Hämmästyttää, kummastuttaa 

Yangon, Myanmar

  Puolenpäivän aikoihin laskeuduin Yangoniin, Myanmarin pääkaupunkiin. Ensin ihmetytti rahanvaihdossa; 50 eurolla sain reilut 63 000 kyatia eli parin sentin nivaskan seteleitä. Sitten taksissa kummastelin oikeanpuoleista liikennettä vaikka ratti autossa olikin oikealla puolella. Näytti hassulta, ihan väärin päin koko homma. Noin puolet ihmisistä pukeutuu edelleen perinneasuun eli longjeaniin, pitkään hameeseen, jota käyttävät sekä miehet että naiset. Myös kasvoja maalataan vaaleiksi, kuten kuvan tytöillä. Tuollaisia maalauksia näkee niin lapsilla kuin aikuisilla, sekä miehillä että naisilla.

Myanmar on ollut avoinna turisteille vasta parin vuoden ajan. 

Turismi on kovassa kasvussa, niin kerrotaan, mutta yllätyksekseni olen nähnyt tänään ehkä viisi länsimaalaista. Luulin meitä olevan täällä sankoin joukoin, mutta paikallisten lisäksi täällä on kuulemman paljon kiinalaisia, thaita ja nepaleja.

Olin varannut hotelli etukäteen netistä, oli niin hienot kuvat ja kovasti kehuja. Hintakin oli kohtuullinen, 15 $. Paikanpäällä hinta olikin 35 $ ja huone todella ankea ja nuhruinen. Viimeinen pisara oli tyynyllä vilistävä jättitorakka - äkkiä pois! Vaikka Myanmarissa muuten on todella halpaa, ovat hotellit kalliita. Löysin onneksi läheltä siistin ja viihtyisän kolmen tähden hotellin hintaan 50 $/yö. Sisäinen hippini on tainnut muuttua huomaamatta keski-ikäiseksi ;)

 

Siinä on mistä valita. Hedelmät ovat parhaita sellaisenaan, mutta helteisenä päivänä hedelmämehu jäähileen kera virkistää kummasti. Thaimaalaiset laittavat joka ruokaan sokeria ja kalalientä ja hedelmämehuihin he lisäävät sokeria ja suolaa. Munakkaankin sain makeana, eikä vain makeana vaan superällömakeana. Jäätelöt ja karkit eivät ole täällä suomalaiseen makuun, joten parasta pysytellä hedelmissä.

Huomenna matka jatkuu Myanmariin eli entiseen Burmaan.  Aamulento Yangoniin eli entiseen Rangooniin. Olen pienesti haaveillut Myamarin matkasta, enkä oikein uskonut sen koskaan toteutuvan. Mutta niin vaan sitä nyt ollaan sinne menossa.  Burma ja Rangoon ovat brittihallinnon aikanaan antamia nimiä ja nyt sotilasjuntta on muuttanut ne takaisin vanhaan asuunsa. Kaikkia nimiä käytetään kuulemma tasapuolisesti, mutta uudelleen käyttöönotettujen nimien suosio on kasvussa. Eli nyt pakkaamaan ja vähän siivoamaan, niin kämppä jää siistiksi seuraaville asukkaille.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Päätin vierailla Thaimaan kulttuurikeskuksessa. Kartalla matka näytti helpolta ja lyhyeltä. Kun nousin metrosta, oli suuntavaistoni täysin sekaisin. Kysyin neuvoa nuorelta tytöltä, joka puhui kohtalaista englantia. Hän käski minun kävellä viisi minuutti oikealle ja keskus on siellä. No, ei näkynyt keskusta. Kysyin taas neuvoa ja nyt minun käsketiin kävellä takaisin asemalle ja siitä sitten viisi minuuttia vasemmalle. No, ei kun takaisin. Kun edelleenkään kulttuurikeskusta ei näkynyt, otin mopotaksin ja nyt lähdettiin takaisin oikealle. Ensin huristeltiin jalkakäytävää pitkin, sitten puikkelehdimme kapeista raoista, polvet betoniseinää viistäen. Kun pääsimme kadulle, ajoimme kolmekaistaista tietä väärään suuntaa, välillä kaistaa vaihtaen! Aivan sekopäistä. En uskonut pääseväni ehjänä perille, meno oli kuin James Bond -leffasta.

Kulttuurikeskuksessa menin ovesta sisään ja kysyin missä galleria mahtaa sijaita. Nainen ei puhunut englantia, mutta ystävällisesti johdatti minua peremmälle. Mentiin pitkää, pimeää käytävää narikan ja vessojen ohi, kerros alaspäin ja ovesta sisään. Yllättäen olin suuressa konserttisalissa. Nainen jätti minut siihen yksin ihmettelemään. Olin väsynyt (ja matkasta järkyttynyt), istuin penkille, ajattelin levähtää hetkisen ja sitten yrittää uudelleen kysellä gallerian sijaintia.

Oli aikamoinen yllätys, kun tajusin mitä lavalla tapahtui. Aivan uskomatonta akrobatiaa! Cirque Eclipse eli Kiinan kansallinen akrobaattiryhmä harjoitteli tulevia näytöksiään varten. Viikonloppuna on Bangkokin tanssi- ja musiikkifestivaalit ja ryhmällä on siellä kolme esitystä.

Joskus eksyminen palkitaan. Ja kävelin muuten asemalle takaisin.

Uusi aamu ilman aamiaista. Puisen leikkulaudan alta vyöryi minimuurahaisten armeija ja kun tarkemmin katsoin oli niitä kaikkialla, pian myös minussa - ällöttävää! Täytyy vain toivoa, etteivät ne pure tai levitä mitään tauteja. Ja toivottavasti ovimies, Narong, osaa tehdä niille jotain.

Eilen yritin ostaa supermarketista kasvorasvaa. Kaikki voiteet olivat whitening tai super whitening eli vaalentavia tai supervaalentavia, vain vauvaöljy oli ilman valkaisuainetta. Tuntuu ihan älyttömiltä nämä kauneusihanteet. Uhrataan paljon aikaa ja rahaa näyttääksemme muulta kuin mitä luonnostamme olemme ja tuskin nuo vaalentavat aineet kovin terveellisiä ovat.

Tässä näkymä olkkarin ikkunasta.

Nyt on Myanmarin viisumi taskussa, vain puolen tunnin jonottamisen jälkeen. Lähetystössä vallitsi luova kaaos ja lämpötila lähenteli suomalaisen saunan jälkilöylyjä. Viime yönä satoi kaatamalla ja ukkosti, ilma viileni pieneksi hetkeksi. Päivällä taas lämpöä noin 30 astetta.

Matkasin vesibussilla thaihierontaan. Menomatka maksoi 40 thb ja tulomatka 15 thb. Olisikohan menomatkalla hinnassa ollut turistilisä. Thaihierontakoulu sijaitsi hienolla palatsialueella ja kävin samalla katsomassa kultaista buddhaa. Koulussa olisi ollut mahdollista osallistua opetukseen, mutta päädyin kuitenkin vain passiivisesti hemmottelemaan itseäni. 

 Onneksi edes kännykät on sallittuja, mallista riippumatta.

Tänään olen mennyt kuin kala vedessä. Ainoa hoidettava asia oli viisumihakemuksen vieminen Myanmarin Bangkokin suurlähetystöön. Jonottaminen kesti noin 1,5 tuntia kuumassa, väkeä täynnä olevassa pienessä huoneessa. Ja kun luukulle pääsin, homma hoitui parissa minuutissa. Viisumi maksoi noin 25 euroa. Mielelläni tuen köyhiä maita viisumimaksujen muodossa, mutta valitettavasti Myanmarissa rahat taitavat mennä eliitin eli sotilasjuntan taskuun.

Edelläni jonotti Barbara, kolmekymppinen opettaja Sloveniasta. Meillä juttu luisti sen verran hyvin, että päätimme lähteä yhdessä lounaalle läheiseen katukeittiöön. Siitä sitten jatkoimme Khao Sanin turistialueelle kirjakauppakierrokselle. Löytyipä yhdestä kaupasta muutama suomenkielinenkin kirja. Leppoisa päivä kuunnellen Barbaran tarinoita maailmanympärimatkaltaan ja erilaisia mehuja, hedelmiä, kahveja ja jäätelöitä testaillen. Aina vaan löytyy uusia hedelmiä joita en tunnista. Alla oleva hedelmä haisi pahalle, mutta maistui hyvälle. Nimen olen jo unohtanut.

Bangkok

Yölento, 12 tuntia, väsyttää. Bangkok. Melua, saastetta, kaaosta. Ensimmäiseksi on laitettava lähimetroaseman nimi muistiin, että osaa illalla tulla takaisin kotiin. Tarkistus, että Renaella on kaikki hyvin Helsingissä, minun kodissani. Tämä on jo kuudes asunnonvaihtoni, kaikki hyvin.

Lounas Chinatownissa. Annos ei näytä erityisen kauniilta, mutta oli sitäkin herkullisempi, juuri sopivassa suhteessa chiliä ja valkosipulia. Vihreä raaka-aine on englanniksi water mimosa eli vesimimosa. Onkohan sille olemassa suomenkielistä nimeä?

Tänään tuli testattua takseja: lentokenttätaksi, tuk-tuk ja mopotaksi. Kaikki yrittävät huijata ja kun ihmettelin hinnannousua kesken matkan, vastaus oli kaksi kertaa, että jos et maksa, jätän sinut tähän. Maksoin ja pääsin perille. Kolmannella kerralla maksoin suosiolla ylihintaa ja totesin vaan lakonisesti, että taidat huijata. Poika purskahti nauruun ja palautti puolet rahoista. Ainakin yksi rehellinen taksikuski löytyi Bangkokista.