn. Aikaa on varattu kolme päivää ja matkasuunnitelma on joustava. Oli hienoa kulkea maaseutua pitkin ja pysähdellä peltojen reunaan ihmettelemään riisipeltoja ja riisisadon korjaamista. Da Latin alueella viljellään paljon kukkia mm. liljoja, ruusuja, kerberoja. Paikalliset ovat ylpeitä kukistaan, sillä riisinviljely on heistä hieman rahvaanomaista. Myös kahvista vietnamilaiset ovat ylpeitä, kasvatetaanhan täällä maailman kalleinta kahvia, joka on jalostettu weaselin (kissaeläin) suolistossa. Siis eläimiä ruokitaan kahvipavuilla ja kahvipavut kerätään eläinten ulosteesta, joista sitten saadaan maailman parasta, tai ainakin kalleinta, kahvia.

Iltapäivällä vierailimme onnellisen buddhan luona - aivan ihana naurava patsas, jonka nähdessään ei voi olla nauramatta. Olisin niin halunnut jakaa kuvan kanssanne! Vesiputouksilla meille tapahtui pieni haaveri; Dungin ottaessa kuvaa minusta, onnistui hän jotenkin kummasti tyhjentämään muistikorttini ja sekoittamaan kameran totaalisesti. Kymmenen minuuttia harmitti todella paljon, sitten jo pystyin nauramaan asialle. Sattuuhan noita. Tuo ylläoleva kuva on otettu aamulla kännykkäkameralla ja seuraava kuva sitten muistikortin tyhjentämisen jälkeen. Ja uskokaan vaan, kimpusin pelonsekaisin tuntein keskelle vesiputousta vain kuvan ottamista varten ja nyt se on sitten jossain bittiavaruudessa.

Lisäksi pysähtelimme turuilla ja toreilla, hedelmiä maistellen ja maailmanmenoa ihmetellen. Matkanvarrella tapasimme aivan ihania ihmisiä, jotka kielimuurista huolimatta osoittivat ystävällisyyttän ja vieraanvaraisuuttaan. Tänään elämä tuntui erityisen hyvältä.

Kaarina, joko olet ollut Harrikan kyydissä ;)

Da Lat, Vietnam

 

Iltapalaksi soijamaitoa ja bataattilohkoja. Tosin bataattilohkot oli uitettu sokerissa, joten mausta niitä ei bataatiksi tunnistanut. Soijamaito maistui hieman karvaalle, kuulemma vihreistä pavuista tehty soijamaito olisi ollut paremaan kuin mustista pavuista tehty. Tiedä häntä sitten. Vietnamilainen ruoka on ollut yllättävän mautonta, aina joutuu itse lisäämään chiliä. Ruokalistalla on useita kasvisruokia, mutta kun saat annoksen eteesi, on siinä usein lihaa mukana. Vietnamilainen kahvi on todella vahvaa, pavut on paahdettu voissa ja kahviin lisätään suolaa kitkeryyden taittamiseksi. Vesi suodatetaan hitaasti, puolen kupin suodattamiseen menee viitisen minuuttia. Kahvista on saatavana myös makea versio, silloin kahvipavut myös karamellisoidaan. Ja kahvin lisuukkeeksi tuodaan aina teetä.